Ruoholahti () on Helsingin 20. kaupunginosaan eli Länsisatamaan kuuluva osa-alue eteläisessä kantakaupungissa. Merellinen Ruoholahti sijaitsee Kampin länsipuolella, Lauttasaaren itäpuolella ja Jätkäsaaren pohjoispuolella. Hallinnollisesti Ruoholahti kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin ja Eteläiseen suurpiiriin. Asukkaita Ruoholahden osa-alueella on 2 920 (31.12.2024) ja työpaikkoja 18 377 (31.12.2022).
Ruoholahti on pääosin entistä teollisuus- ja sataman varastoaluetta, joka rakennettiin 1990-luvulla asuinalueeksi. Itämerenkadun pohjoispuolisissa kortteleissa on toimistorakennuksia. Ruoholahden osa-alueeseen kuuluu myös Salmisaari. Salmisaari-nimitystä käytetään usein Länsisatamankadun länsipuolisista alueista, kuten Salmisaaren voimalaitoksen ympäristöstä.
Liikenteellisesti Ruoholahti on merkittävä, sillä Helsingin keskustan pääasialliset liikenneyhteydet länteen kulkevat Ruoholahden kautta ja Länsiväylä alkaa Ruoholahdesta. Ruoholahden metroasema oli pitkään metron läntinen pääteasema, kunnes Länsimetron ensimmäinen vaihe valmistui marraskuussa 2017.
Historia Tavarasatama ja teollisuusalue pienoiskuva|vasen|Itämerenkatu vuonna 1967. pienoiskuva|vasen|Näkymä Ruoholahteen Kampin suunnasta vuonna 1970. Oikealla Porkkalankadun silta, etualalla Helsingin satamaradan tasoristeys. pienoiskuva|Ilmakuva Lauttasaaren suunnasta vuonna 1970. Etualalla Alkon tehdas ja pääkonttori sekä Salmisaaren voimalaitos, oikealla Kaapelitehdas. Ruoholahden rakentaminen liittyy suurelta osin Länsisataman kehitysvaiheisiin. 1910-luvulta lähtien alueella yhdistettiin täytemaalla mantereeseen Salmisaari (josta ennen käytettiin myös nimeä Tammasaari) ja Kellosaari, samoin etelämpänä Eiran vieressä sijainneet Munkkisaari ja Hernesaari. Niiden ja Ruoholahden välissä sijainneet Jätkäsaari, Hietasaari ja Saukko taas yhdistettiin yhdeksi suureksi, leveän sillan mantereeseen yhdistämäksi saareksi. Myöhemmin myös sen ja mantereen välisestä salmesta osa täytettiin, mutta sen paikalle on nyttemmin rakennettu Ruoholahdenkanava. Saaret olivat tätä ennen lähinnä huvilakäytössä, mutta enää niistä ei ole jäljellä muuta kuin jokunen kadunnimi.
Uuden alueen pääasiallinen tarkoitus oli toimia uuden, sittemmin Länsisatamana tunnetun tavarasataman perustana. 1940-luvulla sataman viereen kasvoi pieni teollisuusalue, jonka merkittävimmät rakennukset olivat Nokian Kaapelitehdas ja Alkon pääkonttori. Juuri Alko ja Kaapelitehdas olivat pääkäyttäjiä Ruoholahteen rakennetulla Helsingin satamaradan sivuraiteella. 1960-luvulla Länsiväylä rakennettiin yhdistämään Ruoholahti Lauttasaaren kautta Espooseen.
Uudisrakentaminen pienoiskuva|Kaapelitehdas Vielä 1970-luvun puolivälissä Helsingin satamalaitos kaavaili Ruoholahteen ja Jätkäsaareen lisää satamatoimintoja, koska alue oli siihen käyttöön kaavoitettu. Maa-alue oli kaupungin omistuksessa, ja se solmi yrityksille pääasiassa vain lyhyitä vuokrasopimuksia. Toimitilojen ja asuntojen puutteen vuoksi Helsingissä alettiin kuitenkin vuonna 1982 etsiä ranta-alueita rakentamiskäyttöön. Ruoholahden aluerakentamisprojekti käynnistettiin vuonna 1985, ja sitä varten järjestetyn suunnittelukilpailun voittivat Juha Krönlöf ja Pauliina Vihinen vuonna 1988. Ulkotilojen yleissuunnitelman laati Juhani Pallasmaa. Kunnallistekniikan rakentaminen alkoi vuonna 1989. Merta täytettiin 12 hehtaaria.Liukkonen 2002, s. 26–27 Asuinrakentamisen mahdollisuuksia selvitettiin samaan aikaan myös muilla vanhoilla teollisuusalueilla, kuten Arabianrannassa ja Pikku Huopalahdessa. Rakennusliikkeet, jotka olivat kiinnostuneita ranta-alueiden potentiaalista, olivat hankkeissa hyvin aloitteellisia, ja myös päättäjät alkoivat lähes yksimielisesti pitää Ruoholahden kehittämistä tarpeellisena. Suunnitelmiin kuuluivat esimerkiksi tornitalot, pääkonttorit ja myös linja-autoasema. Suomen talous oli vahvassa nousukaudessa.
Suuri osa Ruoholahdesta muuttui työmaaksi vuonna 1991: vanhat makasiinit purettiin ja tilalle rakennettiin asuintaloja ja toimistotiloja. Tavoitteena pidettiin kantakaupunkimaisen tehokasta kaupunkirakennetta, joka umpikortteleineen poikkeaa huomattavasti 1950–1970-lukujen lähiörakentamisesta. Sisäpihoja ei kuitenkaan suljettu, kuten kantakaupungissa, vaan ne avautuvat kaduille. Jokaiseen kortteliin kuului vain 1–2 tonttia, mikä yksipuolisti alueen arkkitehtuuria. Asuinrakennuksissa yhdisteltiin omistus- ja vuokra-asumista.Liukkonen 2002, s. 24 Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen muurasi peruskiven ensimmäiseen asuinrakennukseen Itämerenkatu 8:aan muuraustilaisuudessa 23. lokakuuta 1991. Ensimmäiset asukkaat muuttivat uudelle asuinalueelle loka–marraskuun vaihteessa 1992. Helsingin metro ulotettiin Kampista Ruoholahteen vuonna 1993, ja Kaapelitehdas muutettiin tehtaasta monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi.
1990-luvun alun lama hidasti toimitilarakentamista, mutta vuosikymmenen loppua kohden rakentaminen kiihtyi. Alueelle keskittyi paljon informaatioteknologia-alan toimijoita, ja Ruoholahti saikin maineen ”high tech” -keskittymänä.Liukkonen 2002, s. 30–31 1990-luvun loppupuolella valmistui muun muassa High Tech Centeriksi nimetty teknologiayrityshautomo ja Nokian toimistotaloja. Kuuluisa Lepakkoluola purettiin vuonna 1999. Asuinalueeksi kasvettuaan Ruoholahdessa alettiin julkaista paikallislehteä Ruoholahden Kanava, joka muutti sittemmin nimekseen Jätkäsaari–Ruoholahti.
Vuonna 2002 entinen Alkon pullotuskeskus avasi uudelleen ovensa nimellä Kauppakeskus Ruoholahti. Vanhasta Alkon tehtaasta tuli vuonna 2004 osaksi Altian pääkonttori (Salmisaarenranta 7) ja toiselta osaltaan Helsingin oikeustalo (Porkkalankatu 13), johon Helsingin käräjäoikeus muutti Länsi-Pasilasta. Kesäkuussa 2011 valmistui Jätkäsaaren ja Kellosaaren alueen yhdistävä Crusellinsilta, joka on suunniteltu sekä pyöräilyn ja jalankulun että moottoriliikenteen käyttöön. Ruoholahteen rakennettiin myös useita puistoja sekä jalankulkutunneli Porkkalankadun alitse.Liukkonen 2002, s. 72–77 Tunnelin pohjoiselta suuaukolta alkaa Lapinlahden sairaalan ulkoilualueelle johtava puistopromenadi. Kellosaaren kaasuturbiinivoimalaitos oli alun perin tarkoitus siirtää pois asuinrakentamisen tieltä, mutta taloudellisesta syistä se jätettiin paikoilleen.Liukkonen 2002, s. 28 pienoiskuva|Kellosaaren varavoimalaitos
Ruoholahden toimitila- ja asuntorakentamisen myötä Länsisatama siirtyi käytännössä Jätkäsaaren puolelle olkoonkin, että yhä tämän jälkeen Salmisaaren voimalaitokselle toisinaan tuotiinkin hiilikuljetuksia laivalla. Aikaisemmin hiilikasat olivat taivasalla, mutta vuonna 2004 valmistuivat maanalaiset hiilisiilot. Hiilet kuljetetaan laivalla Kaapelitehtaan rannasta tunnelia pitkin. Hiilikasojen poistuminen vapautti rakennusmaata, ja sen paikalle valmistui Technopolis-yritysalue vuoden 2008 lopulla sekä liikuntapalveluja tarjoava Salmisaaren liikuntakeskuksen rakennus. Vuonna 2008 tavaraliikenne väheni Jätkäsaaressa, kun Länsisataman konttiliikenne siirtyi Vuosaaren satamaan.
Taide ja ympäristö
Ruoholahtea on mainostettu merellisenä kaupunginosana. Tämän imagon voimistamiseksi alueen halki kaivettiin Ruoholahdenkanava luomaan merellistä henkeä. Kanava palkittiin Vuoden ympäristörakenteena 1995.
Alueen julkisia taide- ja tilateoksia ovat muun muassa Raimo Utriaisen Vooki (1975), Martti Aihan Rumba (1992), Pertti Kukkosen kolme teosta Päätepiste (1992), Suojaava taivas (Kosketus) (1993) ja Käärme paratiisissa (1997), Miika Nyyssösen Poikkeama (1995), Pekka Nevalaisen Abc, kissa... (1996), Dennis Oppenheimin Kihlaus (2000),Liukkonen 2002, s. 49 Jouni Kuusimäen Lepakko (2003) ja Maria Dunckerin Liian painavat vieraat (2010).
Liikenneyhteydet Ruoholahti on liikenteellisesti vilkas solmukohta. Helsingin keskustan pääasialliset liikenneyhteydet länteen Hangon ja Turun (Kehä II:n kautta) suuntiin kulkevat Ruoholahden kautta; Länsiväylä alkaa Ruoholahdesta. Myös Porkkalankadun kautta pääsee Lauttasaareen ja sieltä edelleen Länsiväylälle. Porkkalankatu on alueen merkittävin pääkatu, kun taas Itämerenkadulle keskittyy ostos- ja asiointiliikenne.Liukkonen 2002, s. 58 Ruoholahden alle suunnitellaan Jätkäsaaren satamatunnelia, jonka on tarkoitus helpottaa Länsisataman liikenneruuhkia.
Julkinen liikenne Ensimmäinen raitiotie Ruoholahteen valmistui vuonna 1929. Porkkalankadun yksiraiteista raitiotietä käytti linja 8, joka liikennöi Runeberginkadun kautta Sturenkadulle. Vuonna 1991 raitiotie siirrettiin Itämerenkadulle.Liukkonen 2002, s. 78 Raitiovaunulinja 8 liikennöi Ruoholahdessa edelleen, vaikkakin reitti jatkuu Crusellinsillan kautta Jätkäsaareen, ja Salmisaaren kääntösilmukka on purettu. Länsilinkissä Ruoholahden pohjoispuolella liikennöivät myös raitiolinjat 7 ja 9 Länsisatamaan.
Ruoholahti sijaitsee Helsingin metroradan varrella. Ruoholahden metroasema oli pitkään metron läntinen pääteasema, kunnes Länsimetron ensimmäinen vaihe valmistui marraskuussa 2017. Lauttasaaresta ja Espoosta tulevat bussilinjat pysähtyvät Porkkalankadulla. Linja 26 liikennöi ruuhka-aikoina Ruoholahden metroaseman ja Salmisaarenrannan toimistotalojen välillä.
Kuvia
Katso myös Hietalahti
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Ruoholahden asukasnetti Helsinki alueittain (2005). 103 Kampinmalmin peruspiiri. (PDF) Pörssitieto: Ruoholahden villat.
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit