thumbnail|200px|Tuleen sytytetty auto Strasbourgissa viidennen päivän vastaisena yönä.
thumb|200px
Ranskan lähiöiden väkivaltaisuudet 2005 olivat lokakuun lopussa useiden kaupunkien lähiöissä puhjenneita väkivaltaisia nuorisomellakoita. Voimakkaat väkivaltaisuudet jatkuivat useita öitä noin kolmen viikon ajan ennen kuin tilanne lähiöissä laantui. Kolme viikkoa kestäneiden mellakoiden aikana tehtiin lähes 3 000 pidätystä ja yli 8 000 autoa poltettiin. Yksi väkivaltaisimpia alueita oli Montfermeilin kaupunki, joka oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa jatkuvasti uutisissa levottomuuksien ja rikollisuuden vuoksi.
Väkivaltaisuudet syttyivät 27. lokakuuta ensin Île-de-Francen alueella Pariisin siirtolaisvaltaisissa lähiöissä, mutta ne laajenivat pian muiden kaupunkien lähiöihin ympäri Ranskaa. Tuhoja tehtiin muun muassa Nizzassa, Dijonissa, Marseillessa, Strasbourgissa, Rennesissä, Nantesissa, Lyonissa ja Orléansissa. Pahimmillaan ne olivat 7. marraskuuta, jonka jälkeen tilanne alkoi hitaasti rauhoittua. 17. marraskuuta vastaisena yönä tuhopoltettiin alle sataautoa, mikä oli tavanomaista Ranskassa vuonna 2005.
Mellakat olivat jossain määrin järjestettyjä: poliisi löysi Évrystä Pariisin eteläpuolelta pienikokoisen polttopullopajan, jossa oli valmiina yli 50 polttopulloa, yli sata tekeillä ja tilassa oli kymmeniä litroja bensiiniä.
Tuhansia autoja, satoja linja-autoja sekä useita päiväkoteja, kouluja, poliisiasemia ja jopa kirkkoja tuhopoltettiin mellakoinnin aikana. Palo- ja pelastushenkilöstön työtä häirittiin järjestelmällisesti ja poliiseja kohti ammuttiin jopa haulikolla. Väkivaltaisuudet vaativat ainakin kaksi kuolonuhria: ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä 27. lokakuuta, ja huppupäinen mies löi 61-vuotiasta Jean-Jacques Le Chenadecia, joka vaipui koomaan ja kuoli 7. marraskuuta 2005. Seuraavana päivänä presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 päiväksi hätätilalain, joka antoi kunnille mahdollisuuden asettaa ulkonaliikkumiskieltoja. Myöhemmin lain voimassaoloa jatkettiin ensin kuukaudella ja sitten kolmella kuukaudella helmikuuhun 2006 asti.
Mellakoitsijat olivat etupäässä ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisnuoria, alkuperältään pohjoisesta ja läntisestä Afrikasta. Monet heistä olivat alaikäisiä – nuorin poliisin kiinniottama oli vain 10-vuotias. Joukossa oli toisaalta mukana myös jonkin verran aikuisia, lähes 30-vuotiaitakin.
Presidentti Chiracia arvosteltiin näkymättömyydestä mellakoinnin aikaan, sillä ensimmäisten kymmenen päivän aikana hän ei juuri esiintynyt julkisesti. Pääasiassa mellakoihin puuttuivatkin pääministeri Dominique de Villepin, jonka ajaman pehmeän linjan mukaisesti niitä yritettiin ensimmäiset 12 päivää hillitä, sekä sisäministeri Nicolas Sarkozy, joka oli kovemman linjan kannattaja. Sarkozyn vaatimuksista huolimatta tiukempien otteiden käyttöön väkivaltaisuuksien tukahduttamisessa hätätilalain nojalla siirryttiin vasta usean päivän jälkeen. Mielipidetiedustelun mukaan hätätilalaki sai laajan kannatuksen ranskalaisten keskuudessa.
Mellakoinnin pelättiin leviävän myös muihin maihin. Ensimmäiset merkit tästä saatiin kun Brysselissä ja Berliinissä poltettiin muutamia autoja marraskuun 6.–7. päivien välisenä yönä. Myös Tanskassa, Kreikassa ja Espanjassa raportoitiin väkivaltaisuuksista.
Syitä mellakointiin
Ranskan siirtolaisnuorten keskuudessa on pitkään ollut syrjäytymistä ja turhautumista. Työttömyysaste on noin 30 prosenttia ja useat alaikäiset ovat laiminlyöneet koulunkäynnin kokonaan. Näiden syiden epäillään olleen riehumisen ja mellakoinnin taustalla, mutta myös jengien sisäisen näyttämisen halu ja lähiöiden välinen kilpailu lienevät rohkaisseet jatkamaan mellakointia yö toisensa jälkeen. Myös sisäministeri Nicolas Sarkozyn antamien lausuntojen lähiöiden tilanteesta sekä hänen aiemmin ajamien lakiuudistusten ja niitä seuranneiden poliisin yleisesti suorittamien henkilötarkastusten epäillään pahentaneen tilannetta. Siirtolaistaustaiset lähiönuoret syyttivät poliisin otteita rasistisiksi.
Uskonto ei ollut motiivi mellakoinnille, ja ranskalaiset suuret islamilaiset järjestöt julistivatkin rettelöinnin uskonvastaiseksi. Sen sijaan pahinta tuhoa aiheuttavien mellakoijien johdossa arveltiin olevan köyhien lähiöiden järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka taloudellisessa intressissä oli poliisin toiminnan häirintä ja estäminen. Minkäänlaisia varsinaisia vaatimuksia hallitukselle mellakoijat eivät esittäneet; tuhopoltot haittasivatkin käytännössä eniten lähiöiden muiden asukkaiden elämää ja alueella toimivia yksityisyrittäjiä. Rikollisten toiminnan epämääräisyyttä kuvannee se, että heidän hyökkäystensä kohteena ovat muutamassa tapauksessa olleet myös median edustajat.
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön johtaja Antonio Guterres arvioi 8. marraskuuta, että Ranskan levottomuuksien taustasyy oli kasvanut suvaitsemattomuus, josta löytyy esimerkkejä muualtakin.http://www9.sbs.com.au/theworldnews/region.php?id=124783®ion=3
Alkutapahtumat
Väkivaltaisuudet alkoivat 27. lokakuuta Pariisin lähiöissä Île-de-Francen alueella, kun Clichy-sous-Bois’ssa siirtolaistaustaisten nuorten joukossa liikkui huhu, jonka mukaan kaksi nuorta poikaa oli kuollut sähköiskuihin paettuaan poliisia. Pojat olivat olleet muiden kanssa pelaamassa jalkapalloa, kun ryhmä poliiseja oli tullut tarkistamaan poikien henkilötodistuksia. Kaikki pojat lähtivät pakoon ja kolme pakeni sähkömuuntajaan ja kaksi heistä, 15-vuotias malilaistaustainen Bouma Traoré ja 17-vuotias tunisialaissukuinen Zyed Benna, kuolivat sähköiskuun. Kolmas poika, 17-vuotias turkinkurdi Muttin Altun, loukkaantui ja vietiin sairaalahoitoon.
Poliisin ilmoituksen mukaan heitä ei ajettu takaa, mutta virallinen tutkinta on vielä kesken. Poliisin ja vankilaviranomaisten toimintaa tutkiva valvontavirasto piti Muttin Altunin kuulusteluolosuhteita epäeettisinä lausunnossaan 10. heinäkuuta 2006. Poikien perheiden asianajaja on vaatinut syytettä Ranskan valtiota vastaan poliisin virkavirheestä. Kahta poliisia epäillään hengenvaarassa olevan auttamatta jättämisestä ja muiden hengen tahallisesta vaarantamisesta.
Aikajana
Torstai 27. lokakuuta – 1. yö Lukuisat, pääasiallisesti sadoista nuorista koostuvat jengit ottivat yhteen poliisin kanssa. Mellakoitsijat viskelivät kiviä ja polttopulloja poliiseja ja palomiehiä kohti, sytyttivät autoja tuleen ja vahingoittivat rakennuksia. Poliisia kohti ammuttiin laukaus. Poliisi suihkutti hulinoitsijoiden päälle kyynelkaasua. Noin 27 ihmistä pidätettiin. 23 poliisia ja yksi toimittaja haavoittui. Loukkaantuneiden mellakoitsijoiden ja sivustaseuraajien määrää ei tiedetä. Ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä.http://www.lefigaro.fr/magazine/20051104.MAG0007.html?213913 Perjantai 28. lokakuuta – 2. yö Clichy-sous-Bois’ssa mellakoitsijat sytyttivät tuleen yli 30 autoa ja tukkivat tien roskapöntöillä, jonka palokunta kuitenkin raivasi tieltään. Yhteenotot mellakkapoliisien ja nuorisojoukkojen kanssa jatkuivat läpi yön. Lauantai 29. lokakuuta – 3. yö Yli 500 ihmistä otti osaa kuolleiden nuorten muistoksi järjestetylle marssille läpi Clichy-sous-Bois’n. Muslimiyhteisön edustajat esittivät pyyntönsä pysytellä rauhallisina. Marssijat kantoivat t-paitoja, joihin oli kirjoitettu teksti mort pour rien (turha kuolema). Sunnuntai 30. lokakuuta – 4. yö De Bousquetsin moskeijassa tai sen läheisyydessä laukaistiin kyynelkaasukranaatti. Poliisi kiisti osallisuutensa. Maanantai 31. lokakuuta – 5. yö Raportoitiin mellakoiden leviämisestä Seine-Saint-Denis’n muihin osiin. Montfermeil’n lähistöllä kunnallisen poliisin autotalli sytytettiin palamaan. Tiistai 1. marraskuuta – 6. yö Mellakoinnin kerrottiin levinneen yhdeksään muuhun lähiöön, joissa yhteensä 69 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan. Raportoitiin yli 150 roskapöntön, kulkuneuvon ja rakennuksen tuhopoltosta. Levottomuudet yltyivät paikoin äärimmäisyyksiin Sevranissa, Aulnay-sous-Bois’ssa ja Bondyssa, jotka kaikki sijaitsevat Seine-Saint-Denisissä. Sevranissa nuorisojoukko sytytti tuleen paikallisen ala-asteen kaksi luokkahuonetta sekä lukuisia autoja. Kolme poliisia loukkaantui.http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?file=/news/archive/2005/11/01/international/i093631S93.DTL Aulnay-sous-Boissa mellakoitsijat heittelivät polttopulloja kaupungintaloa kohti ja kivittivät paloasemaa. Poliisi ampui mellakoitsijoita kumiluodeilla. Ranskan pääministeri Dominique de Villepin tapasi mellakoiden alkusysäyksessä kuolleiden nuorten perheet ja lupasi täydelliset tutkimukset kuolinsyistä. Hän lisäksi korosti rauhallisena pysymisen tarpeellisuutta. Keskiviikko 2. marraskuuta – 7. yö Mellakoitsijat hyökkäsivät poliisiasemalle. 177 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan. Kaksi alakoulua, postitoimisto ja ostoskeskus tuhottiin ja suuri autonäyttelytila sytytettiin tuleen. Poliisiautoja kivitettiin. Mellakoiden kerrottiin levinneen lännen suuntaan Hauts-de-Seineen, jossa poliisiasemaa kohti heiteltiin kotitekoisia polttopulloja. Presidentti Jacques Chirac kehotti ihmisiä pysyttelemään rauhallisina, ja pääministeri Villepin kutsui koolle hallituksen hätäistunnon. Sevran-Beaudotesissa Joëlle M. -niminen keski-ikäinen nainen kasteltiin petrolilla ja sytytettiin palamaan, mutta linja-autonkuljettajan kerrottiin pelastaneen hänen henkensä.http://apnews.myway.com/article/20051104/D8DLUT50B.html http://www.lefigaro.fr/societe/20051105.FIG0004.html Torstai 3. marraskuuta – 8. yö Liikenne pysäytettiin lähiliikennejunalinjalla Charles de Gaullen lentokentän ja Pariisin välillä. Le Blanc-Mesnilin asemalla mellakoitsijat hyökkäsivät kahteen junaan, uhkailivat konduktööriä ja särkivät ikkunoita. Yksi matkustaja loukkaantui lievästi särkyneestä lasista. Yli sata palomiestä sammutti tulipaloa mattotehtaassa. Samaan aikaan 27 linja-autoa sytytettiin tuleen. 500 autoa sytytettiin palamaan. Aulnay-sous-Boissa, Neuilly-sur-Marnessa, Le Blanc Mesnilissa ja Yvelinesissa sytytettiin tulipaloja.Csmonitor.com Permanent.nouvelobs.com Ensimmäistä kertaa mellakat levisivät Pariisin ulkopuolelle, Dijoniin, Roueniin ja Bouches-du-Rhoneen. Perjantai 4. marraskuuta – 9. yö
thumb|Île-de-Francen mellakka-alueiden sijainti 4. marraskuuta
Väkivalta jatkui Val-d’Oisessa, Seine-et-Marnessa ja Seine-Saint-Denisissä. Aubervilliers’ssa, Sarcellesissa, Montmagnyssä ja Persanissa sytytettiin tuhopolttoja ja tehtiin tihutöitä kulkuneuvoja kohtaan. Ranskan poliisi ilmoitti väkivallan laantuneen, sillä vain 50 autoa sytytettiin yön aikana tuleen. Sähköiskuun kuolleen Traorén veli Siyakah Traoré pyysi mellakoitsijoita rauhoittumaan.http://www.foxnews.com/story/0,2933,174533,00.html Väkivaltaisuudet levisivät ensimmäistä kertaa myös Lilleen ja Toulouseen. Lauantai 5. marraskuuta – 10. päivä Poliisi ilmoitti löytäneensä Evrystä pommitehtaan, jossa valmistettiin polttopulloja. Heräsi kysymyksiä mellakoinnin järjestelmällisyydestä. Poliisi pidätti kuusi alaikäistä. Tuhansia Aulnay-sous-Bois’n asukkaita osallistui mielenosoitusmarssille mellakoita vastaan. Illalla pääministeri Villepin tapasi Nicolas Sarkozyn ja muita hallituksen jäseniä. Yves Bot, Pariisin kaupungin yleinen syyttäjä, kertoo radio Europe 1:llä mellakoiden olevan järjestelmällistä väkivaltaa ja kaukana spontaanista mellakoinnista. Bot kertoi, että muiden kaupunkien nuoria yllytettiin hulinointiin internetin välityksellä. http://kavkazcenter.com/eng/content/2005/11/07/4203.shtml Lauantaiyönä 897 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan ja 170 ihmistä pidätettiin. thumbnail|Mellakoiden levinneisyysalue lauantaina 5. marraskuuta. Pierrefittessä synagogan seinään viskattiin palopommi. Loukkaantunutta henkilöä pelastamassa olleiden palomiesten kimppuun hyökättiin Meaux’ssa. Vigneux’ssä sytytettiin tuleen jo toinen koulu. Acheresissa, Pariisin länsipuolella, poltettiin lasten päiväkoti.