thumb|280px|John M. Browning tarkastelemassa BAR-kivääriä Winchesterin tehtaalla noin vuonna 1918 thumb|280px|Yhdysvaltalainen pikakivääriampuja Ranskassa marraskuussa 1918. Hänen lipasvyönsä oikealla puolella näkyy teräksinen "kuppi" johon aseen tukki oli tarkoitus tukea lonkalta ampuessa. thumb|280px|Puolalainen Browning wz.1928 pienoiskuva|278x278px|Ruotsalainen Kg m/21 suomalaisten joukkojen käytössä jatkosodassa. Kuva SA-Kuva Browning Automatic Rifle (Rifle, Caliber .30, Automatic, Browning, M1918, myöhemmin Browning Automatic Rifle, .30 Caliber, M1918A2) BAR M1918 on Yhdysvaltain armeijan ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa käyttämä avoimelta lukolta ampuva, kaasumäntätoiminen pikakiväärimalli.Modern Firearms - Browning Automatic Rifle BAR M1918
Historia
Aseen suunnitteli 1917 John Browning korvaamaan ranskalaisen Chauchat-pikakiväärin ja Hotchkiss M1909:n konekiväärin. BAR oli alun perin tarkoitettu raskaaksi automaattikivääriksi, mutta sitä käytettiin suurimman osan sen urasta pikakiväärinä haaratuella varustettuna. Se on kevyin palveluksessa ollut .30-06 Springfield -patruunaa ampuva sarjatulikivääri, vaikkakin sen keveys ja ainoastaan 20 patruunan lipas haittasi käyttöä konekiväärin korvaajana.
Ensimmäiset Browning Machine Rifle-nimellä tuolloin tunnetut aseet valmistuivat Winchesterin tehtaalta joulukuussa 1917 ja toimitukset armeijalle alkoivat helmikuussa 1918. Kivääriä valmistivat Colt, Winchester ja Marlin-Rockwell. Siitä toivottiin ratkaisijaa ensimmäisen maailmansodan asemasotaan; automaattikiväärien oli tarkoitus tulituksellaan pitää vihollisen jalkaväki suojautuneena juoksuhautoihinsa hyökkäyksen edetessä ei-kenenkään-maan yli. BAR-ampujien lipasvyö oli varustettu teräs"kupilla" aseen tukin tukemiseksi ampujan edetessä lonkalta ampuen. Asetta valmistettiin 85 000 kappaletta ennen sodan loppua.
Kesäkuussa 1937 pieni määrä aseita muutettiin pikakiväärimalleiksi mallinimellä M1918A1.
Viimeinen BAR:in malli, pelkästään sarjatulta ampuva M1918A2 tuli käyttöön 1940. Tulinopeus oli säädettävissä "nopeaksi" 500–650 laukausta minuutissa ja "hitaaksi" 300–450. Tukijalat olivat tässä mallissa kiinnitetty piippuun, mutta ne usein hylättiin lähdettäessä hyökkäykseen. Vuonna 1942 muovinen tukki korvattiin pähkinäpuisella. Myöhemmin piippuun lisättiin kantokahva.
BAR oli käytössä vielä Korean sodassa ja aseapuna Etelä-Vietnamin armeijalla. Monin paikoin sitä käytettiin 1990-luvulle asti. Ruotsi (Kulsprutegevär m/21 ja m/37), Puola (Browning wz.1928) ja Belgia (FN M1930) kehittivät BAR:sta 1930-luvulla versioita, joissa oli erillinen pistoolikahva ja vaihdettava piippu.
Käyttö Suomessa
Muutamia satoja ruotsalais-ja belgialaisvalmisteisia BAR-pohjaisia pikakivääreitä oli käytössä myös Suomessa vuosina 1940-45 lähinnä rannikkolinnoitusjoukkojen käytössä. Aseita saatiin lisäksi pieniä määriä sotasaaliiksi Puna-armeijalta.
Lähteet
Aiheesta muualla The BAR-family in Sweden The BAR-based LMG in Finland
Luokka:Pikakiväärit Luokka:Ensimmäisen maailmansodan sotilaskalusto