X Japan (alun perin X) on kesällä 1982 perustettu japanilainen rock-yhtye, joka kuitenkin nykyisin käyttää musiikissaan runsaasti myös sinfonisen metallin aineksia. Yhtyeen aikaisemmat versiot olivat Dynamite (perustettu jo 1978) ja Noise (perustettu 1980). Yhtye tunnetaan säveltäjä-sanoittaja Yoshikin melodisista ja nopeatempoisista rock-kappaleista ja kauniista, rauhallisista ja herkistä balladeista. Vähintään yhtä tunnetuksi nousi yhtyeen visuaalinen ilme. Aluksi hyvin paljon 1980-luvun glam rockista vaikutteita saanut imago pysyi yhtyeen käytössä suhteellisen pitkän ajan mutta muuttui myöhemmin hillitymmäksi. Varsinkin Yoshiki käytti aikanaan lavalla hyvin naisellista imagoa.
Yhtyeen perustaja Yoshiki oli tuntenut Toshin viisivuotiaasta asti. He perustivat X:n yhdessä yhdeksäntoistavuotiaina. Toshi ei ollut aluksi kovin innokas yhtyeen suhteen, koska hän halusi opiskella lääkäriksi. Yoshiki sai kuitenkin suostuteltua Toshin antamaan täyden panostuksensa yhtyeelle. Aluksi Toshi soitti yhtyeessä kitaraa, mutta koska yhtyeen senhetkinen laulaja ei halunnut lähteä yhtyeen kanssa Tokioon etsimään mainetta ja mammonaa, Toshi ryhtyi solistiksi, koska hänellä oli jäljellä olevista jäsenistä paras ääni.
Kouluaikoina yhtye esiintyi koulun juhlissa ja esitti enimmäkseen covereita, mutta he olivat jo tehneet pari omaa biisiä I'll Kill You ja We Are X. Bändi myös esiintyi vuonna 1982 East West Japan -levy-yhtiön bändikilpailussa
Historia Alkuhämärät
Vuosina 1985 ja 1986 yhtye soitti paljon pienissä klubeissa. Miehet vaihtuivat yhtyeessä tiuhaan tahtiin, mutta se ei haitannut Yoshikia hänen säveltäessään. Klassikot kuten "Kurenai", "Orgasm" ja "X" syntyivät jo vuonna 1985 ja "Stab Me in the Back" vuonna 1986. Yhtye onnistui tekemään muitakin taidokkaita kappaleita kuten "Lady in Tears", "Endless Dream", "Stop Bloody Rain" ja "Only Way", mutta niitä ei ikinä julkaistu. Muutamia kappaleita on vanhoilla demonauhoilla. Bootleg-nauhoitukset ovat melkein ainoa keino kuulla vanhoja klassikoita.
Kesällä 1985 yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä nimeltä "I'll Kill You". Singleä painettiin vain tuhat kappaletta. Singlen B-puolella oli kappale "Break the Darkness", joka oli senaikainen livesuosikki. Singlellä soitti Toshin ja Yoshikin lisäksi Terry, Tomoyuki ja Atsushi. Tomoyuki ei kuitenkaan pysynyt yhtyeessä kovin pitkään sen jälkeen – kesäkuun keikoilla kitaroita soittivat Terry ja Eddie. Marraskuussa 1985 julkaistiin japanilainen heavy metal -kokoelma nimeltä Heavy Metal Force III, jota varten X nauhoitti uudelleen kappaleen "Break the Darkness". Samoihin aikoihin kun levy julkaistiin, kaikki paitsi Toshi ja Yoshiki lähtivät yhtyeestä, joten oli taas aika etsiä uudet jäsenet. Kitaraa tuli soittamaan Jun ja bassoa Yoshikin kämppäkaveri Taiji. Taiji ei kuitenkaan pysynyt kovin pitkään yhtyeessä, minkä jälkeen bassoa soitti Hikaru. Tämä kokoonpano soitti lähes vuoden yhdessä ja sai julkaistua uuden singlen nimeltä "Orgasm" vuonna 1986. Tätä singleä painettiin 1 500 kappaletta, ja sen julkaisi Yoshikin oma levy-yhtiö Extasy Records, jonka hän perusti, koska mitkään levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneet X:stä. Yhtyettä pidettiin liian rankkana, eikä sen menestykseen uskottu.
Loppuvuodesta 1986 Jun ja Hikaru erosivat yhtyeestä. Yoshikin ystävä Taiji tuli takaisin yhtyeeseen, ja kitaraa soitti hetken aikaa Kerry. Kerrykään ei pysynyt yhtyeessä. Yhtye sai kutsun nauhoittaa kaksi kappaletta tulevalle japanilaiselle heavy metal -kokoelmalle Skull Thrash Zone Vol. 1, joka julkaistiin maaliskuussa 1987. Yhtye palkkasi kitaristin nimeltä Pata soittamaan kaksi kappaletta, mutta Pata osoittautui hyväksi muusikoksi, joka sitten jäi yhtyeeseen loppuun asti. Yoshiki halusi myös toisen kitaristin ja löysi kaverin nimeltä Isao, joka kuitenkin loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa eikä voinut soittaa kitaraa. Yoshikille tuli mieleen, että yhtye nimeltä Saver Tiger on hajonnut ja siinä soitti karismaattinen ja loistava esiintyjä nimeltä Hideto "hide" Matsumoto. Yoshiki pyysi hideä liittymään X:ään, mutta hide ei ollut aluksi innostunut, koska oli ajatellut ryhtyä seuraamaan vanhempiensa jalanjälkiä ja ruveta suunnittelemaan omia vaatteita. Yoshiki sai kuitenkin hiden puhuttua ympäri, ja hän liittyi yhtyeeseen 1987 ja pysyi siinä loppuun asti.
Yhtye keikkaili ahkerasti kesällä 1987 ja julkaisi myös ensimmäisen videon nimeltä Xclamation. Videota sai pelkästään kahdella keikalla, joten nykyään se on erittäin harvinainen. Video sisälsi kolme musiikkivideoita, Xclamation, Stab Me in the Back ja Kurenai. Joulukuun lopussa yhtye esiintyi Sony/CBS Recordsille, siinä toivossa että saisi levytyssopimuksen, mutta Sony/CBS kieltäytyi – vähäksi aikaa.
Valoa näkyvissä
Vuoden 1987 marraskuussa ja joulukuussa oli yhtyeen ensimmäinen kiertue Wink Tour. Tällä kiertueella yhtye soitti myös vanhoja kappaleita, mutta hyvin paljon uusia kappaleita, joita he olivat säveltäneet ensimmäiselle levylleen, Vanishing Visionille. Huhtikuussa 1988 päivänvalon näki Vanishing Vision, yhtyeen ensimmäinen levy, edelleen Extasy Recordsin julkaisema. Levy menestyi erittäin hyvin indie-levyksi, minkä takia Sony/CBS tajusi aikaisemman virheensä ja lähestyi yhtyettä. Kesä meni kuitenkin kiertueella levyä promotoiden. Kiertueen nimi oli Vanishing Tour ja se kesti noin kaksi kuukautta. Syyskuussa yhtye soitti Kyoto Sports Valleyssa klassisen keikan, jonka Sony/CBS kuvasi, mutta video varastettiin Sonyn arkistoista, eikä sitä koskaan julkaistu. Kyseisellä keikalla X soitti yhden Hanoi Rocksn kappaleen, Tragedy.
Lokakuussa yhtye lähti toiselle kiertueelle nimeltä Burn Out Tour, joka kesti vain lokakuun ajan. Japanilainen lehdistökin huomasi yhtyeen ja VOS-niminen lehti pani Toshin kanteen sekä lehden mukaan videon, jolla oli pari kappaletta Kyoton konsertista sekä Yoshikin haastattelu. Vuoden lopussa yhtye alkoi tehdä seuraavaa levyään, jonka julkaisisi Sony/CBS Records.
Nousu julkisuuteen
Huhtikuussa 1989 yhtye julkaisi toisen levynsä Blue Blood. Levy oli Sony/CBS Recordsin julkaisema, joten se sai paljon promootiota myös levy-yhtiöltä ja levy upposi kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Levyllä oli paljon rankkoja kappaleita kuten Vanishing Visionilla, mutta Yoshiki oli myös säveltänyt kaksi kaunista balladia Endless Rain ja Unfinished. Myös rockia oli saatu mukaan mm. kappaleilla Week End ja Celebration. Blue Bloodille oli nauhoitettu uudelleen kaksi vanhaa kappaletta X ja Orgasm, jotka oli alun perin julkaistu 1986. Myös Kurenai julkaistiin uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli japaninkielinen versio. Vanishing Visionilla ollut Kurenai oli kokonaan englanniksi.
Yhtye lähti kiertueelle ja Blue Blood Tour käynnistyi jo ennen levyn julkaisua. Maaliskuussa yhtye soitti kaksi konserttia, joista toinen kuvattiin ja julkaistiin videona kesäkuussa. Videon nimi oli Blue Blood Tour 爆発寸前 Gig (Bakuhatsu Sunzen Gig). Video kuvattiin maaliskuun 16. päivä Tokion Shibuya Kohkaidossa. Kyseisessä konsertissa jaettiin videota nimeltä ThanX 愛をこめて (ThanX Ai wo Komete), joka sisälsi Kurenai-musiikkivideon "making of" -pätkän. Kiertue jatkui levyn julkaisun jälkeen ja päättyi kesäkuun 13. päivä Niigataan. Toiseksi viimeisestä konsertista, joka soitettiin Tokion Hibiya Yaonissa, on julkaistu muutama livekappale myöhemmillä singleillä sekä videoilla. Kesällä yhtye esiintyi festivaaleilla, kuten Nagoya Rock Wave, Kawaguchiko The Rock Kids sekä Sendai Rock N' Roll Olympic.
Syyskuussa julkaistiin ensimmäinen single Blue Bloodilta nimeltään 紅. Kurenaista tuli X Japanin kaikkien aikojen tunnetuin ja suosituin kappale. Vähän ennen singlen julkaisua yhtye pääsi esiintymään japanilaisiin TV-ohjelmiin kuten Music Stationiin, jossa se vieraili melkein aina, kun uusi single oli julkaistu. Syyskuussa käynnistyi seuraava kiertue, Rose & Blood Tour. Yhtye soitti paljolti samoja kappaleita kuin Blue Blood -kiertueella, mutta nyt soitettiin vain isommissa paikoissa. Marraskuussa kiertue kuitenkin keskeytettiin Yoshikin loukkaantumisen takia. Kiertue jatkui 4. helmikuuta 1990 Budokanissa. Seuraava konsertti soitettiin kuitenkin vasta maaliskuussa. Kiertue päättyi 17. toukokuuta Osakaan. Tauon aikana yhtye julkaisi toisen singlen nimeltä Endless Rain. Se julkaistiin 1989 joulukuun alussa ja joulukuun lopussa tuli toinen video 刺激 (Shigeki) Visual Shock Vol.2, jolla oli musiikkivideoita Blue Bloodin kappaleista. Mukana oli myös muutama livekappale. Suurin osa videoista oli kuvattu Blue Blood -kiertueella sekä kesän festivaaleilla. Mukaan oli saatu myös hieman Rose & Blood -kiertueen sekä vuoden 1988 materiaalia. Huhtikuussa 1990, tasan vuosi Blue Bloodin julkaisun jälkeen, yhtye julkaisi singlen Week End, joka sisälsi täysin uudelleen nauhoitetun ja hieman parannellun version Week Endistä. Syyskuussa bändi julkaisi vielä yhden videon, Visual Shock Vol.2.5 "Celebration", jossa oli pari musiikkivideota sekä liveversio Endless Rainistä, nauhoitettu Budokanissa 1990.
Kiertueen jälkeen yhtye piti taukoa, jonka jälkeen he palasivat studioon tekemään kolmatta levyään. Kolmas levy, Jealousy, julkaistiin heinäkuussa 1991. Levy on huomattavasti rockimpi kuin aikaisemmat levyt, koska Yoshikin tekemiä kappaleita ei ole kuin pari. Yoshiki oli kiireinen säveltäessään eeppistä kappaletta Art of Life, jonka hän halusi olevan Jealousyllä, mutta Sony Records halusi levyn nopeasti ulos, joten Yoshiki ei saanut biisiään valmiiksi. Levylle oltiin myös säveltämässä toista kappaletta, joka ei sille ehtinyt. Kappale oli nimeltään Standing Sex, ja se julkaistiin singlenä lokakuussa. Standing Sexin tilalle yhtye nauhoitti vanhan kappaleen Stab Me in the Back. Tähän aikaan yhtyeen imago hieman muuttui, ja Yoshiki alkoi käyttää naisellisia vaatteita ja hiustyylejä. Pata ja Taiji tosin hillitsivät ulkoasuaan ja olivat ihan tavallisia rokkareita. Toshi ja hide taas käyttivät vähän samantyylistä lookia kuin aiemminkin. Hiukset eivät vain olleet niin pystyssä enää. Tähän aikaan yhtye myös yritti päästä Amerikan mantereelle ja kävi siellä lehdistötilaisuudessa, jonka materiaalia löytyy Visual Shock Vol. 3 -videolta. Amerikassa ei kuitenkaan enää oltu kiinnostuneita 1980-luvun visuaalisista yhtyeistä. Yhtye palasi hieman pettyneenä takaisin Japaniin, mutta pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Jealousy oli kaikkein menestynein X-levy.
Kiertue Violence in Jealousy Tour käynnistyi elokuun 6. päivä Niigatasta ja päättyi marraskuun 13. päivä Yokohama areenalle. Elokuun 23. päivä tapahtui jokaisen yhtyeen unelma, ensimmäinen ja vielä loppuunmyyty keikka Tokyo Domessa. Tämä viimeistään oli merkki kaikille, että X on suuri rockbändi muiden suurten nimien joukossa. Kiertueen aikana syyskuussa julkaistiin Jealousyn ensimmäinen single Silent Jealousy sekä video Visual Shock Vol.3 刺激2 －夢の中にだけ生きて－, jossa oli musiikkivideoita Jealousyn kappaleille. Tällä kertaa suurin osa videoista oli kuvattu studiossa, mutta mukaan oli saatu hieman videokuvaa myös kiertueelta, mm. Tokyo Domesta sekä kiertueen ensimmäiseltä keikalta Niigatasta. Kiertueen jälkeen julkaistiin 3. single Say Anything (joulukuun alussa) sekä video Visual Shock Vol.3.5 Say Anything X Ballad Collection (joulukuun lopussa). Videolla on nimensä mukaisesti vain balladeja.
Vuoden lopussa Taijilla ja Yoshikilla alkoi olla isoja riitoja siitä, mihin suuntaan yhtyettä pitäisi viedä. Taiji halusi tähdätä lisää Amerikan markkinoille, mutta Yoshikia se ei kiinnostanut. Kun Taiji oli päättänyt lähteä yhtyeestä, yhtye järjesti kolme konserttia Tokyo Domeen tammikuussa 1992. Kaikki oli myyty loppuun. Kolmas konsertti tammikuun 7. päivänä jäi sitten Taijin viimeiseksi esiintymiseksi X:ssä, ja kyseiseltä keikalta julkaistiin video marraskuussa nimeltä Visual Shock Vol.4 破滅に向かって 1992.1.7 Tokyo Dome Live. Vasta tammikuussa 1995 sama konsertti julkaistiin CD:llä.