Suomen ensimmäinen pääpuolustuslinja Karjalan kannaksella oli vuonna 1918 linnoitettavaksi aloitettu niin sanottu Enckellin linja, joka nimettiin kenraalimajuri Oscar Enckelln mukaan. Enckellistä tuli yleisesikunnan päällikkö 12. syyskuuta 1919 sen jälkeen, kun valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim oli hävinnyt vuoden 1919 presidentinvaalit K. J. Ståhlbergille, ja monet kenraalit olivat eronneet.
Puolustuslinja Enckellin toiminta-ajatuksen mukaan Suomi liikekannallepanisi 3 1/2 palveluksessa olevaa divisioonaa järvilinjalle: Humaljoen lahti–Muolaanjärvi–Vuoksi–Taipale. Mikäli tämä ei onnistuisi, pitäisi pääpuolustusaseman silti kulkea Viipurin kaupungin itäpuolella. Sivusuunnassa hyökkääjän olisi pitänyt tulla pysäytetyksi Jänisjoen linjalle. Toisessa vaiheessa hyökkäystä vastaanottamaan olisi tullut myös reservistä liikenkannallepantuja joukkoja, jolloin kokonaisuudessaan olisi käytössä ollut seitsemän divisioonaa. Laskelmien mukaan olisi tarvittu 12 divisioonaa. Suunnitelman puolustuksellisuuden vuoksi siitä käydyssä keskustelussa oli esitetty Kronstadtin saartamista, pääpuolustusaseman sijoittamista Vammelsuu–Taipale-linjalle, sillanpään muodostamista Kiviniemelle hyökkäyksen lähtöalueeksi ja hyökkäysmahdollisuuden tukemiseksi Vuoksen eteläpuolisille järvikannaksille sekä suojajoukkojen vahventamista.
Ecnkellin vasta-argumenttien mukaan Vammelsuu–Taipale-linjaa ei olisi kyetty pitämään, vaikka kolmasosa rauhanajan joukoista keskitettäisiin niin kauas, ja suomalaisjoukot harvalukuisina tuhoutuisivat. Eriävien näkemysten vuoksi Enckell ehdotti puolustusvalmistelukomissionin perustamista, joka toteutui myöhemmin Hornborgin komiteana. Enckellin mukaan Kronstadtin saartoon olisi tarvittu avomerilaivasto, mutta Suomella ei ollut edes rannikkolaivastoa.
Asemien 1920-luvun linjauksia tarkistettiin 1930-luvulla. Talvisodan aikana toimittajat nimesivät pääpuolustusaseman Mannerheim-linjaksi, ja myös Suomeen hyökännyt Neuvostoliitto alkoi käyttää joukkotiedonvälityksessään samaa nimitystä. Neuvostoliiton joukkotiedonvälityksen tarkoituksena oli osoittaa, että pääpuolustusasema olisi ollut vahvasti kantalinnoitettu ja sen vuoksi Suomea vastaan taisteleminen oli vaikeaa. Länsimaisen lehdistön tarkoituksena oli nimityksellä osoittaa Suomen puolustuksen vahvuutta ja saada pääpuolustusasemaa kaupallisesti vetoavampi nimitys.
Katso myös Venäjän keskitys
Lähteet
Kenraaliluutnantti Reino Arimo: Kenraaliluutnantti Oscar Paul Enckell. Yleisesikunnan päällikkö 1919–1924, s. 138– (artikkeli). Julkaisussa Tiede ja ase 48, 1990.
Luokka:Toisen maailmansodan puolustuslinjat Luokka:Luovutettujen alueiden historia Luokka:Suomen sotahistoria