Malaysia Airlinesin lento 370

Malaysia Airlinesin lento 370 (MH370/MAS370), joka lensi myös codeshare-tunnuksella China Southern Airlinesin lento 748 (CZ748/CSN748), katosi matkalla Malesian Kuala Lumpurista Kiinan Pekingiin 8. maaliskuuta 2014. Yhteys lentokoneeseen katkesi 8. maaliskuuta noin kello 1.30 Malesian aikaa. Kone oli lähtenyt Kuala Lumpurista kello 0.41 ja sen oli määrä saapua Pekingiin aikataulun mukaan aamulla kello 6.30. Lentokoneessa oli 227 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä. Miehistöön kuuluivat lentokapteeni, perämies ja kymmenen stuerttia. Suurin osa matkustajista oli Kiinan kansalaisia. Koneen miehistö ei ollut ilmoittanut lennonjohdolle ongelmista.

Lento on yksi tunnetuimmista selvittämättömistä lento-onnettomuuksista. Onnettomuuslentokoneesta on löydetty useista etsinnöistä huolimatta ainoastaan palasia eikä sen katoamisen syystä olla varmoja. Koska lentokoneesta ei viestitty lennonjohdolle pitkään aikaan ja koneen tiedetty lentoreitti viimeisen radioviestin jälkeen oli poikkeuksellinen, katoamisen todennäköisimpinä syinä on pidetty joko lentohenkilökunnan tahallista tekoa, käytännössä lentäjän itsemurhaa, tai hapenpuutteesta eli hypoksiasta johtunutta epäloogista ja virheellistä toimintaa. Onnettomuuslentokonetta on etsitty vielä yli kymmenen vuotta sen katoamisen jälkeen Intian valtamerestä.

Lentokone Lento 370 lennettiin Boeing 777-2H6ER -koneella, jonka sarjanumero oli 28420 ja rekisteritunnus 9M-MRO. Kone oli 404:s valmistettu Boeing 777. Se lensi ensilentonsa 14. toukokuuta 2002, ja se toimitettiin uutena Malaysia Airlinesille 31. toukokuuta 2002. Lentokoneessa on kaksi Rolls-Royce Trent 892 -moottoria, ja se pystyi kuljettamaan 282 matkustajaa. Kone 9M-MRO oli kulkenut 53 460 lentotuntia ja 7 525 sykliä, eikä ollut aiemmin osallisena merkittävissä ongelmatilanteissa tai onnettomuuksissa. Turmakoneen siivenkärki oli katkennut lievässä törmäyksessä vuonna 2012, ja noin metri kärkeä oli repeytynyt.

Boeing 777 -konetyyppiä pidetään turvallisuushistoriansa puolesta erittäin hyvänä lentokonetyyppinä. Konetyypin ensimmäinen kaupallinen lento tehtiin kesäkuussa 1995, minkä jälkeen 777-konetyypille on tapahtunut vain neljä vakavaa onnettomuutta: Tammikuussa 2008 muutama matkustaja loukkaantui, kun polttoaineputkien jäätyminen ja siitä johtunut polttoaineensyöttöhäiriö aiheutti British Airwaysin lennon 38 moottoritehojen loppumisen ja kone teki pakkolaskun Lontoon Heathrow’n lentokentälle. Vuonna 2011 Kairon lentoasemalla pysähdyksissä olleessa EgyptAirin koneen ohjaamossa syttyi tulipalo. Onnettomuus ei vaatinut kuolonuhreja. Heinäkuussa 2013 kolme matkustajaa kuoli ja 181 loukkaantui, kun Asiana Airlinesin lento 214 epäonnistui laskeutumisessa San Franciscon kansainväliselle lentoasemalle. Vuoden 2014 heinäkuussa 298 ihmistä sai surmansa, kun Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas Itä-Ukrainan ilmatilassa.

Koneen reitin muutos pienoiskuva|Sijainnit, joissa lennon 370 tiedetään kulkeneen. Kone nousi ilmaan Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentoasemalta 8. maaliskuuta 2014 kello 0.41 paikallista aikaa ja saavutti Malesian ilmatilan rajan aikataulun mukaisesti noin 40 minuutin kuluttua. Se oli matkalla Pekingin kansainväliselle lentoasemalle. Kone oli yhteydessä lennonjohtoon paikallista aikaa klo 1.19, mutta sen toisiotutkasignaali katosi klo 1.22. Koneen toisiotutkavastain joko sammui tai se sammutettiin. Tällöin kone oli juuri siirtynyt Vietnamin ilmatilaan Etelä-Kiinan meren yllä ja sen kurssi oli koilliseen kohti Pekingiä.Jaakko Isoniemi: 239 ihmistä katosi mystisesti. Iltalehden Viikonvaihde 9.3.2019, s. 12–13. Kone ei ollut enää yhteydessä Vietnamin lennonjohtoon.

Malesian armeijan lähteiden mukaan koneesta saatiin tutkahavaintoja sen jälkeen, kun se katosi lennonjohtojen tutkista. Kone muutti oletettavasti kurssia Kota Bharun jälkeen ja laski korkeutta. Lentokoneen toisiotutkalähetin ei ollut päällä, joten kone ei näkynyt siviililennonjohdolle. Lisäksi turmakone matkasi sotilaslähteiden mukaan vielä 500 kilometriä Malakansalmeen viimeisen yhteydenoton jälkeen. Kun kone ohitti Penangin saaren, sen perämiehen matkapuhelin muodosti yhteyden saaren puhelinmastoon, vaikka lentäjien kuuluu sammuttaa puhelimet ennen koneeseen nousua. Perämiehen soittoyrityksestä ei ole kuitenkaan todisteita.

Koneen ACARS-kommunikaatiojärjestelmä lähetti neljä tuntia koneen katoamisen jälkeen signaaleja, jotka satelliitit havaitsivat. Viimeinen varmistettu signaali oli Malesian aikaa kello 8.11, noin 7,5 tuntia katoamisen jälkeen. Viranomaiset saivat määritettyä ACARS-signaalin perusteella koneen oletetun sijainnin keskelle Intian valtamerta, Perthin länsipuolelle.

Koneen kohtalo Malesian pääministeri Najib Razakin 24. maaliskuuta 2014 antaman tiedotteen mukaan satelliittitiedot ja analyysit viittasivat siihen, että lento MH370 syöksyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä Intian valtamereen. Kaikki koneen matkustajat ja miehistön jäsenet kuolivat onnettomuudessa.

Tapausta selvittäneen malesialaisen tutkijaryhmän 500-sivuinen raportti julkaistiin kesällä 2018. Varmoja tietoja raportissa oli vähän, mutta useita huhuja ja salaliittoteorioita voitiin kumota. Raportin mukaan koneen kapteeni ja perämies olivat levänneitä, eikä heidän taustoistaan löytynyt mitään taloudellista, henkistä tai fyysistä kuormitusta. Kone oli hyvässä kunnossa, ja se oli huollettu ohjeiden mukaan. Tiedustelupalvelut eivät kaksinkertaisen tarkistuksenkaan jälkeen löytäneet yhdenkään matkustajan taustoista mitään epäilyttävää. Lentokapteeni kuului Malaysia Airlines -yhtiön luottolentäjiin.

Tutkijoiden mukaan oli kuitenkin varmaa, että joku oli koneen ohjaimissa sen poiketessa reitiltään. Siten poikkeamista ei aiheuttanut tekninen vika eikä autopilotti. Koneen reitti vaikutti tarkoin harkitulta. Viimeisen yhteydenoton jälkeen kone kääntyi jyrkästi vasemmalle, ylitti Malesian, kaarsi loivasti oikealle ja jatkoi matkaa Thaimaan ja Indonesian välillä ennen kääntymistä kohti etelää. Kone lensi Andamaanienmeren yllä mahdollisimman kaukana rannikoilta, ehkä välttääkseen tutkat. Vuonna 2016 lehdistö toi ilmi tietoja, jonka mukaan FBI oli tutkinut kapteenin kotona olleen simulaattorin ja löytänyt sieltä lentoreitin, joka kulki etelään Intian valtamerelle lennon 370 tavoin.

Koneessa oli polttoainetta 7,5 tunnin lentoa varten, kun matka Kuala Lumpurista Pekingiin olisi kestänyt aikataulun mukaan 5,5 tuntia. Kun koneesta saatiin viimeinen, jo heikko signaali, se oli ollut ilmassa seitsemän tuntia 38 minuuttia. Siten tutkijoiden mukaan todennäköisin syy koneen putoamiseen oli polttoaineen loppuminen.

Mikään terroristiorganisaatio ei ole ottanut vastuuta tapauksesta, eikä terrorismista ole tutkijoiden mukaan muitakaan viitteitä.

Malesian hallinnon ja Australian liikenneturvallisuusviraston virallisen teorian mukaan koneessa syntyi jonkinlainen paniikki, joka esti kommunikoinnin. Matkustajat ja miehistön jäsenet menettivät tajuntansa ennen kuin laskeutumispaikkaa ehdittiin löytää, ja kone jatkoi autopilotilla matkaa, kunnes tuhoutui.

Koneen etsintä pienoiskuva|Kiinan ilmavoimien Iljušin Il-76 laskeutumassa Perthiin, Australiaan. Kone auttoi etsinnöissä.

Kadonneen koneen etsinnästä tuli epätoivoinen tehtävä, sillä haravoitava alue oli satojentuhansien neliökilometrien laajuinen, ja meren syvyys oli useita kilometrejä. Myös näköhavaintoja koneesta pidettiin epätodennäköisinä, sillä oletetulla katoamisalueella liikennöi vain satunnaisia rahtilaivoja. Virallinen etsintäoperaatio aloitettiin Australian johdolla kymmenen päivän kuluttua matkustajakoneen katoamisesta.

29. heinäkuuta 2015 mahdollisesti koneen siiven osa löydettiin Madagaskarin lähellä olevalta Réunionin saarelta, joka sijaitsee noin 3 000 kilometrin päässä uskotusta onnettomuuspaikasta. Osa kuljetettiin Toulouseen tutkittavaksi. 3. syyskuuta Ranskan syyttäjät vahvistivat osan olevan onnettomuuskoneesta, sillä huoltonumerot täsmäsivät.

Lisää kadonneen koneen pikkuosia löytyi Mosambikin rannikolta joulukuussa 2015 ja Etelä-Afrikan itärannikolta maaliskuussa 2016. Kappaleiden löytöpaikat olivat linjassa koneen oletetun putoamispaikan ja merivirtojen vaikutuksista tehtyjen laskelmien kanssa. Muita onnettomuuskoneen osia ei ole toistaiseksi löytynyt.

Koneen etsinnät päätettiin lopettaa 17. tammikuuta 2017. Siihen mennessä etsinnät olivat maksaneet noin 128 miljoonaa euroa.

Yhdysvaltalainen Ocean Infinity -yhtiö ilmoitti 10. tammikuuta 2018 aloittavansa koneen etsinnät uudelleen. Ocean Infinityn etsintä päättyi 29. toukokuuta 2018 tuloksettomana, kun yritys oli tutkinut merenpohjaa 86 000 neliökilometrin alueelta paikoin jopa kuuden kilometrin syvyydessä.

Myöhemmät etsinnät 2020-luvulla Tapausta yli vuoden tutkinut ja uusinta teknologiaa hyödyntänyt brittiläinen ilmailuinsinööri Richard Godfrey kertoi vuonna 2021 löydöstensä osoittavan matkustajakoneen syöksyneen Intian valtamereen noin 2 000 kilometriä Australian Perthistä länteen. Koneen mukana kadonneiden omaiset vetosivat Godfreyn tutkinnan julkistamisen jälkeen Malesian viranomaisiin uusien etsintöjen aloittamiseksi.

Ocean Infinity esitteli koneen uuden etsintäsuunnitelman Malesian liikenneministerille Anthony Lokelle 2. toukokuuta 2024. 20. joulukuuta 2024 Malesia ilmoitti hyväksyneensä ”periaatteessa” uuden etsintäsuunnitelman, jossa Malesia maksaisi Ocean Infinitylle ainoastaan siinä tapauksessa, jos kone löytyy. Ocean Infinity on pyytänyt koneen löytymisestä palkkioksi 70 miljoonaa dollaria.

Ocean Infinity etsi turmakonetta lopulta vuodenvaihteessa 2025–2026 tuloksettomasti 28 päivän ajan noin 7 500 neliökilometrin alueelta Intian valtamerellä. Etsintöjen jatkumista lähitulevaisuudessa ei pidetä todennäköisenä, vaikka turmakoneessa kuolleiden omaiset ovat vaatineet sitä.

Matkustajat Kansalaisuus Matkustajia Miehistöä Yhteensä 152 152 38 12 50 7 7 6 6 5 5 4 4 3 3 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 1 1 1 1 1 1 Yhteensä(15 eri kansalaisuutta) 227 12 239

Miehistö Kaikki miehistön jäsenet olivat Malesian kansalaisia. Lennon kapteeni oli 53-vuotias Zaharie Ahmad Shah. Hän tuli töihin Malaysia Airlinesille vuonna 1981, ja hänellä oli 18 365 tunnin lentokokemus. Perämies oli 27-vuotias Fariq Abdul Hamid, joka oli työskennellyt lentoyhtiölle vuodesta 2007 ja oli lentänyt 2 763 lentotuntia. Myös Fariq oli pätevä lentämään konetta.

Varastetut passit Matkustajaluetteloon ilmoitettiin kaksi varastetuilla passeilla liikkunutta miestä. Passien alkuperäiset haltijat olivat 61-vuotias itävaltalainen mies ja 37-vuotias italialainen mies. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan koskaan noussut onnettomuuskoneeseen, ja heidät tavoitettiin kotoaan. Tutkimuksissa he kertoivat, että heidän passinsa oli varastettu Thaimaassa vuosina 2012 ja 2013. Passivarkautta lukuun ottamatta miehillä ei ollut yhteyttä keskenään. Interpol ilmoitti, että molemmat passit oli listattu kadonneiden ja varastettujen passien tietokantaan.

Kaksi onnettomuuskoneen matkustajaa tunnistettiin myöhemmin Iranin kansalaisiksi, yksi 19-vuotias mies ja toinen 29-vuotias mies. He molemmat saapuivat Malesiaan 28. helmikuuta käyttämällä kelvollisia Iranin passeja ja vaihtoivat ne italialaiselta ja itävaltalaiselta aiemmin varastettuihin passeihin Kuala Lumpurissa. Miehille ostettiin yhdensuuntaiset liput puhelimen välityksellä Bangkokista, ja ne maksettiin käteisellä. Interpolin mukaan ei siis ole syytä epäillä, että ainakaan nämä kaksi miestä olisivat tehneet terrori-iskun. Miesten uskotaan olleen Eurooppaan pyrkineitä turvapaikanhakijoita. Malesian poliisi ilmoitti aiemmin todisteidensa viittaavan siihen, että toinen varastetulla passilla matkustaneista olisi ollut matkalla Saksaan. Ruotsissa puolestaan uutisoitiin väitteistä, joiden mukaan toisen iranilaisen olisi ollut tarkoitus päästä Ruotsiin anoakseen sieltä turvapaikkaa. Malesian sisäministeri Ahmad Zahid Hamidi arvosteli maan maahanmuuttoviranomaisia, jotka eivät ilmeisesti estäneet miehiä liikkumasta väärillä passeilla.