Viktor Emanuel I (24. heinäkuuta 1759 Torino – 10. tammikuuta 1824 Moncalieri)Nordisk familjebok (1921), s. 422–423 Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014. oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1802–1821.
Suku ja nuoruus Viktor Emanuelin vanhemmat olivat kuningas Viktor Amadeus III ja Espanjan infanta Maria Antonia, joka oli kuningas Filip V:n ja Elisabet Farnesen nuorin tytär. Viktor Emanuelilla oli 11 sisarusta. Hänen vanhempi veljensä Kaarle Emanuel IV oli häntä edeltänyt ja nuorempi veli Kaarle Felix häntä seurannut Sardinian kuningas. Viktor Emanuelin sisaria olivat Ranskan tulevien kuninkaiden Ludvig XVIII:n ja Kaarle X:n puolisot Maria Josefina ja Maria Teresia.Maria Antonia of Spain (1729–1785) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 4.9.2024. Viktor Emanuelilla oli jakobiittien vaatimus Englannin ja Skotlannin valtaistuimiin, sillä hänen isoisänsä äidinäiti oli ollut Henrietta Englantilainen.
Viktor Emanuel sai aluksi Aostan prinssin arvon. Hän kannatti Sardinian osallistumista ensimmäisen liittokunnan sotaan Ranskaa vastaan ja myötävaikutti siihen, että Sardinia julisti vuonna 1793 sodan Ranskalle. Hän myös vastusti vuonna 1796 Pariisin rauhan solmimista Ranskan kanssa.
vasen|pienoiskuva|pysty|Viktor Emanuel I, Tommaso Lorenzonen maalaus (1821).
Kuningas Viktor Emanuel tuli kuninkaaksi, kun hänen veljensä Kaarle Emanuel IV luopui kruunusta hänen hyväkseen 4. kesäkuuta 1802. Valtakunta oli tuolloin supistunut käsittämään pelkän Sardinian saaren, sillä kaikki mantereella sijainneet alueet oli jouduttu vuosien 1796 ja 1798 rauhansopimuksissa luovuttamaan Ranskalle. Viktor Emanuel kykeni säilyttämään valtansa Sardiniassa pääasiassa Englannin sotilaallisella tuella vuoteen 1814, jolloin hän Napoleonin kukistumisen jälkeen saattoi palata pääkaupunkiinsa Torinoon. Vuoden 1814 Pariisin rauhassa Ranska joutui palauttamaan Sardinian kuningaskunnalle Nizzan ja osan Savoijia. Seuraavan vuoden uudessa rauhansopimuksessa se joutui palauttamaan loputkin Savoijista. Wienin kongressi päätti kesäkuussa 1815 lisäksi liittää Sardiniaan myös entisen Genovan tasavallan alueet.
Palattuaan valtaan valtakuntansa pääosassa Viktor Emanuel kumosi Napoleonin aikana tehdyt hallinnolliset uudistukset, palautti pääosiltaan aatelin ja katolisten sääntökuntien oikeudet sekä erotutti liian radikaaleina pidetyt oppineet Torinon yliopiston oppituoleilta. Hän käynnisti vuonna 1819 joitain vaatimattomia poliittisia uudistuksia, jotka eivät kuitenkaan tyydyttänet liberaaleja. Napolissa Molempain Sisiliain kuningaskunnassa vuonna 1820 puhjennut vallankumousyritys johti maaliskuussa 1821 sotilaskapinaan myös Sardiniassa. Kapinalliset vaativat vapaamielistä perustuslakia. Viktor Emanuel ei suostunut vaatimukseen, mutta hän luopui kruunusta nuoremman veljensä Kaarle Felixin hyväksi.
Avioliitto ja lapset pienoiskuva|Viktor Emanuel ja Maria Teresia kolmen nuorimman tyttärensä kanssa, Luigi Berneron maalaus (1813–1814). Viktor Emanuel nai vuonna 1789 Itävalta-Esten arkkiherttuatar Maria Teresian, joka oli arkkiherttua Ferdinand Kaarlen ja Maria Beatrice Ricciarda d’Esten vanhin tytär sekä keisari Frans I:n pojantytär.
Heille syntyi seitsemän lasta:
Maria Beatrice Victoria Josefa (1792–1840), oman enonsa, Modenan herttuan Frans IV:n puoliso Maria Adelaide Clothilde Xaveria Borbonia (1794–1795), kuoli alle vuoden ikäisenä Kaarle Emanuel (1796–1799), kuoli isorokkoon kaksivuotiaana tytär (1800–1801), kuoli alle puolivuotiaana Maria Teresa Fernanda Felicitas Gaetana Pia (1803–1879), Parman herttuan Kaarle II:n puoliso Maria Anna Ricciarda Carlotta Margherita Pia (1803–1884), Itävallan keisarin Ferdinand I:n puoliso Maria Cristina Carlotta Giuseppina Gaetana Elise (1812–1836), Molempain Sisiliain kuninkaan Ferdinand II:n puoliso
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sardinian kuninkaat Luokka:Vuonna 1759 syntyneet Luokka:Vuonna 1824 kuolleet