Kultarinta (Hippolais icterina) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20,5–24 cm ja paino keskimäärin noin 13 g. Kultarinta on keskikokoinen kerttu, jonka höyhenpuvussa silmiinpistävä on vaalean sitruunankeltainen alapuoli, oliviinvihreä selkä ja siivellä selvästi erottuva, tertiaalien reunoista muodostuva vaaleankeltainen paneeli. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Syyspukuisen vanhan linnun keltainen väri on haalistunut ja nuorilla linnuilla keltaista on vain vähän. Laulu on monipuolista ja kiihkeää lehvästöstä kuuluvaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja. Ääni on tunnusomainen nopea ”dsädsäfii”.
Vanhoilla kultarinnoilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella, jossa se sulkii lopputalvella ennen kuin lähtee muutolle pohjoiseen. Myös nuoret linnut sulkivat täydellisesti talvella, joten keväällä ikäluokkia ei pysty erottamaan.Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
Vanhin suomalainen rengastettu kultarinta on ollut 4 vuotta 11 kuukautta 9 päivää vanha.Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 10 vuotta 10 kuukautta vanha yksilö.
Esiintyminen Kultarinnan esiintymisalue ulottuu Euroopan länsiosasta itään päin kapenevana kiilana hieman Venäjän aasianpuoleiselle osalle. Euroopassa eteläraja kulkee linjaa Ranskan pohjoisosa – Sveitsi–Slovenia–Romania–Ukraina. Luoteessa se esiintyy Norjassa aina Tromssan korkeudelle saakka mutta ei pesi Isossa-Britanniassa.Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2,4–4,2 miljoonaa paria, joista 45 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisella alueella.
Euroopan pesimäkanta muodostaa noin 85 prosenttia lajin koko maailman populaatiosta. Kultarinnan kanta on elinvoimainen.
Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–24 keskimäärin 31 000 paria (26 000 – 35 000 paria). Suomen-kannan on arvioitu kasvaneen vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin neljänneksen.
Kultarinnan Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 10 000 20 000 2013–2018 16 955 28 756 41 059 2019–2024 26 000 31 000 35 000
Viron pesimäkannaksi on arvioitu 150 000 – 200 000 paria ja Ruotsin 51 000 – 67 000 paria.
Syysmuutto on heinä-elokuussa ja suuntautuu päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan, josta kultarinnat palaavat touko-kesäkuussa.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Kultarinnan arvo on 102 euroa.
Elinympäristö Kultarinta elää korkeapuustoisissa lehdoissa, kartanoilla ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä rannoilla, pellonreunoissa ja joenvarsilla.
Lisääntyminen pienoiskuva|Kultarinnan munia. Korsista, juurista, sammalista ja kasvikuiduista rakennettu pesämalja on usein korkealla lehtipuun oksanhangassa, joskus pensaassa, tavallisimmin 1–4 metrin korkeudella. Munia on 4–6, tavallisesti 5. Muna painaa 1,76 g. Naaras hautoo 13–15 vrk. Emot ruokkivat poikasia 21–27 vrk (pesässä 13–14 vrk).
Ravinto Kultarinnan ravintoa ovat hyönteiset, toukat, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat. Toisinaan se kelpuuttaa ravinnokseen myös marjoja ja siemeniä.
Lähteet
Aiheesta muualla
LuontoPortti: Kultarinta (Hippolais icterina) Suomen lintuatlas: Kultarinta (Hippolais icterina) ITIS: Hippolais icterina
Luokka:Kerttuset