Tiltaltti (Phylloscopus collybita) on uunilintujen sukuun kuuluva varpuslintu, joka muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan pajulintua. Sen tuntee heleästä laulustaan: ”tilt-talt-tilt-talt…”.
Nimi Tiltaltin nimi on onomatopoeettinen ja viittaa linnun lauluun, joka muistuttaa nesteen tippumista. Laji tunnettiin myös nimellä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti vakiintui 1920-luvulla. Muita lajin kansankielisiä nimityksiä ovat olleet tiltti, oluentiputtaja, oluentekijä, kaljantiputtaja, kuurnantilkuttaja, juomanlaskija sekä hopeaseppä, kultaseppä ja metsäseppä, jolloin ääntä on verrattu sepän takomiseen. Muita historiallisia nimiä ovat olleet kilttakerttu tai kiltta (William Nylander 1849) ja korpikerttu (Kivirikko 1927).
Tieteellinen sukunimi Phylloscopus tulee kreikan sanoista phullon, "lehti" ja skopos, "etsijä". Lajinimi collybita on latinaa, jonne se on tullut kreikasta (), ().
Koko ja ulkonäkö Tiltaltti on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, ja silmäkulmassa on vaaleankeltainen juova. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Usein tiltaltti on erittäin vaikea erottaa pajulinnusta, mutta keväällä se on ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi on pajulinnun siipeä lyhyempi ja pyöreämpi. Syksyllä tiltaltti on usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta vielä entisestäänkin.
Pituus on 11–13 cm, paino 7 g. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesimälintu.
Ääni on ponteva ”hyit”, napakampi kuin pajulinnun hieman vienompi äännähdys. Laulu on helppo tuntea: ”tilt-talt-tilt-talt-talt-tilt…” () kuuluu latvustosta pitkinä sarjoina. Koiras laulaa pitkälle kesään, jättäen pääasiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle.
Vanhoilla tiltalteilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa, jonka jälkeen vanhat ja nuoret voidaan erottaa höyhenpuvun kulumisen perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu tiltaltti on ollut 2 vuotta, 10 kuukautta ja 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 7 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen tiltaltti.
Tiltaltin kuvaili tieteelle ranskalainen Louis Jean Pierre Vieillot.
Levinneisyys Maailman pesimäkannasta noin 95 prosenttia sijoittuu Eurooppaan. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 36–57 miljoonaa paria.
Suomen pesimäkannaksi arvioitiin raportointikaudella 2019–24 keskimäärin 660 000 paria. Sen Suomen-kanta on runsastunut vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 80 prosenttia.
Tiltaltin Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 240 000 350 000 2013–2018 379 366 448 944 532 866 2019–2024 600 000 660 000 800 000
Suomen tiltaltit talvehtivat Välimeren seudulla ja Afrikassa. Suomessa tiltaltteja on Kuusamon korkeudelle asti, mutta itäiset tiltaltit ovat siperialaista tyyppiä.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Tiltaltin arvo on 34 euroa.
Elinympäristö Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät. Lisääntyvässä määrin tiltaltteja laulelee myös lehtimetsissä, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo’ikoissa ja pensaikoissa.
Lisääntyminen
Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Siihen se munii tavallisesti kuusi valkoista munaa, joissa on tummanpunaisia pilkkuja. Hautominen kestää 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.
Ravinto Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja sekä syksyllä myös marjoja.
Lähteet
Aiheesta muualla Hario, Martti 1983: Syksyinen nuori schwartsinuunilintu, ruskouunilintu ja idäntiltaltti – niiden erottaminen toisistaan kentällä. – Lintumies 1.1983 s. 2-11. LYL. ITIS: Phylloscopus collybita
Luokka:Uunilinnut (suku)