Chilen tasavalta () eli Chile () on valtio Etelä-Amerikassa. Se on pitkä ja kapea maa Andien ja Tyynenmeren välissä. Chilen rajanaapurit ovat Peru, Bolivia ja Argentiina. Sen valtakieli on espanja, mutta siellä puhutaan myös joitain intiaanikieliä. Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä käytetään toisinaan yhteisnimitystä ABC-valtiot.Pieni Tietosanakirja Otava 1926.
Alun perin useiden intiaaniryhmien asuttaman maan valloittivat ensin inkat ja sitten espanjalaiset. Maa itsenäistyi vuonna 1818. 1900-luvulla Chile oli 17 vuotta sotilasdiktatuuri, jossa valtaa piti Augusto Pinochet.
Maan talous perustuu kaivoksiin, etenkin kupariin.
Maantiede Fyysinen maantiede Chile on pohjois-eteläsuunnassa 4 270 kilometriä pitkä, mutta leveydeltään itä-länsisuunnassa keskimäärin vain 177 kilometriä, siis hyvin pitkä ja kapea maa. Se on pohjois-eteläsuunnassa maailman pisin valtio. Chilelle kuuluu myös kaukana manneralueesta olevia saaria, kuten Pääsiäissaari 3 600 km mantereelta ja Juan Fernándezin saaret 587 km Valparaisosta länteen. Tämän vuoksi Chile katsoo olevansa kolmimantereinen maa, joka ulottuu Etelä-Amerikan lisäksi myös Oseaniaan ja Etelämantereelle.
Chile voidaan jakaa kolmeen pohjois-eteläsuunnassa kulkevaan osaan: Andeihin, keskuslaaksoon ja rannikkovuoriin. Chilen ja Argentiinan rajalla on Andien korkeimmat vuoret. Siellä on monia lumisia huippuja, syviä laaksoja ja jyrkkiä rinteitä. Chilen pohjoisosan korkeimpia vuoria ovat Ojos del Salado 6 892 metriä, Llullaillaco 6 739 metriä ja Licancabur 5 916 metriä. Maan keskiosan vuoret ovat hieman matalampia, mutta jälleen 32. leveysasteen jälkeen huiput kohoavat korkeammalla. Tupungato on 6 570 metriä korkea ja Miapo 5 264 metriä korkea. Etelässä Andit madaltuvat, ja aivan etelässä päästään Chilen Patagoniaan ja Tulimaahan. Siellä on edelleen suhteellisen korkeita huippuja, mutta myös paljon jääkauden jäljiltä olevia U-laaksoja sekä vuoristojärviä.
Andien ja rannikkovuorten välisellä keskitasangolla on paljon Andeilta tulevia alluviaali-, glasifluviaali- ja moreenisedimenttejä. Rannikkovuoriston huiput kohoavat harvoin yli kahteen kilometriin. Vuoristo on myös Andeja vanhempi, joten huiput ovat tasaisempia.
Suurin osa Chilen joista virtaa Andeilta länteen ja laskee Tyyneenmereen. Joet ovat lyhyitä, ja niiden voimakas virtaus tekee niistä purjehduskelvottomia mutta varsin kelvollisia vesivoimalle. Chilen pohjoisosien joet saavat vetensä Altiplanolle tulevista kesäsateista, ja ne usein kuivuvat matkalla mereen. Vain Chilen pisin joki Loa pääsee Tyynellemerelle saakka.
Chilen keski- ja pohjoisosassa Nazcan laatta työntyy Etelä-Amerikan alle, mikä tekee alueen maanjäristysherkäksi. Samalla lähellä rannikkoa on syvä Perun–Chilen hauta. Chilessä on tunnetun historian aikana tapahtunut lukuisia maanjäristyksiä, joista 1900-luvun puolivälin jälkeen suurimpia ovat olleet Suuri Chilen maanjäristys vuonna 1960, Santiagon maanjäristys 1985 ja Chilen maanjäristys 2010. Chilessä on lisäksi lukuisia aktiivisia tulivuoria. Runsaasta 3 000 tulivuoresta noin 500 arvioidaan aktiivisiksi.
Ilmasto Ilmastokaavioita Chilen eri osista(sademäärä sinisin pylväin, keskilämpötila punaisella) thumb|140px|Valdivia rannikolla. thumb|140px|Santiago vuoristossa. thumb|140px|Arica pohjoisessa. thumb|140px|Punta Arenas Magalhãesinsalmella. thumb|140px|Etelämanner. thumb|140px|Pääsiäissaari. Chilen pitkänomaisen muodon takia maassa vallitsee monia erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Viileä Humboldtin merivirta vaikuttaa Chilessä ilmastoa viilentävästi. Pohjoisessa vallitsee subtrooppinen ilmasto, siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaa Atacama. Sitä pidetään maapallon kuivimpana alueena, koska eräillä paikoilla ei tiedetä sataneen koskaan tunnetun historian aikana. Maan keskiosissa on vehreä laakso, ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaa välimerenilmastoa, joten se on ihanteellinen hedelmien ja viininviljelyyn. Ilmasto viilenee etelämmäs mentäessä. Patagoniassa Etelä-Chilessä ilmasto muistuttaa paljon pohjoiseurooppalaista lauhkeine kesineen ja lumisine talvineen.
Kasvillisuus Chilen eteläosassa tavataan paljon punasuppiloita (Lapageria rosea). Se on köynnöskasvi, jonka kellomaiset kukat ovat punaiset tai valkoiset. Mapuchejen pyhä puu kanelo on myös alueella yleinen. Pohjoisen kuivilla alueilla kasvaa Prosopis-sukuun kuuluvia tamarugoja ja johanneksenleipäpuita. Jopa Atacaman aavikolla nähdään, miten ”aavikko kukkii” kun vuodenvaihteen sateita seuraa lyhytaikainen kukkaloisto. Siinä rehottavia kasveja ovat Rhodophiala-suvun sipulikasvit ja guanakon tassu eli kisantti. Andien reunavuoristossa kasvavat laakerikasvien etäinen sukulainen Laureliopsis philippiana, podokarpuskasveihin kuuluva havupuu prinssinkuusi (Saxegothaea conspicua) ja Luma apiculata. Reunavuoriston eteläosassa kasvaa myös araukarioita ja lehtikuusia. Viljellyissä metsissä kasvatetaan paljon montereynmäntyä ja eukalyptusta.FAO: Antecedents of the Chilean forest sector. FAO. Viitattu 31.1.2011 Patagonian suurin puu on sypressikasveihin kuuluva uhanalainen patagoniansypressi, joka voi kasvaa 60 metriä korkeaksi ja elää 3 000 vuotta vanhaksi.
Eläimistö thumb|Laamoja Atacamalla. Pohjoisosassa on Atacaman aavikon lisäksi 3 500 metrin yläpuolella alue, johon ulottuu Bolivian trooppinen ilmasto. Siellä elää kolmannes Chilen kaikista lintulajeista, niiden joukossa andienflamingo. Maan keskiosan laaksossa elää enemmän eläinlajeja, kuten kettuja, puumia ja jyrsijöitä. Santiagon lähistöllä tavataan monia lintuja, kuten andienkurmitsa, viiksivetvetti, mustalakkityranni, koskiorneero ja rotkokapuaja. Maan eteläosien metsissä elää kaksi sorkkaeläinlajia: pudu ja chilenhirvi. Patagoniassa kulkevat guanakot, puumat, ketut ja nandut. Eteläisillä merillä nähdään valaita.Chilean fauna and flora Go Chile 2011. Viitattu 23.2.2011
Maailmanperintökohteet ja kansallispuistot Chilestä on Unescon maailmanperintöluettelossa viisi kulttuurikohdetta: Chiloén kirkot, Humberstonen ja Santa Lauran salpietaritehtaat, Rapa Nuin kansallispuisto Pääsiäissaarella, Sewellin kaivoskaupunki ja Valparaíson historiallinen kortteli.Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 30.1.2011 Chilessä on 22 kansallispuistoa.National Parks Visit Chile Laajin niistä on Bernardo O'Higginsin kansallispuisto Patagoniassa.Bernardo O'Higgins National Park Visit Chile. Viitattu 23.2.2011
Historia
Nykyisen Chilen alueella asui aikoinaan useita intiaaniryhmiä, joista suurin olivat mapuchet. Maan pohjoisosissa oli myös inkoja. Ensimmäiset espanjalaiset saapuivat Diego de Almagron johdolla vuonna 1535. Pedro de Valdivia perusti maan keskiosaan Santiagon siirtokunnan vuonna 1541. Sittemmin mapuchet aloittivat Lautaron johdolla kapinan, jossa Valdivia sai surmansa. Vuonna 1641 solmitussa Quillinin sopimuksessa vuonna 1641 Espanja joutui myöntämään mapucheille oikeuden noin 100 000 km²:n autonomiseen alueeseen eteläisessä Chilessä; mapuchet pitivät aluetta hallussaan aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Siirtomaa-ajalla Chilen yhteiskunnasta tuli etnisesti hyvin homogeeninen, ja asukkaista suurin osa oli joko mestitsejä tai eurooppalaisten paikallisia jälkeläisiä.
Espanjan valta-asema Chilessä heikkeni ratkaisevasti Napoleonin sotien aikana 1800-luvun alussa. Chile päätti muiden Etelä-Amerikan siirtomaiden tapaan irtaantua Espanjan ylivallasta ja aloitti itsenäisyystaistelunsa 1810, kun Santiagossa 18. syyskuuta maan johtoon asetettiin paikallisjohtajista muodostunut juntta. Maa julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta 1818, ja Bernardo O’Higginsistä tuli sen ensimmäinen valtionpäämies.Timeline: Chile BBC News. Viitattu 30.1.2011 Hänet syrjäytettiin vuonna 1823, minkä jälkeen Chilen historiassa seurasi muutamia sekavia vuosia. Vuosien 1823–1830 aikana maassa nähtiin 30 hallitusta. Maa vakautui jälleen vuonna 1833. 1800-luvulla Chile alkoi vaurastua, kun sen viljalle alkoi tulla lisää kysyntää Kaliforniassa ja Australiassa, joissa oli löydetty kultaa. Lisäksi hopean ja kuparin kysyntä kasvoi Euroopassa.
Vuosien 1861–1891 "liberaalin tasavallan" aikakaudella maa avautui eurooppalaisille vaikutteille, ja erityisesti Britanniasta tuli läheinen kauppakumppani. Chile voitti vuosina 1879–1883 käydyn Tyynenmeren sodan eli niin sanotun salpietarisodan ja sai arvokkaita salpietari- ja kupariesiintymiä. Maassa käytiin 1891 myös lyhyt sisällissota, joka johtui presidentin ja parlamentin välisistä valtakiistoista. Sodan seurauksena presidentti José Manuel Balmaceda syrjäytettiin ja Chile siirtyi parlamentaarisen tasavallan suuntaan.
1900-luvun alkupuolella salpietaritulot romahtivat ja inflaatio räjähti, mikä herätti tyytymättömyyttä keski- ja työväenluokassa. Uudistusmielisen presidentti Arturo Alessandrin johdolla maahan asetettiin uusi perustuslaki, joka erotti valtion ja kirkon sekä sääti uusia työ- ja hyvinvointiasetuksia. Carlos Ibáñez del Campon diktaattorikaudella 1927–1931 Chilessä aikana kansallistettiin kaivoksia ja kehitettiin julkista koulutusta. Demokratia palautettiin vuonna 1932, mutta 1930-luku oli maailmanlaajuisen laman vuoksi taloudellisesti vaikeaa aikaa myös Chilelle. Vuonna 1938 maassa tapahtui oikeiston vallankaappausyritys. Toisessa maailmansodassa Chile pysyi pitkään puolueettomana osin siitä syystä, että maassa oli paljon saksalaistaustaisia siirtolaisia.
Vuonna 1964 presidentinvaalit voitti maltillisen kristillisdemokraattisen puolueen ehdokas Eduardo Frei Montalva, joka pyrki muun muassa maareformiin ja hallittuun kaivosteollisuuden kansallistamiseen. Hänen jälkeensä valtaan nousi vuonna 1970 kansanrintaman sosialistiehdokas Salvador Allende, joka käynnisti laajamittaisen yritysten kansallistamisohjelman. Tämä tyrehdytti sijoitukset Chileen ja vei maan taloudelliseen alamäkeen. Lisäksi maa joutui Yhdysvaltojen kauppasaartoon, ja inflaatio kohosi. Asevoimat teki kenraali Augusto Pinochetin johdolla ja Yhdysvaltain tukemana vallankaappauksen 11. syyskuuta 1973. Pinochet nimitti itsensä presidentiksi vuonna 1974. Sotilasjuntan aikana satoja tuhansia vasemmistolaisiksi tai Pinochetin hallinnon vastustajiksi arveltuja ihmisiä pidätettiin, ja sadat tuhannet chileläiset pakenivat tai karkotettiin maasta.Hobsbawn 1999 s. 553–554. Yritysten kansallistamiset peruttiin ja talouspolitiikassa käännyttiin vapaan markkinatalouden suuntaan.
Vuonna 1988 järjestettiin Pinochetin kauden jatkosta kansanäänestys, jonka hän hävisi. Vuonna 1989 järjestettiin presidenttivaalit, ja seuraavana vuonna Pinochet luovutti vallan vaalivoittaja Patricio Aylwinille.Hobsbawn 1999 s. 553–554. Paul Krugmanin mukaan Chicagon yliopiston taloustieteilijöiden esittämät uudistukset olivat erittäin menestyksekkäitä ja ne säilytettiin koskemattomina, kun Chile palasi demokratiaan.
Vuonna 2006 maan presidentiksi valittiin keskustavasemmistolaisen liittouman ehdokas Michelle Bachelet, josta tuli maan ensimmäinen naispresidentti. Liikemies Sebastián Piñeran valinta presidentiksi 2010 päätti vasemmiston valtakauden, joka oli kestänyt Pinochetin jälkeen kaksikymmentä vuotta. Pian Piñeran valinnan jälkeen Chileä vavisutti 8,8 momenttimagnitudin maanjäristys 27. helmikuuta 2010. Järistyksessä kuoli satoja ihmisiä, noin puoli miljoonaa rakennusta tuhoutui ja noin kaksi miljoonaa ihmistä joutui avun tarpeeseen.
Michelle Bachelet palasi presidentiksi maaliskuussa 2014 voitettuaan vuoden 2013 presidentinvaalit. Seuraavissa vaaleissa oli puolestaan jälleen oikeistolaisen Sebastian Piñeran vuoro. Loka-marraskuussa 2019 Santiagon metrolippujen hinnankorotukset laukaisivat rajut mielenosoitukset, joissa kuoli ainakin 23 henkeä ja loukkaantui yli 2 300. Rauhoittaakseen tilanteen maan hallitus perui metrolippujen hinnankorotuksen ja lupasi jopa uusia koko perustuslain.
Maan presidenttinä on maaliskuusta 2026 lähtien toiminut José Antonio Kast.
Hallinto ja politiikka