Paavoharju oli kokeellista ja sävykästä ambient-, virsi-, iskelmä- ja lo-fi-musiikkia tehnyt suomalainen yhtye, jonka kotikaupunki oli Savonlinna. Kokoonpanossa vaikuttivat Lauri Ainala, Olli Ainala, Jenni Yaber (ent. Koivistoinen), Mimosa Virtanen, Johannes Pitkänen, Toni Kähkönen, Joose Keskitalo, Emmi Uimonen, Henri Pulkkinen (aka Paperi T), Anniina Saksa, Teemu Eerola ja mystinen tuottaja Rautavaara.
Paavoharjun kokoonpano on vaihtunut useasti vuosien varrella. Yhtyettä on toisinaan luonnehdittu kollektiiviksi yhtyeen sijaan. Monissa yhteyksissä Paavoharjusta on puhuttu myös Lauri Ainalan projektina, koska hän on vastannut kaikkien julkaisujen yhtenäisyydestä.
Paavoharju -levyillä Lauri Ainalan kädenjäljen tunnistaa äänikollaasimaisesta äänimaisemasta, joka nojaa useisiin äänilähteisiin ja äänityksiin. Kollaasit on rakennettu käyttämällä vanhoja tietokoneohjelmia, kuten ModPlug Trackeria ja Cool Editiä. Lauri Ainala on korostanut, ettei ole perinteisessä mielessä muusikko, vaan toteuttaa käytössä olevillaan keinoilla mieleensä kulloinkin juolahtavia ideoita. Haastatteluissa Paavoharjussa vaikuttaneet ovat korostaneet myös Olli Ainalan merkitystä säveltäjänä.
Paavoharjun kappaleet on usein äänitetty ja koostettu useilla, epäortodoksisilla menetelmillä, kuten vanhoilla digikameroilla. Toimittaja Arttu Seppänen on kirjoittanut, että Paavoharjun eetoksessa ja estetiikassa voi tunnistaa tee se itse -hengen ja leikin kauniilla sekä groteskeilla asioilla. Yhtyeen varhaislevyjä voi hänen mukaansa pitää myös dokumentteina tekijäporukan silloisesta ajasta Savonlinnassa. Yhtyeen levyillä käsitellään hengellisiä tai uskonkysymyksiin liittyviä teemoja. Teemoissa toistuvat myös esimerkiksi unet ja autioituneet kohteet.
Vaikka kokoonpanon suosio oli pääasiassa rajoittunut pieniin piireihin, yhtye sai ihailijoita myös laajalti tunnetuista artisteista, kuten The Ark -yhtyeen keulakuva Ola SalostaVideo (vanhentunut linkki), kirjailija ja toimittaja Neil Straussista, sarjakuvakäsikirjoittaja Warren Elliksestä sekä lukuisten alteregojen takaa toimivasta J. G. Thirlwellistä.
Paavoharju jatkui projektina 2000-luvun alusta aina syksyyn 2023.
Historia
Alkuvaiheet ja debyyttialbumi Paavoharju oli aluksi Lauri Ainalan projekti, johon Olli Ainala liittyi. Alkuvaiheessa teokset olivat lähinnä kollaaseja erilaisista nauhoitetuista äänistä. Lopulta kokeiluihin liittyi mukaan muitakin kaksikon ystäviä. Olli vastasi yhtyeen sävellyksistä ja melodioista, Lauri sanoituksista sekä tietokoneilla työstetyistä ambiensseista. Myöhemmissä haastatteluissa alkuvaiheen kokeiluja on luonnehdittu heikkotasoisiksi.
Paavoharjun nimi juontaa juurensa Lauri Ainalan demoskeneryhmittymän nimeen PuavoHard, jonka Johannes Pitkänen kuuli väärin. Paavo viittaa Paavo Immoseen, joka järjesti retkeilykursseja Lauri Ainalan silloisessa koulussa.
Paavoharjun ensimmäinen virallinen konsertti järjestettiin Eläköön Lepovaunu -tapahtumassa Savonlinnassa 20.5.2005. Kuitenkin kokoonpanon jäsenet olivat esiintyneet jo aiemmin. Ensiesiintyminen tapahtui vuonna 2001, kun Olli Ainala ja Johannes Pitkänen esittivät Haaste-nuorisotapahtumassa Savonlinnan kristillisellä opistolla version kappaleesta Ilmaa Virtaa.
Paavoharjun ensimmäinen pitkäsoitto Yhä Hämärää tehtiin vuosien 2001-2005 aikana. Elokuussa 2005 ilmestynyt pitkäsoitto keräsi kiitteleviä arvioita niin Suomessa kuin ulkomailla. Levyn julkaisi Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilä kuultuaan Paavoharjun musiikkia sattumalta omalla kiertueellaan Yhdysvalloissa. Levyllä keskeistä roolia näyttelevät erityisesti Lauri ja Olli Ainala, Johannes Pitkänen sekä Jenni Koivistoinen.
Yhä Hämärää on saanut nimensä Anders Odheliuksen virrestä Koska valaisee Kointähtönen. Lauri Ainala kertoo sen olleen hänen isoisänsä, Einari Ainalan, suosikki. Albumin sanoituksissa käsitellään uskonkysymyksiä. Lauri Ainala on kirjoittanut, kuinka Kuljin kauas -kappaleen sanat ovat saaneet inspiraationsa nähdyistä unista ja kertoo "uskon totuuksien lipumisesta ulottumattomiin". Valo tihkuu kaiken läpi on saanut inspiraationsa Anders Odheliuksen virrestä ja luomiskertomuksesta sekä käsittelee uskonkysymyksiin liittyviä toiveita. Lauri Ainala on luonnehtinut debyyttialbumia myöhemmissä haastatteluissa sanoituksien osalta "täysin kristilliseksi musiikiksi".
Paavoharjun ympärille syntyi vahingossa liki myyttinen aura sen suosion kasvaessa. Osaltaan tähän on arveltu vaikuttaneen se, että ensimmäisiin levyihin ei merkitty tekijätietoja. Ratkaisu perustui yhtyeen silloisiin hengellisiin motiiveihin. Paavoharjusta kirjoitetuissa artikkeleissa kuvailtiin yhtyeen jäsenten olevan "metsissä asuvia, uudelleensyntyneitä kristittyjä". Lauri Ainala on oikaissut useita näistä huhuista haastatteluissaan.
Toinen albumi ja dokumenttielokuva Paavoharjun toista albumia haviteltiin maineikkaalle Warp Records -yhtiölle. Kuitenkin lähetettyjen demojen jälkeen vastausta ei koskaan kuulunut. Laulu laakson kukista -albumin julkaisi lopulta Fonal. Levy sai kiitosta debyytin tapaan niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa julkaisuissa. Levyn keskeisiä tekijöitä ovat Lauri ja Olli Ainala, Emmi Uimonen ja Jenni Koivistoinen.
Laulu Laakson kukista -albumia tehtiin vuosina 2004-2008. Sen työstäminen alkoi jo Yhä Hämää -debyytin yhteydessä. Toimittaja Arttu Seppänen on kirjoittanut, että toisen levyn tekoprosessi oli kaoottisempi, koska moni ensimmäisen levyn jäsenistä oli muuttanut pois Savonlinnasta. Lauri Ainala kertoo Seppäsen artikkelissa työstämisen olleen silti debyyttiä määrätietoisempaa, koska levylle tavoiteltiin tietoisesti sadunomaista, romanttista ja kepeämpää tunnelmaa.
Levyn kappale Kevätrumpu viittaa porvoolaiseen lähiöön Kevätkumpu, jossa Ainalat vietti 1980-luvulla lapsuuttaan. Kappaleen sanoitukset on taas kirjoittanut Laurin ja Ollin äiti Marja Ainala. Levyn kansitaiteesta vastaa Elina Rantasuo ja Lauri Ainala. Levyllä vierailee kertojanäänenä Leena Uotila.
Paavoharju esiintyi useilla musiikkifestivaaleilla huippuvuosinaan, esimerkiksi Roskilde Festivalilla 4. heinäkuuta 2009. Alkuvuosien konsertit ovat niittäneet mainetta myös kaoottisuutensa vuoksi. Paavoharju lopetti keikkailun 2010.
Vuoden 2010 lopulla Fonal Records ja Helmi levyt julkaisivat Lauri Ainalan tuottaman Savonlinna-aiheisen DVD:n Unien Savonlinna. Dokumenttielokuva Unien Savonlinna sivuaa Paavoharjun jäsenten silloista elämää Savonlinnassa. 52 minuutin mittaisen kokeellisen dokumenttielokuvan lisäksi DVD sisältää musiikkivideoita ja livepätkiä vierailevilta ohjaajilta.
Kolmas levy ja lopetuspäätös Kolmas albumi, Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne, poikkeaa tyylillisesti huomattavasti aiemmista julkaisuista. Levyllä tunnelma oli aiempia julkaisuja synkempi ja tyylilaji vaihtunut kokeelliseen rap-musiikkiin. Albumilla teksteistä vastaa pääasiallisesti Henri Pulkkinen (rap-artisti Paperi-T). Pulkkinen on kertonut päättäneensä tehdä levyn Lauri Ainalan kanssa yhteisen ystävän ehdotuksesta. Levynteon alkaessa Lauri Ainala asui Helsingissä ja kyseessä on ainoa Paavoharjun albumeista, jota ei ole tehty Savonlinnassa. Levyn julkaisi Fonal -yhtiön sijaan Svart Records.
Pulkkinen on luonnehtinut okkultistisia ja uskonnollisia viittauksia viljelevää albumia rakkauslevyksi, jossa käsitellään muun muassa hylätyksi tulemisesta seuraavia tuntemuksia. Levyn nimi on lainaus Tampalaiselta evankelista Rodney Howard-Brownelta. Levyn on kerrottu myös käsittelevän vieraantumisen teemoja. Levy käynnistyy Edith Södergranin runolla.
Levyn kansitaiteen teki Emma Ainala. Albumilla kuullaan ensimmäistä kertaa vokalisti Anniina Saksaa ja viimeisen kerran Olli Ainalan soittoa sekä sävellyksiä. Myöhemmin Olli Ainala on kertonut, ettei halua tulla yhdistetyksi levyyn sen synkkien sävyjen vuoksi. Tommi Langen (Tommishock) äänitti Henri Pulkkisen vokaalit levylle. Albumi keräsi kiitosta Suomessa ja ulkomailla.
Levyä edeltäneissä haastatteluissa spekuloitiin mahdollisilla keikoilla. Yhtye lopetti vain hetki albumin julkaisun jälkeen, useiden yllätykseksi. Julkaisun aikaan tehdyssä haastattelussa Lauri Ainala luonnehti levyä yhtyeen loogiseksi päätepisteeksi. Samassa yhteydessä Ainala mainitsi Paavoharjun toimineen soundtrackina Savonlinnassa viettämälleen nuoruudelle ja paikoille, joita ei enää ole olemassa. Myöhemmin Ainala on kertonut, että lopettamispäätös saattoi syntyä hetken mielijohteesta.
"Tribuuttikonsertit" ja sivuprojektit Lopettamisen jälkeen Paavoharju on esiintynyt harvoin. Lauri Ainala kertoo suhtautuneensa ristiriitaisesti yhtyeen keikkailuun läpi sen historian. Hänelle itselleen Paavoharju oli ensisijaisesti levyttävä yhtye. Tähän vaikutti ennen kaikkea kollaasimainen ajattelu levynteon taustalla. Lähtölaukaus uusille konserteille liittyi Lauri Ainalan toimittaman Tuote-kirjan ja Unohdetaan jo se taivas (2018) kokoelmalevyn julkaisujuhliin.
Uusi livekokoonpano poikkesi alkuperäisestä, levyttäneestä Paavoharju -kokoonpanosta monilta osin, minkä vuoksi sitä luonnehdittiin aluksi "tribuuttibändiksi". Uuden kokoonpanon kasasi Helmi Levyjen Arwi Lind. Kirjan julkaisujuhliin tarkoitetun konsertin ajateltiin olevan kertaluontoinen, mutta myöhemmin yhtye esiintyi myös Flow-festivaaleilla ja Paavoharjun kahden ensimmäisen albumin uusintajulkaisun yhteydessä. Vuonna 2019 Svart Records julkaisi uusintapainokset Paavoharjun kahdesta ensimmäisestä levystä nimillä The Fonal Years 1 & 2. Julkaisuihin oli kerätty paljon aiemmin julkaisematonta arkistomateriaalia.
Kokoonpanon viimeinen keikka taltioitiin G Livelabissa Tampereella 12.3.2020. Siitä julkaistiin myöhemmin Kastoin sulkaa kuulla -livelevy sekä Sami Sänpäkkilän taltioima konserttielokuva. Kokoonpanon viimeisellä kiertueella kuultiin kappaleita lähinnä Paavoharjun kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Äänitteellä livekokoonpanossa vaikuttavat Anniina Saksa, Toni Kähkönen, Joose Keskitalo, Tuukka Tervo, Teemu Vänskä, Lasse Lindgren, Arwi Lind ja Lauri Ainala.
2020-luvulla julkaistiin Paavoharju & Joose Keskitalo -nimellä albumi Happiness (Helmi Levyt, 2022). Lauri Ainala on kertonut levyn olevan eräänlainen jatko-osa aiemmin julkaistulle vinyylisinglelle Minä ja kapteeni / Onni. Hän ei miellä julkaisua osaksi varsinaista Paavoharju -kaanonia. Levyllä Keskitalon rooli on suurempi kuin yhdelläkään aiemmalla Paavoharjuun liittyvällä pitkäsoitolla. Levy on myös poikkeuksellisesti laulettu englanniksi. Yön mustia kukkia & Solmu ajassa -näyttely Lauri Ainala on kutsunut Yön mustia kukkia Paavoharjun viimeiseksi levyksi, joka toimii trilogian päätöksenä Fonal -levy-yhtiön julkaisuille. Levyllä Anniina Saksa on Lauri Ainalan rinnalla albumin tärkein tekijä.
Paavoharju oli lopettanut toimintansa jo kertaalleen aiemmin, mutta Ainalan ystävineen tekemä löytö sai hänet muuttamaan mielensä. Levyn lähtökohtana oli lasinegatiivien löytyminen Savonlinnassa sijaitsevasta, raunioituneesta Solmun talosta. Löydettyjä valokuvia oletetaan paikallisen valokuvaaja Paavo Sihvosen ottamiksi.
Levy hyödyntää löydettyjä lasinegatiiveja usealla tavalla kansitaiteesta ja äänimaisemista alkaen. Valokuvista on teetetty muun muassa spektrogrammeja, joita voi kuulla käsiteltyinä kappaleiden taustalla. Levyllä on hyödynnetty myös Ainalan kadonneeksi luulemiaan äänityksiä vuosien takaa, joita ei ole kuultu aiemmissa Paavoharju-julkaisuissa. Albumin kappaleissa viitataan myös Paavoharjun aiempiin julkaisuihin. Esimerkiksi Maailma jota ei ole viittaa Yhä hämärää -albumin kappaleeseen Ikuisuuden maailma. Sama kappale viittaa myös Edith Södergranin runoon. Levyn sanoituksista pääosin vastannut Anniina Saksa kertoo kirjoittaneensa kuvien herättämistä tunteista ja tarinoista.
Albumin nimen ja nimikappaleen on keksinyt Lauri Ainalan tytär Leppä. Levy sai kiitosta useissa julkaisuissa, esimerkiksi Wire- ja Soundi -lehdissä sekä Finnish Music Quarterlyssa. Albumin kansitaiteesta vastaa Sini Kosonen.