Reijo Olavi Karvonen (27. tammikuuta 1953 Kuusamo – 2. helmikuuta 2026 Itävalta)Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 3.4.2026, s. B 19. oli suomalainen laulaja, lauluntekijä ja musiikinopettaja. Hän tuli tunnetuksi Ikaros-yhtyeen perustajajäsenenä sekä Seija Simolan ”Anna rakkaudelle tilaisuus” -kappaleen säveltäjänä, joka edusti Suomea vuoden 1978 Euroviisuissa.
Karvosen ura alkoi jo 1960-luvun lopussa, kun hän voitti Pohjois-Suomen yhtyemestaruuden kuusamolaisen Blues Organisation -yhtyeen riveissä. Karvonen toimi 1960–1970-lukujen vaihteessa ravintolamuusikkona, kunnes hän muutti Helsinkiin 1970-luvun alussa ja aloitti opiskelut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1975 ilmestynyt Karvosen esikoisalbumi Tulossa edusti amerikkalaista popmusiikkia. Albumilla soittivat Suomen eturivin muusikot ja se toteutettiin suurella intohimolla, mutta levy ei menestynyt erityisen hyvin.
Vuonna 1977 Karvonen perusti Ikaros-yhtyeen yhdessä Peter Lerchen, Anssi Tikanmäen ja Esa-Markku Juutilaisen kanssa. Yhtyeen ensimmäinen singlejulkaisu ilmestyi loppuvuodesta 1977 ja seuraavan vuoden kevättalvella ilmestyi yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi, jolla oli musiikkia laajasti eri genreistä jazzista iskelmään.
Vuonna 1978 Karvonen sävelsi sekä Suomen euroviisukarsinnan että Interviisukarsinnan voittokappaleet. Seija Simolan esittämä ”Anna rakkaudelle tilaisuus” ei menestynyt Pariisin Euroviisuissa. Karvonen osallistui myös itse saman vuoden Euroviisukarsintaan kappaleella ”Lemmenlaulu”, mutta sijoittui lopulta karsintojen jaetulle viidennelle sijalle yhdessä Mirumaru-yhtyeen ”ABC”-kappaleen kanssa. Intervision laulukilpailuun Suomi osallistui kahdella kappaleella, joista Karvonen ja Ikaros-yhtyeensä esittivät kappaleen ”Muille maille”. Karvonen lauloi yksin Arto Alaspään sävellyksen ”Miksi näin?”, jonka Taiskan piti laulaa alun perin, mutta Puola oli lähettänyt Yleisradiolle ukaasin, etteivät he saa laittaa naislaulajaa kilpailemaan naispainotteisen osallistujamäärän vuoksi. Taiska levytti kappaleen samana vuonna omaa nimeä kantaneelle albumilleen.
Ikaroksen tunnetuin kappale ”Kiutaköngäs” levytettiin vuonna 1978 ja yhtye osallistui kappaleella Syksyn sävel -laulukilpailuun sijoittuen seitsemänneksi. Kappaleen sävelsi Anssi Tikanmäki ja kappale tuli paremmin tunnetuksi osana Tikanmäen sävelteosta Maisemakuvia Suomesta vuonna 1981.
Karvosen lähtiessä suorittamaan siviilipalvelusta Ikaros-yhtye hajosi. Vuonna 1979 Karvonen teki lastenlauluja sisältäneen albumin Kuka lohduttaisi Nyytiä?, johon hän suunnitteli äänimaailman ja esitti useita Tove Janssonin luomia hahmoja. Vuonna 1980 Karvonen sävelsi ja toimi toisena solistina Pepe Willbergin osallistuen Suomen euroviisukarsintaan kappaleella ”Jos voimaa on”, mutta kappale ylsi ainoastaan semifinaaliin. Samana vuonna Karvonen toimi toisena laulusolistina ympäristöteemaisessa konsertissa Aurinko ja tuuli, josta tehtiin myös samanniminen albumi.
Karvonen oli toiminut jo vuodesta 1978 alkaen musiikinopettajana ja jätti 1980-luvun alussa säveltäjätyöt tauolle. Sibelius-lukion musiikinopettajana Karvonen työskenteli 1990-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen hän jatkoi vielä neljän vuoden ajan Sibelius-Akatemiassa. Karvonen perusti vuonna 1983 oman Ikaros Musiikki -levy-yhtiön ja yhtyeen Ikaros Records -levymerkillä julkaistiin lapsille suunnattuja albumeja, kuten Kirpun matka maailman ääriin (1988) ja Salsanamia (1989). Vuonna 1995 julkaistulla M.A.R.S -yhtyeen albumilla Karvonen toimi solistina muutamalla kappaleella.
Karvonen toimi myös tuottajana ja vuonna 2008 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n toiminnanjohtajana sekä eri tehtävissä koululaiskonsertteja järjestävässä Konserttikeskuksessa.
Karvonen kuoli helmikuussa 2026 sairauskohtaukseen Itävallassa 73 vuoden iässä.
Diskografia
Reijo Karvonen & Ikaros:
Lähteet
Aiheesta muualla
Popparin takatukka säilyy toistaiseksi. Helsingin Sanomat 26.1.2013.
Luokka:Suomalaiset laulajat Luokka:Suomalaiset säveltäjät Luokka:Vuonna 1953 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet