Szczecin (IPA: ; ) on satamakaupunki Luoteis-Puolassa ja Länsi-Pommerin voivodikunnan pääkaupunki. Itämeren ja Saksan rajan lähellä sijaitseva kaupunki on merkittävä satamakaupunki, voivodikunnan suurin ja Puolan seitsemänneksi suurin kaupunki. Vuonna 2024 sen väkiluku oli 386 706 asukasta.
Vuosina 1648–1720 Ruotsille kuulunut, vuoteen 1918 Preussiin ja vuoteen 1945 Preussin vapaavaltioon kuulunut kaupunki on perustettu vuonna 1243, mutta paikalla tiedetään olleen asutusta jo ainakin 700-luvulla.
Szczecin on tärkeä poliittinen, kulttuurillinen ja taloudellinen keskus maan luoteisosalle sekä yliopistokaupunki ja tärkeä liikennekeskus. Se sijaitsee Dąbiejärven ja Oder-joen varrella, linnuntietä noin 65 kilometrin päässä Itämerestä.
Szczecin sijaitsee hieman yli 10 kilometriä leveässä Oder-joen laakson altaassa. Tämä oli pohjoisin kohta, josta idän ja lännen väliset maayhteydet olivat mahdollisia, lukuun ottamatta monimutkaista Oder- ja Świna-jokien suistoa Itämeren rannikolla. Vaaralliselta rannikolta kaupunkia suojasi myös Stettinin ja Swinemünden (Świnoujście) välinen suuri laguuni.
Kaupunkia ympäröivät tiheät metsät, pensasalueet ja nummet, pääasiassa Saksan kanssa jaettu Wkrzańskan nummi (Ueckermünde) ja Szczecinin maisemapuisto. Szczecin on Policen kaupungin vieressä ja Szczecinin taajaman keskus. Szczecin on laaja metropolialue, johon kuuluu kuntia Saksan Brandenburgin ja Mecklenburg-Etu-Pommernin osavaltioissa.
Historia
Esihistoria Alueella oli 7.–5. vuosisadalla eaa. myöhäisen pronssikauden-varhaisen rautakauden Lausitzin kulttuurin asutusta. Linnamäki on ollut jatkuvasti asuttu noin 700-luvulta lähtien, mutta on mahdollista, että lähteissä dokumentoitu jatkuva asutushistoria tällä alueella ulottuu lähes 1 850 vuoden taakse. Szczecinin lähellä oli Susudata-niminen kaupunki. Szczecinin vanhimmalla linnoitetulla asutuksella on heimojen arkistoja, jotka ulottuvat 8. vuosisadan lopulta. 800-luvulla slaavilaiset ruhtinaat rakensivat vallihaudan ympäröimän linnoituksen, jonka juurelle kehittyi kauppa- ja kalastusasutus.
Keskiaika Vuonna 967 Puolan herttua Mieszko I liitti Pommerin ja Szczecinin Puolaan. Szczecin koostui tuolloin kolmesta osasta: linnoituksesta, kauppapaikasta ja satamasta. Noin vuoteen 1007 asti Szczecin oli kuningas Bolesław I Urhean hallinnassa. Puolan hallitsijan sotilaallinen sekaantuminen Böömiin ja konflikti Saksan kuningaskunnan kanssa saivat Pommerin aateliston vastarintaan. Kristittyjen vastainen kapina yhdistettynä paikallisen aateliston kapinaan johti Szczecinin ja muiden Pommerin linnoitusten itsenäistymiseen. Stettin mainitaan 1000-luvun asiakirjoissa kauppapaikkana germaanisten ja slaavilaisten heimojen välillä.
Vuoden 1121 lopussa herttua Bolesław Krzywousty liitti Szczecinin takaisin Puolaan, ja herttua Warcisław I tunnusti Puolan yliherruuden ja osoitti kunnioitusta Krzywoustylle perustaen Greifen-dynastian, joka hallitsi Szczeciniä yli 500 vuotta. pienoiskuva|Szczecinin Pommerin Greifen-suvun herttuoitten linna 1300- ja 1400-luvuilta, jonka perusti herttua Warcisław I. pienoiskuva|Stettinin keskiaikaisten kaupunginmuurien likimääräinen sijaintikartta, jonka on laatinut Dr. Maciej Płotkowiak. Kaupunki pysyi Puolan hallitsemana vuoteen 1185 asti, jolloin herttua Bogusław I joutui antamaan kaupungin ja Länsi-Pommerin vasallina Tanskan kuningas Valdemar II Sejrille. Vuonna 1235 siitä tuli Saksan kuninkaan läänitysalue ja osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Vuonna 1243 Pommerin herttua Barnim I Hyvä myönsi Szczecinille kaupunkioikeudet. Seuraavina vuosina kaupunki hankki lisää maata: vuonna 1283 Dąbiejärven ja vuonna 1321 Policen. 1200-luvulla Szczecinistä tuli hansakaupunki. Saksalaisten siirtokuntien tunkeutuminen johti Magdeburgin kaupunkioikeuksiin vuonna 1243, ja Stettinillä oli tärkeä rooli sillikaupassa tuolloin Tanskalle kuuluneen Skånen kanssa. Varhaisin maininta kaupunginmuurista on vuodelta 1283.
Slaavilaisen linnoituksen paikalle herttua Barnim III Suuri rakennutti 1300-luvulla asuinkartanonsa, niin kutsutun "kivitalon", ja Pyhän Oton kappelin. Myös kaupungin ympärillä olevien kivi- ja tiilimuurien valmistuminen ajoittuu tälle ajanjaksolle. Vuonna 1474 Szczecinin ja Wolgastin herttuallisten sukujen sammuttua, vallan otti Słupskin herttua Bogusław X, joka yhdisti Länsi-Pommerin neljä vuotta myöhemmin ja siirsi sen pääkaupungin Szczeciniin vuonna 1491.
1500-1600 -luku pienoiskuva|Rynek Sienny aukio (Heumarkt eli Heinätori), keskiaikainen markkinatori vuodesta 1310 lähtien. pienoiskuva|Vanha raatihuone 1500-luvulta, uudelleenrakennettu vuonna 1975. pienoiskuva|Vanhin säilynyt kaupunkinäkymä Stettinistä. "Alten Stettin", Frans Hogenberg ja Georg Braun teoksessa Civitates orbis terrarum 1581. pienoiskuva|Stettin, Ruotsin Pommeri ja linnoitukset, Matthäus Merian vanhempi 1652, julkaisussa Topographia Electoratus Brandenburgici et Ducatus Pomeraniae. Vuonna 1532 herttuakunta kuitenkin jaettiin uudelleen, ja kaupungista tuli Szczecinin herttuakunnan pääkaupunki. Saksalaisten siirtokuntien perustamisen seurauksena vuonna 1514 kiellettiin vendiläis- eli slaavilaissyntyisten pääsy räätälien killan jäseniksi. Vuonna 1534 kaupungin asukkaat kääntyivät luterilaisuuteen. Vuonna 1570 allekirjoitettiin Stettinin rauha, joka päätti ensimmäisen Pohjan sodan. Vuonna 1630 ruotsalaiset miehittivät kaupungin.
Kolmikymmenvuotisen sodan aikana maaliskuussa 1637 Bogusław XIV, viimeinen Greifen-sukuun kuuluva Pommerin herttua kuoli Szczecinissä. Dynastian sammuminen merkitsi itsenäisen Pommerin herttuakunnan loppua. Vuonna 1529 allekirjoitetun sopimuksen mukaan Pommerin peri Hohenzollern-suku. Todelliset hallitsijat olivat kuitenkin ruotsalaisia, joiden joukot miehittivät Länsi-Pommeria sodan aikana. Vuonna 1654 kolmikymmenvuotisen sodan päättymisen jälkeen tehdyssä sopimuksessa Länsi-Pommeri jaettiin Brandenburgin ja Ruotsin kesken – Pommerin osa, mukaan lukien Szczecin sekä Usedomin ja Wolinin saaret – annettiin Ruotsille, mikä mahdollisti Ruotsin käynnistää niin kutsutun Ruotsin vedenpaisumuksen – hyökkäyksen Puolaan – vuotta myöhemmin. Sotilasoperaatiot Puola-Ruotsi sodan aikana vuosina 1600–1629 osaltaan vaikuttivat kaupungin taloudelliseen taantumaan. pienoiskuva|Stettinin linnoitukset, Lukas Schmitzerin kartta noin vuodelta 1660, perustuu Matthäus Meriainin 1652 julkaisemaan karttaan. Vuonna 1713 Preussi miehitti kaupungin, mikä vahvistettiin Uudenkaupungin rauhassa, kun Ruotsin kuningatar Ulriika Eleonoora myi Stettinin ja Ruotsin Pommerin itäosan 2 miljoonalla taalerilla Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:lle tammikuussa 1720 juuri ennen luopumistaan kruunusta. Vuosina 1724–1740 kaupungin ympärille rakennettiin uusia linnoituksia, jotka vaativat keskiaikaisten linnoitusten purkamista. Niiden rakentamiseen meni 43 miljoonaa tiiltä ja hinta oli 9 miljoonaa taaleria.
Kaupungissa on sekä preussilaista että slaavilaista vaikutusta. Kaupunki kuului Ruotsille vuosina 1648–1720, jolloin se toimi myös Ruotsin Pommerin pääkaupunkina. Preussin miehityksen ajalta on säilynyt kaksi barokkityylistä kaupunginporttia: Satamaportti (entinen Berliner Tor) ja Kuninkaanportti (Anklamer Tor, Königstor). Ranskasta paenneet hugenotit asettuivat kaupunkiin. Porvarillinen eliitti piti taidesalonkeja ja tiede- ja kulttuuriseurojen perustaminen edisti Pommerin menneisyyden historiallista tutkimusta ja kaupunginmuseon perustamista.
Poliittisesti kaupunki oli enimmäkseen Pommerin herttuakunnan pääkaupunki, mutta noin 80 vuoden ajan se oli samannimisen Ruotsin maakunnan pääkaupunki. Vuonna 1720 Szczecinin valtasi Preussi, josta myöhemmin tuli Saksan keisarikunnan ydin.
1700-1800 -luku Yhteydet Skandinaviaan eivät lakanneet vuonna 1720. 1700-luvulla Stettin oli tärkeä ruotsalaisen junien voiteluöljyn tuoja ja viljan viejä. Kun Stettin oli Ruotsin hallinnassa, naapuriosavaltio Brandenburg (myöhemmin Preussi) rakensi kanavia Oder-joelta Berliiniin suunnatakseen kauppaa pois Pommerista. Preussiin liittämisen jälkeen Stettinistä tuli sekä Berliinin että Breslaun (Wrocław) tärkein satama. pienoiskuva|Stettininin piiritys Skoonen sodan aikana 1675–1679. pienoiskuva|Pommerin maanomistajien palatsi, arkkitehti Emil Drews 1893–1895. Seitsenvuotisen sodan aikana venäläiset piirittivät Szczeciniä. Vuosina 1806–1813 Szczecin oli Ranskan keisarikunnan, Napoleonin Grand Arméen miehittämä. Varsovan herttuakunnan armeijan 4. ratsuväkirykmentin esikunta sijaitsi kaupungissa helmi–heinäkuussa 1809 ja taisteli majuri Schillin preussilaisia kapinallisyksiköitä vastaan Ruotsin Pommerissa. Tammikuusta joulukuuhun 1813 ranskalainen kenraali Josèph Barbanègre puolusti joukkoineen linnoitusta sankarillisesti.
Vuodesta 1818 kaupunki oli piirikunta- ja voivodikunnan hallintokeskus. Vuonna 1843 kaupunki sai rautatieyhteyden Berliiniin, mikä merkitsi rautatieverkoston alkua Pommerissa. Pian tämän jälkeen teollisuus alkoi kehittyä nopeasti. Vuonna 1873 pormestari Hermann Haken noudatti Preussin sotaministeriön määräyksiä linnoitusrajoitusten poistamisessa ja puratti Stettinin linnoitukset. Puolustuslaitteiden jälkeensä jättämät alueet muuttuivat haasteeksi kaupunkisuunnittelijoille ja arkkitehdeille kaupungin näin laajentuessa. pienoiskuva|Grunwaldzkin vuodesta 1884 lähtien rakennettu aukio (entinen Westend Kirchplatz ja Kaiser-Wilhelm-Platz) 1930-luvulla. Arkkitehti Konrad Krühl johti komissiota, jonka tehtävänä oli laatia kattava kaupungin alueiden kehityssuunnitelma. Suunnitelma perustui osittain James Hobrechtin konseptiin, klassiseen geometrisen kaupunkisuunnittelun kaavaan, joka perustui tähtimäisiin neliöihin ja kolmionmuotoisiin rakennustontteihin. Szczecinin omaleimaiset aukiot säteittäisine katuineen rakennettiin. Keskustan uudistaminen aloitettiin, ja eklektisiä kerrostaloja mallinnettiin Berliinin talojen mukaan ja niistä tuli arvostettuja "kerrostalopalatseja". 1800-luvun jälkipuoliskolla kaupungista tuli merkittävä teollisuussatama. Vuodesta 1879 lähtien kaupungissa oli hevosvetoisia raitiovaunuja, ja sähköinen raitiovaunuliikenne otettiin käyttöön vuonna 1896. Kaupungin aluekehityksen seuraava vaihe 1900-luvun vaihteessa oli jo kaupungistuneiden, aiemmin itsenäisten esikaupunkialueiden ja kaupunkien liittäminen Szczeciniin. Tämä kehitys liittyi kunnallisen infrastruktuurin laajenemiseen. pienoiskuva|Stettinin Lange Brucke laivalaituri 1890–1900. pienoiskuva|Stettinin satama noin vuonna 1900. Stettinin sataman merkitys kasvoi teollistumisen myötä. Oderjoki virtaa Sleesian hiilialueelta, ja kun Pohjois-Ruotsin rautamalmista tuli teknisesti käyttökelpoista teräksen tuotantoon, Stettinillä oli strateginen asema erityisesti sen jälkeen, kun Saksa menetti Lothringenin kaivokset vuonna 1919. Sleesian hiiltä voitiin viedä myös Ruotsiin, jossa ei ollut hiiltä. Joki ei ole aina purjehduskelpoinen, mutta Preussin valtio rakensi tiheän rautatieverkoston. Vuonna 1843 rakennettiin rautatieasema, ja vuosina 1843–1877 rautatieyhteydet Berliiniin ja myöhemmin Poznańiin, Wrocławiin ja Gdańskiin.
Saksan puolella Świna-joki kanavoitiin vuonna 1870 ja yhdistettiin Stettiniin vuonna 1889 syvällä väylällä laguunin yli. Oder-joki oli valmisteltu laivaliikenteelle Breslausta lähes ympäri vuoden. Jäänmurtajien rakentamisesta tuli Stettinin erikoisala, ja joista ja laguunista tehtiin erilaisia versioita. Vuonna 1898 keisari Vilhelm II vihki käyttöön vapaasataman, ja liikenne Oderilla saavutti huippunsa. Szczecinin satama kehittyi erittäin dynaamisesti vuosina 1894–1898 ja telakat kasvoivat erityisen voimakkaasti vuosina 1870–1914.
1900-luku pienoiskuva|Länsi-Pommerin voivodikunnan virastotalo, arkkitehti Paul Kieschke 1905–1911.