Tundravikla (Calidris subruficollis, aiemmin Tryngites subruficollis) on pieni rantalintu, Suomeen harvoin eksyvä muuttolintu. Sen vanha nimi oli alaskanvikla. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1819.
Ulkonäkö ja koko Pituus 18–21 cm, siipien kärkiväli 32–47 cm, paino 50–94 g, keskimäärin 71 g. Muistuttaa ulkonäöltään lähinnä hyvin pientä suokukkoa, mutta tarkempi tarkastelu useimmiten erottaa viklan tästä lajista. Pieni kahlaaja, noin suosirrin kokoluokkaa. Silmä on suuri ja musta ja nokka lyhyt suora tikkunokka, ruumis on kauttaaltaan kellansävyinen ja mustalla vipevöity. Siipien alapinnat kirkkaanvalkeat. Usein peloton. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Levinneisyys Tundravikla pesii Pohjois-Amerikan tundralla Alaskasta Länsi-Kanadaan, sekä Venäjällä Vrangelinsaarella ja mahdollisesti Tšuktšien niemimaalla. Se talvehtii Etelä-Amerikassa, varsinkin Argentiinassa ja Paraguaylla. Maailman populaation koko on noin 550 000 yksilöä. Lajin kanta on vaarantunut Muuttomatkallaan se harhautuu säännöllisesti Länsi-Eurooppaan.
Suomessa tundravikla on lähes vuosittainen harhailija. Se on havaittu Suomessa hyväksytysti vuoden 2024 loppuun mennessä 43 kertaa.
Elinympäristö Pesii tundran soilla, usein kaukana merestä. Muuttoaikana kaikenlaisilla kosteilla avomailla, mm. rannoilla ja lyhytheinäisillä niityillä. Myös sänki- ja mullospelloissa.
Lisääntyminen Tundravikla pesii maassa ja tekee neljä munaa.
Ravinto Tundravikla syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
Lähteet Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. . Rariteettikomitea
Viitteet
Aiheesta muualla Koivumäki, Kari & Heinonen, Jyrki 1981: Alaskanvikla Tryngites subruficollis* Kokkolassa. - Lintumies 2.1981 s. 85–86. LYL. Lagerström, Martti, Parviainen, Heikki & Vuoristo, Aki 1977: Alaskanvikla Tryngites subruficollis* toistamiseen Suomessa. - Lintumies 1.1977 s. 25. LYL.
Luokka:Kurpat Luokka:Uhanalaiset linnut