Taiwan, virallisesti Kiinan tasavalta () on lähinnä Taiwaninsaarella sijaitseva valtio Itä-Aasiassa.
Vuodesta 1912 vuoteen 1949 ”Kiinan tasavalta” tarkoitti valtiota, joka käsitti suurin piirtein nykyisen Kiinan alueen. Kiinan sisällissodan jälkeen tasavallan hallinto pakeni Taiwaninsaarelle, jota se on joidenkin Etelä-Kiinan meren saarten lisäksi hallinnut ainoana alueenaan siitä lähtien.
Taiwanin konfliktin vuoksi Kiinan tasavallan itsenäisyys on kiistanalainen, ja suurimmalla osalla valtioista ei ole diplomaattisia suhteita Kiinan tasavallan kanssa. Kiinan kansantasavallan toteuttaman yhden Kiinan politiikan vuoksi enää vain 12 valtiolla (2024)https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-203178 on diplomaattiset suhteet maahan, ainoa eurooppalainen valtio on Vatikaani. Manner-Kiinaa hallitsee nykyään Kiinan kansantasavalta. Kiinan tasavalta ei kuulu Yhdistyneisiin kansakuntiin, jossa sen paikka koko Kiinan edustajana annettiin Kiinan kansantasavallalle 1971.
Kiinan kansantasavalta on moneen otteeseen ilmoittanut, ettei se hyväksy Taiwanin itsenäisyyttä. 2000-luvulla Kiinan kansantasavallassa on näkynyt lisääntyvä separatismin vastustus. Kiinan tasavallassa pelätään, että Kiinan kansantasavalta valtaa sen.
Maantiede pienoiskuva|200px|vasen|Taiwaninsaari satelliittikuvassa joulukuussa 2002.
Kiinan tasavallan hallitsemista osista merkittävin on Taiwaninsaari. Se on osa merenalaista vuorijonoa, jonka korkein kohta on Yu Shan (3 997 m). Saaren keski- ja itäosa ovat vuoristoista seutua, mutta länsiosa on laajaa rannikkotasankoa, jota viljellään tehokkaasti. Sisämaassa on runsaasti ikivihreitä metsiä.
Taiwania ympäröivät meret ovat: Itä-Kiinan meri pohjoisessa, Filippiinienmeri idässä, Etelä-Kiinan meri etelässä ja Taiwaninsalmi lännessä.
Pääsaaren lisäksi Kiinan tasavallalle kuuluu 22 saarta Taiwanin saariryhmässä ja 64 saarta Pescadorien saariryhmässä. Muita Taiwanille kuuluvia saaria ovat mm. Kinmen, Matsu ja Wuchiu.
Historia
Taiwanin asutushistoria ulottuu 8 000 vuoden, joidenkin lähteiden mukaan jopa 15 000 vuoden, taakse. Nämä alkuperäiskansat olivat metsästäjä-keräilijöitä. Taiwanin alkuperäiskansat ovat austronesialaisia kansoja, ja saaren uskotaan olevan kaikkien austronesialaisten kansojen alkukoti.
Eurooppalaisten uskotaan purjehtineen Taiwanin ohitse 1500-luvulla, ja he antoivat saarelle nimen "Kaunis saari ()". Kiinalaisten kauppiaiden ja merirosvojen oletetaan tehneen lyhyitä käyntejä saarelle. Kiinan keisarin lähettämä tutkimusretki merkitsi saaren vuonna 239, mitä Kiinan kommunistipuolue käyttää edelleen perusteluna sille, että saari kuuluu Kiinalle. Hollantilaisilla oli lyhytikäinen siirtokunta Taiwanissa vuosina 1624–1661. Hollantilaiset häädettiin saarelta, kun Ming-dynastialle uskolliset kiinalaiset pakenivat saarelle mantšujen valloittaessa Manner-Kiinaa. Mantšujen perustama Qing-dynastia otti haltuunsa Taiwanin läntisen ja pohjoisen rannikon vuonna 1683.
Kiinalaisia alkoi saapua suuremmissa määrin Taiwaniin 1600-luvulla pääsääntöisesti Etelä-Kiinasta (Fujian ja Guangdong) siellä olevien levottomuuksien ja muiden vaikeuksien seurauksena. Tärkeimpiä tuolloin Taiwaniin saapuneita ryhmiä olivat hoklo- ja hakka-kiinalaiset. Nämä kaksi ovat edelleen Taiwanin suurimmat väestöryhmät.
Vuonna 1885 Taiwanin saaresta tehtiin virallisesti Qing-dynastian alainen Kiinan provinssi.
Japanin siirtomaa Kiinan–Japanin sodan jälkeen vuonna 1895 Taiwan päätyi osaksi Japania, ja saaresta tuli Japanin siirtomaa.
Aluksi japanilaiset siirtomaaisännät kokivat Taiwanin hallitsemisen vaikeaksi ja kenraalikuvernöörit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ongelmia tuottivat paikallisten aseellinen vastustus sekä taudit (esim. rutto ja malaria). Yhdessä vaiheessa Japanin parlamentti harkitsi saaren myymistä Ranskalle 100 miljoonalla jenillä.
Gotō Shinpein toimiessa Taiwanin siviiliasioista vastaavana virkamiehenä japanilaisten vaikeudet alkoivat helpottaa ja saarta alettiin modernisoida. Keelung–Kaohsiung -rautatie saatiin valmiiksi vuonna 1908 ja vuonna 1915 Qing-dynastialle leimalliset tavat kuten bianzi-letti ja jalkojen sitominen kiellettiin. Naiset alkoivat käymään yhä suuremmissa määrin töissä tämän vuoksi. Tärkein viljelykasvi oli sokeriruoko, jonka tuotantoa japanilaiset säätelivät tiukasti huolimatta siitä, eivätkä taiwanilaiset sokerin viljelijät juurikaan päässeet osallisiksi sokerin tuomista valtavista tuloista. Ylipäänsä japanilaiset kohtelivat taiwanilaisia toisen luokan kansalaisina maksaen näille pienempää palkkaa ja rajoittamalla kouluttautumismahdollisuuksia.
Kiinan sisällissota ja sotilasdiktatuuri Toisen maailmansodan päätyttyä Taiwaninsaari palautettiin Kiinan tasavallalle.
Nationalistipuolue Kuomintang hallitsi Kiinaa vielä muutamia vuosia toisen maailmansodan jälkeen, mutta maassa vallitsi sisällissota. Vuonna 1949 kommunistit tulivat valtaan Manner-Kiinassa ja perustivat Kiinan kansantasavallan. Tällöin Kiinan tasavallan hallinto pakeni Taiwaninsaarelle, jota se edelleen pitää hallinnassaan. Sekä Taipeissa toimiva Kiinan tasavallan hallitus että Pekingissä toimiva Kiinan kansantasavallan hallitus pitävät kumpikin itseään koko Kiinan laillisena hallituksena.
Kiinan tasavalta oli yksi Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsenistä ja myös yksi turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista. Senkin jälkeen, kun Kuomintangin hallitus menetti valtansa Manner-Kiinassa, se edusti 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 joutui luovuttamaan paikkansa Kiinan kansantasavallalle.
Taiwan oli 1960-luvulla yksi maailman suurimmista kehitysavun saajista. Etenkin Yhdysvallat tuki voimakkaasti saaren taloudellista ja sotilaallista kehittämistä. Yhdysvallat on myös Taiwanin merkittävin asetoimittaja. Vielä 1991–1992 Ranska myi Taiwanille La Fayette -luokan aluksia ja Mirage 2000-5-hävittäjiä.
Demokratisoituminen ja sen jälkeen Taiwanissa järjestettiin vuonna 1992 ensimmäiset parlamenttivaalit sitten vuoden 1949, josta lähtien vallassa ollut puolue Guomindang sai vaaleissa 53 prosenttia äänistä ja 73 paikkaa parlamentin 161 paikasta. Oppositiossa ollut itsenäisyyttä ajanut Demokraattinen edistyspuolue (DPP) sai 31 prosenttia äänistä ja 50 paikkaa.Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1994 s. 47. Otava 1993
Taiwan on vähitellen demokratisoitunut, ja Kuomintang-puolue luovutti lopulta vallan rauhanomaisesti vaaleissa vuonna 2000. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa Taiwanin itsenäiseksi julistamista kannattava demokraattinen edistyspuolue kärsi vaalitappion, ja Kuomintang sai 81 paikkaa 113 paikan parlamentista, jossa enemmistö on vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa tullut Kuomintangille. Vuosien 2016 ja 2020 vaaleissa parlamentin enemmistä on tullut DPP:lle.
Tammikuussa 2016 Tsai Ing-wen voitti presidentinvaalit ja oppositiossa ollutta DPP-puoluetta edustaneesta Tsaista tuli maan historian ensimmäinen naispresidentti ja Kuomintangia edustaneen presidentti Ma Ying-jeoun seuraaja. Tammikuussa 2020 Tsai valittiin toiselle virkakaudelle Taiwanin presidenttinä saatuaan 57 prosenttia äänistä.
Politiikka pienoiskuva|vasen|Taiwan vaatii itselleen alueita kymmeneltä muulta valtiolta. pienoiskuva|Lai Ching-te, Taiwanin (Kiinan tasavallan) nykyinen presidentti
Taiwan on käytännössä täysin itsenäinen valtio, joka on semipresidentiaalinen tasavalta. Kiinan kansantasavallan tavoin se on katsonut edustavansa myös Manner-Kiinaa, joka puolestaan on katsonut edustavansa myös Taiwania. Näkemysero on ollut siis siinä, kumman valtion hallitus on vallanpitäjänä koko Kiinassa. Vastakkainasettelun vuoksi vain harvoilla maailman valtioilla on diplomaattisuhteet Kiinan tasavallan kanssa.
Taiwanin lainsäädäntöelin on Taiwanin parlamentti, johon valitaan vaaleilla 113 edustajaa.
Kiinan tasavallan vaatimat alueet ovat osaksi erilaiset kuin Kiinan kansantasavallan ja sen aluevaatimukset ulottuvat muihinkin maihin. Vuoteen 1999 Taiwanissa oli voimassa laki, joka kielsi muunlaisten karttojen, kuin suur-Kiinaa kuvaavien julkaisun. Vasta 2000-luvun alussa maan sisäministeriö myönsi Mongolian valtion hallitsevan ennen Kiinaan kuulunutta Ulko-Mongoliaa ja Ulan Batorin sen pääkaupungiksi. Sittemmin maiden välille on solmittu kaupalliset suhteet.
Poliittisesti ja taloudellisesti Taiwan ja Kiinan kansantasavalta ovat kuitenkin kulkeneet jo vuosikymmeniä eri suuntiin. Yhdysvallat tasapainoilee kahden valtion välillä. Se pyrkii toisaalta parantamaan suhteitaan Kiinaan, mutta silti sillä on lainsäädännössään Taiwanin puolustamiseen liittyvä laki, ns. Taiwan Relations Act, joka takaa Yhdysvaltojen tuen Taiwanille mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.
Yhdysvaltain tuella Kiinan tasavalta sai pitää valtiollisen asemansa Kiinan edustajana Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) vuonna 1949, vaikka tasavaltalaiset olikin ajettu Taiwanille. Muutos tasavallan ulkopolitiikkaan tuli vuonna 1971, kun Taiwan menetti paikkansa YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kansantasavallalle. Sen jälkeen tasavalta on menettänyt diplomaattisuhteissaan valtiollisen asemansa monien maiden kanssa.
Taiwanissa Kuomintang kannattaa edelleen ajatusta yhdestä, Kiinan tasavallan hallitsemasta Kiinasta, kun taas vuosina 2000–2007 ja uudelleen vuodesta 2016 hallinnut DPP kannattaa Taiwanin itsenäistymistä Manner-Kiinasta erilliseksi valtioksi. Kiinan kansantasavalta ei hyväksy Taiwanin itsenäisyyttä. Itsenäistymispyrkimyksiä monimutkaistaa myös kansantasavallassa 14. maaliskuuta 2005 voimaan tullut irtautumisenvastainen laki, joka sallii Kiinan käyttää voimakeinoja Taiwanin itsenäistyessä.
Vuodesta 2012 lähtien Taiwanissa on pidetty parlamenttivaalit samanaikaisesti presidentinvaalien kanssa. Toistaiseksi presidentti ja lainsäädäntöelimen enemmistö ovat aina olleet samasta puolueesta. Parlamentissa enemmistö on vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa tullut Kuomintangille. Vuosien 2016 ja 2020 vaaleissa parlamentin enemmistä on tullut DPP:lle.
Kiina katkaisi neuvottelut Taiwanin kanssa vuonna 2016, koska Kiinan yhtenäisyyttä kannattava Kuomingtang hävisi vaalit. Kiina lisäsi tämän jälkeen varustautumista merellä ja painostusta Taiwania vastaan. Kun Tsai aloitti vuonna 2020 toisen virkakautensa, Kiina torjui ajatuksen itsenäisen Taiwanin ja Kiinan rinnakkaiselosta.
Kiina ärsytti vuonna 2021 Taiwania lennättämällä sotilaskoneita rannikon lähellä. Kiina kasvatti laivastoaan. Taiwan pelkäsi Kiinan pyrkivän jossain vaiheessa valtaamaan Taiwanin.
Yhdysvallat on luvannut vuoden 2009 jälkeen myydä Taiwanille lähes 30 miljardilla dollarilla aseita, mutta suuri osa näistä on toimittamatta.https://www.wsj.com/articles/u-s-effort-to-arm-taiwan-faces-new-challenge-with-ukraine-conflict-11669559116 Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi elokuussa 2022 Taiwanissa. Kiinan hallitus raivostui tästä ja lopetti yhteistyön Yhdysvaltain kanssa monella alueella. Kiina aloitti valtavan sotaharjoituksen. Se lähes saarsi Taiwanin merisotaharjoituksillaan, teki ohjusharjoitukset ja ilmavoimien harjoitukset. Lisäksi maan panssarit liikehtivät mannermaalla Taiwania vastapäätä. Taiwanin mukaan Kiina simuloi hyökkäystä Taiwaniin.
Yhdysvaltain joukkoja ei ollut virallisesti Kiinan tasavallan tukena neljäänkymmeneen vuoteen, kunnes 2021 presidentti Tsai Ing-wen paljasti että saarella on joukkoja koulutustehtävissä. Vuonna 2024 ilmoitettiin että muutaman kilometrin päähän Kiinan rannikosta Kinmenin ja Penghun saarille sijoitetaan pysyvästi Yhdysvaltain asevoimien Green Berets -joukkoja (1st Special Forces Group) koulutustehtäviin.
Maat, joilla on diplomaattisuhteet Kiinan tasavallan kanssa
Kiinan tasavallalla on diplomaattiset suhteet 12 muun maan kanssa. Suluissa vuosi, jolloin diplomaattiset suhteet solmittiin:
(1968) (1942) (1998) (1999) (1979) (1956) (1983) (1984–1997, 2007) (1981) (1989) (1933) (1957)