pienoiskuva|Metsittynyttä hautausmaata vuonna 2012. Sorvalin hautausmaa (, Sorvalskoje kladbištše) on Viipurissa Sorvalin saaressa sijaitseva hautausmaa. Usean viipurilaisen seurakunnan käytössä ollut hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1798 ja hylättiin jatkosodan jälkeen, jolloin kaupunki siirtyi Neuvostoliitolle. Hautausmaa on vuosikymmenten aikana päässyt pahoin rappeutumaan ja siellä olleita muistomerkkejä on myös runsaasti tuhoutunut. Sorvalia on kunnostettu laajemmin vuonna 2007, mutta yksittäisiä muistomerkkejä restauroidaan säännöllisesti.
Historia Perustaminen thumb|Venäläinen hautakivi Sorvalissa. Hautausmaa sijaitsee saaren itäosassa Sorvalia halkovan maantien ja Saunalahti-nimisen merenlahden välissä. Se syntyi, kun Venäjän senaatti vuonna 1772 kielsi kirkkoihin hautaamisen. Sopiva paikka löydettiin jo 1770-luvulla Monrepos'n kartanon mailta, jolloin alue myös jaettiin suomalaiseen, saksalaiseen ja venäläiseen osaan. Varsinainen hautaaminen alkoi kuitenkin vasta vuonna 1798. Maa-alueen tarkempi lohkominen kaupungin eri kirkkokuntia ja kansallisuuksia edustaneita seurakuntia varten suoritettiin 1801.Sorvalin hautausmaa kartoissa ja pöytäkirjoissa Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014. Isoimman alueen sai eteläpäästä Viipurin ortodoksinen seurakunta ja sen jälkeen tulivat järjestyksessä Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta, Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta sekä Viipurin saksalais-ruotsalainen seurakunta. Myös juutalaisella seurakunnalla ja islaminuskoisilla tataareilla oli Sorvalissa omat pienemmät hautausmaansa, mutta niitä ei jostakin syystä merkitty karttoihin.Sorvalin hautausmaa-alueen vaiheita Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014. Roomalaiskatolisilla ei Viipurissa ollut omaa hautausmaata.Elämää hautausmaalla ja sen ympärillä Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
Laajennuksia Sorvalin hautausmaata laajennettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä. Ortodoksisen alueen sisäänkäynnille rakennettiin samassa yhteydessä lain edellyttämä paarihuone, jossa suoritettiin myös ruumiinavauksia. Vuonna 1888 ortodoksiselle hautausmaalle valmistui puurakenteinen Uspenskin kirkko, jonka omisti Venäjän armeija. Se oli käytössä myös Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta tuhoutui myöhemmin jatkosodan aikana.Kolme ortodoksista kirkkoa Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014. Kirkon paikalla on nykyään muistokivi.На месте Сорвальского кладбища будет ландшафтный парк и мемориал Выборгские Ведомости. Viitattu 28.10.2014. Luterilaisilla ei Sorvalin hautausmaalla milloinkaan ollut omaa siunauskappelia. 1900-luvun alkuvuosina suomalaisten määrä kasvoi Viipurissa runsaasti ja vuonna 1924 suomalaista aluetta laajennettiin Saunalahden rantaan päin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin suunnitelmien mukaan. Laajennuksen myötä hautausmaan koko kasvoi 4,2 hehtaarista noin seitsemään.
Sotavuodet Viimeinen hautaus Sorvaliin tehtiin 11. kesäkuuta 1944, yhdeksän päivää ennen kuin suomalaiset joukot jättivät Viipurin. Kaupungin siirryttyä Neuvostoliiton haltuun Sorvalin hautausmaa hylättiin lopullisesti. Joidenkin tietojen mukaan hautausmaalta oli jo välirauhan aikana otettu hautamuistomerkkejä, aitoja ja portteja romuraudaksi. Sotavuosien jälkeen kivisiä muistomerkkejä vietiin muun muassa rakennusmateriaaliksi ja niitä otettiin myös uusiokäyttöön. 1970-luvulla Sorvalia halkovaa maantietä oikaistiin kulkemaan ortodoksisen alueen läpi ja samalla hautausmaa kärsi lisää vaurioita.
Muistomerkkejä Sorvalin hautausmaalla on ollut lukuisia merkittävien kuvanveistäjien ja taiteilijoiden suunnittelemia hautamuistomerkkejä. Tunnettuja ovat esimerkiksi Thom Thesleffin piirtämä Hackmanin suvun hautakappeli, jonka sisätilojen puuleikkaukset olivat Lauri Välken tekemiä,Hackmanin suvun hautamuistomerkki Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014. Eemil Halosen suunnittelema kauppias Jaakko Häklin hautamuistomerkkiSorvalin hautausmaan kunnostus edennyt hyvin Karjalan Liitto. Viitattu 28.10.2014. sekä Johannes Haapasalon graniittinen veistos Polvistuva, joka on William ja Ester Otsakorven haudalla.
Restaurointihankkeita Vuonna 2007 aloitettiin Euroopan unionin rahoittama ”Sorvalin muistolehto - yhteinen kulttuuriperintömme” -hanke. Sen aikana paikkaa kunnostettiin talkoovoimin sekä kerättiin hautausmaata koskevaa aineistoa Suomen ja Venäjän arkistoista. Lisäksi paikalle pystytettiin Sorvalin hautausmaasta kertova muistomerkki.Sorvalin muistolehto Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014. Myöhemmin on tehty hautakiviä kartoittanut tutkimus, jonka yhteydessä saatiin esille noin 200 luterilaista ja 50 ortodoksista hautaa. Niiden tiedot koottiin rovasti Leena Revon toimittamaan kirjaan.
Tunnettuja Sorvaliin haudattuja A. I. Arwidsson (1791–1858), poliitikko, kirjailija ja historiantutkija Edvin Christianson (1874–1911), kirjailija Otto von Fieandt (1762–1823), eversti Oskar Friman (1893–1933), painin olympiavoittaja Oscar Geffert (k. 1906), murhattu A. Ahlström Oy:n Suursaaren sahan isännöitsijä Fredrik Hackman (1874–1925), kauppaneuvos Johan Friedrich Hackman (1801–1879), liikemies Marie Hackman (1776–1865), liikemies Wilhelm Hackman (1842–1925), kauppaneuvos Mathilda Hoffman (1845–1921), diakonissa Jaakko Häkli (1848–1902), kauppias ja suomalaisuusmies Julius Krohn (1835–1888), professori ja runoilija Ludwig Heinrich von Nicolay (1737–1820), akateemikko ja kirjailija, jonka hauta siirrettiin myöhemmin Ludwigsteinin saarelle William Otsakorpi (1870–1927), liikemies ja mesenaatti Matti Rynén (1879–1914), käsityöläinen Juho Vuoristo (1880–1938), kansanedustaja
Katso myös Lepolan hautausmaa Ristimäen hautausmaa
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Arvokkaita vainajia - lyhyellä säteellä, Suomen Kuvalehti, 22.12.1938, nro 51-52, s. 53, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:72 Arkkitehtuuri Luokka:Viipurin hautausmaat