Muistojeni Julia (Julia) on vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Fred Zinnemannin ohjaama draamaelokuva. Se perustuu Lillian Hellmanin romaaniin Pentimento vuodelta 1973. Elokuva kertoo Hellmanin suhteesta lapsuudenystäväänsä Juliaan, joka taistelee natseja vastaan toista maailmansotaa edeltävinä vuosina. Elokuvan pääosissa ovat Jane Fonda, Vanessa Redgrave, Jason Robards, Hal Holbrook, Rosemary Murphy ja Maximilian Schell. Elokuva oli Meryl Streepin ensimmäinen elokuvarooli.

Juoni Amerikkalainen näytelmäkirjailija Lillian Hellman kertoo tarinan parhaasta lapsuudenystävästään, varakkaan perheen Juliasta, jonka tämän äidinpuoleiset isovanhemmat kasvattivat. Tarinan tapahtumahetkellä 1930-luvun puolivälissä, toisen maailmansodan kynnyksellä Hellman on vasta aloittamassa kirjailijanuransa ja on suhteessa vanhempaan kirjailija (Dash) Dashiell Hammettiin, joka toimii myös hänen mentorinaan.

Koulunsa lopetettuaan Julia lähtee opiskelemaan lääketiedettä Oxfordin yliopistoon, jossa tuolloin vielä sinkut nuoret ystävykset jälleen tapaavat. Julia on innostunut Albert Einsteinista, jonka ajatuksia hän Lilyn hämmästykseksi väittää ymmärtävänsä. ​​Julia lähtee päättämään opintonsa Wienin yliopistoon. Wienissä hän toivoo opiskelevansa Sigmund Freudin johdolla ja jossa vaikuttavat vapaat, liberaalit vasemmistolaiset aatteet. Lilyn ja Julian tapaamiset vähenevät samalla kun Keski-Euroopasssa ja Itävallassa natsit saavat kansansuosiota. Lily saa tietää, että Julia on joutunut sairaalaan puolustaessaan opiskelutovereitaan yliopistolle hyökänneiden natsimielisten opiskelijoitten pahoinpitelyä juutalaisia vastaan. Yksi mies kuolee kahakassa.

Julia loukkaantuu vakavasti ja joutuu Wienissä tarkasti vartioituun sairaalaan, jossa Lily käy häntä tapaamassa. Julia on kovissa kivuissa, yltäpäältä siteissä ja joutuu leikkaukseen. Julia ei pysty puhumaan ja yrittää selittää Lilylle jotain. Nuori poika tuo Lilylle viestin, jossa tätä kehotetaan palaamaan Pariisiin. Julia katoaa sairaalasta äkkiä oudolla tavalla, hänet on viety saamaan "hoitoa" eikä Lily saa tietoa hänen uudesta olinpaikastaan yrityksistään huolimatta. Lily saa Wienistä lähetetyn kirjeen Julialta, jossa tämä pyytää Lilyä kirjoittamaan hänelle Lontoon osoitteeseen. Julian toiminta jatkaa hänen pyrkimystään aktivoitua kaikkea sosiaalisesti tai poliittisesti korruptoitunutta vastaan. Hänen amerikkalaiset seurapiirituttavansa sanovat Julian tulleen sosialistiksi, joka haluaa antaa pois kaikki rahansa.

Lillianin kirjailijanura alkaa lopulta kukoistaa, alun vastoinkäymisten jälkeen, kun kriittinen Dash vihdoin kelpuuttaa hänen näytelmänsä toisen version ja pitää sitä erinomaisena. Lilllianin ensimmäinen näytelmänsä Lasten tunti saa ensi-iltansa Broadwaylla ja sitä juhlitaan menestyksenä. Myös tekijänoikeuskorvaukset tekevät hänestä varakkaan ja Lily sanoo Dashille puolivakavissaan olevansa niin rikas, että voisi ostaa huikean kalliin soopeliturkin. Hänet kutsutaan tutustumaan venäläiseen teatteriin Neuvostoliittoon. Hän lähtee New Yorkista laivalla tuttaviensa Dorothy Parkerin ja Alan Campbellin kanssa Pariisiin. Siellä vietetään ylellistä elämää asumalla sviitissä loistohotellissa, tanssitaan yökerhoissa ja syödään ravintoloissa.

Matkallaan Pariisista Moskovaan hän aikoo vierailla Wienissä tapaamassa Juliaa, jos tämä on vielä siellä. Hän ei ole kuullut Juliasta mitään yrityksistään huolimatta. Hotellin aulassa on eräänä aamuna mies, joka odottaa Lilliania. Mies sanoo olevansa Julian ystävä, hän on nälkäinen ja pyytää Lilliania ostamaan hänelle aamiaisen. Tämän Johann-nimisen miehen kautta Lillian saa pyynnön, josta tämä voi kieltäytyä, jos niin haluaa: muuttaa matkareittinsä kulkemaan Berliinin kautta Wienin sijaan ja salakuljettaa 50 000 dollaria Julian rahoja Saksaan natsien vastaisen vastarinnan rahoittamiseksi. Vaikka Lillian ei pidä itseään sankarillisena ihmisenä kuten Julia, ja vaikka hänen juutalaisuutensa natsi-Saksassa tuo mukanaan henkilökohtaisen riskin, hän suostuu tehtävään. Hän näkee asemalaiturilla herra Johannin, joka on yksi hänen matkansa saattajista. Lillian saa junassa herra Johannin pojalta hattuaskin, jossa on Julian lahjoittama korkea turkishattu. Häntä kehotetaan pistämään hattu päähänsä. Samassa vaunuosastossa olevat naiset auttavat ja suojelevat hermostunutta Lilliania etenkin rajanylitysmuodollisuuksissa. Juna-asemalla Berliinissä häntä tulevat vastaan "tuttavat", joille hän luovuttaa suklaarasian, johon on kätkettynä rahaa. Samalla hänet neuvotaan kahvilaan, jossa Julia odottaa häntä.

Lyhyen tapaamisen aikana Julian kanssa Berliinissä Lillian saa tietää, että tällä on vuoden ikäinen Lilly-niminen lapsi, joka on sijoitettu Elsassissa asuvan leipurin perheeseen. Julia on Wienin yliopiston hyökkäyksessä vammauttanut pahasti toisen jalkansa, joka on jouduttu amputoimaan ja nyt hänellä on tekojalka eli proteesi. Tämän vuoksi hänen työnsä vastarintaliikkeessä on vaikeutunut, koska hän ei enää sulaudu massaan. Julia ottaa itsellen vaivihkaa rahat, jotka olivat kätkettyinä Lillianin hattuun. Hän kertoo että rahoilla voidaan pelastaa monen vastarintaliikkeen ihmisen henki. Julia antaa Lillianille saattajan Varsovaan lähtevälle junalle. Junassa Lillianilla on toinen saattaja, joka varoittaa tätä enää palaamasta Saksan kautta takaisin.

Moskovassa ollessaan Lily saa kuulla Julian murhasta Frankfurtissa tämän kollegan luona. Lily matkustaa surun murtamana Lontooseen, jonne Julian raa'asti puukotettu ruumis on tuotu. Se miten Julian ruumis on päätynyt Lontooseen ja hänen kuolemansa yksityiskohdat ovat salaisuuden verhoamia.

Lillian lähtee Elsassiin yrittäen etsiä Julian lasta, josta hän oli luvannut Julialle huolehtia ottamalla tämän mukaansa New Yorkiin. Niukkojen tietojen ja laajan alueen vuoksi lasta ei löydy. Lillian lähtee takaisin New Yorkiin, jossa hän näkee painajaisia Julian etsimisestä. Julian isovanhempien talossa Lilylle lapsena tutut palvelijat eivät ole tuntevinaan häntä. Lillian kysyy epätoivoisena mitä hän tekee Julian tuhkalle, jonka hän on tuonut Lontoosta. Isovanhemmat ovat kuulemma lähteneet risteilylle eikä heitä kiinnosta etsiä Julian lasta, vaikka Lillian on palkannut tehtävään yksityisetsiviä ja asianajajia. Kyyninen Dash sanoo että isovanhempia kiinnostavat vain Julian perintörahat ja lapsi on jo todennäköisesti kuollut. Toinen maailmansota on juuri puhjennut Euroopassa.

Näyttelijät

Vastaanotto Elokuva sai 11 Oscar-ehdokkuutta ja voitti palkinnot parhaasta miessivuosasta (Jason Robards), parhaasta naissivuosasta (Vanessa Redgrave) ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (Alvin Sargent).

Video-oppaassa 1994 Kati Sinisalo luonnehtii elokuvaa siivon kulturelliksi tarinaksi kahden naisen ystävyydestä, natsien noususta, vastarintaliikkeestä ja surullisista muistoista.

Helsingin Sanomien Mikael Fränti kutsui elokuvaa sen tv-esityksen alla vuonna 1988 kahden naisnäyttelijän voitoksi: ”Jane Fonda ja Vanessa Redgrave eläytyvät täyteläisesti ystävättäriksi, jotka joutuvat miettimään maailman pahuutta ja raadollisuutta pienessä berliiniläisessä kahvilassa. – – Jännittävässä juna-jaksossa romanttispainotteinen kerronta hakee trillerin muotoja.”

Kevään 2025 tv-esityksen alla Helsingin Sanomien Kaisu Tervonen taas kirjoitti, ettei Fondan ja Redgraven hahmojen välille synny lainkaan kemiaa. Hänestä Redgrave esittää vain Lillian Hellmanin yksiulotteista, idealisoitua muistoa, ja elokuva jättää kylmäksi sekä ystävyyden että fasismin nousun kuvauksena.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Vuoden 1977 yhdysvaltalaiset elokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset draamaelokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset romaaneihin perustuvat elokuvat Luokka:Fred Zinnemannin ohjaamat elokuvat Luokka:Parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Golden Globe -palkitut elokuvat Luokka:BAFTA Film Award -palkitut elokuvat Luokka:Elokuvat ystävyydestä Luokka:Elämäkertoihin ja muistelmiin perustuvat elokuvat