Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (20. toukokuuta 1872 Tampere – 27. joulukuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Wivi Lönn opiskeli Polyteknillisen opiston arkkitehtuurin linjalla ja valmistui vuonna 1896. Lönnin uran keskeisimmät rakennukset syntyivät 1900-luvun alussa. Aktiivisin vaihe kesti hieman yli 15 vuotta, ja jo 1930-luvun alussa hän käytännössä vetäytyi kokonaan alalta.
Keskeisin osa Lönnin tuotannosta on Tampereen ja Jyväskylän ympäristössä. Tampereella sijaitsevat muun muassa entinen Tampereen suomalainen tyttökoulu ja keskuspaloasema. Armas Lindgrenin kanssa Lönn suunnitteli muun muassa Helsinkiin Uuden ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia-teatterin. Lönn suunnitteli yli 30 koulua, vaikkakaan kaikkia ei toteutettu. Koulujen lisäksi hän piirsi useita teollisuusrakennuksia, muun muassa Parviaisen tehtaille. Lönnin töiden vahvuutena on pidetty taitavia pohjaratkaisuja ja tilan taloudellista käyttöä, mutta arkkitehtonisesti hän ei oikeastaan poikennut aikansa tyylistä.
Elämä Nuoruus ja opiskelu pienoiskuva|Wivi Lönn (takana oikealla) arkkitehtiopiskelijoiden kanssa. Eturivissä Torsten Montell, Eliel Saarinen ja Armas Lindgren. Takana Lönnin vieressä Albertina Östman. Olivia Mathilda Lönn syntyi Tampereella vuonna 1872. Hänen isänsä oli panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn ja äitinsä Johanna Maria Mathilda Sirén. Olivia oli perheen toinen lapsi. Hänen isoveljensä Fredrik Wilhelm oli syntynyt 1870. Olivian jälkeen perheeseen syntyivät vielä vuonna 1874 Emil Arvid ja vuonna 1876 Aina Maria. Perhe asui Onkiniemen oluttehtaan lähistöllä tehtaan omistamassa huvilassa. Lönn muisteli viihtyisää ja kaunista lapsuudenkotiaan lämmöllä vielä vanhuuden päivillään.Lehto, s. 17.
Mathilda-äiti jäi isän kuoleman takia vuonna 1888 neljän lapsen yksinhuoltajaksi, ja perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin.Suominen-Kokkonen: Suomen kansallisbiografia 6. Mathilda Lönn muutti lapsineen Amuriin ja elätti perhettä pitämällä täysihoitolaisia. Äidillä ei ollut varaa kouluttaa lapsia ylioppilaiksi saakka, mutta keskikoulun kaikki lapset suorittivat. Keskikoulun päästötodistuksen Wivi Lönn sai 1891 Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta.Lehto, s. 19. Hänellä meni kuusiluokkaisen koulun suorittamiseen kahdeksan vuotta. Pitkittyminen johtui mahdollisesti sairastelusta, sillä ensimmäiselle ja toiselle luokalle jäämisen syyksi oli merkitty poissaolo.Kivinen, s. 35.
Keskikoulussa Lönnillä oli erinomainen matematiikan opettaja, jonka ansiosta hän oppi laskemaan ylioppilastason matematiikkaa. Matematiikassa hän oli luokkansa paras. Keskikoulun viimeisillä luokilla Lönn oli alkanut käyttää nimestään lyhennettyä muotoa Vivi ja pian sen jälkeen muotoa Wivi. Puhuttelunimi vakiintui myöhemmin hänen arkkitehtinä käyttämäkseen nimeksi.Kanniainen, s. 2.
Lönn aloitti 1892 Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla, josta valmistui kone- ja rakennusmestareita. Hän oli koulun toinen naisoppilas. Lönnin uravalintaan vaikutti todennäköisesti hänen äitinsä antama esimerkki voimakkaasta, palkkatyön avulla itsenäisesti toimeentulonsa hankkivasta naisesta. Mathilda Lönn kannusti tytärtään taiteelliselle uralle ja hyvän koulutuksen hankkimiseen. Taiteelliset ja matemaattiset lahjat periytyivät Wivi Lönnille mahdollisesti äidin suvusta, sillä Sirénin sukuun kuului muun muassa arkkitehti J. S. Sirén.Kanniainen, s. 1.
Naisille oli vuonna 1891 taattu teollisuuskouluun yhtäläinen opiskeluoikeus, mutta Lönnistä tuli eräänlainen yksityisoppilas. Hän oli kurssin 14 oppilaan joukossa ainoa naisoppilas. Häntä kohdeltiin erittäin suojelevasti, eikä koulussa pidetty sopivana, että hän olisi istunut yhdessä poikien kanssa. Hän sai paljon henkilökohtaista opetusta, mistä oli hänelle ammatillista hyötyä. Harjoitustunneilla opettaja oli aina Lönnin vierellä, ja kokeet sekä muut kuulustelut hän teki yksityisesti.Haapio, s. 98.
Lönn suoritti kaksivuotisesta kurssista vain ensimmäisen vuoden. Hän oli kurssinsa paras, ja ilmeisesti sen takia pääopettaja ja arkkitehti Georg Schreck suositteli siirtymistä Helsingin Polyteknilliseen opistoon. Lönn hyväksyttiin syksyllä 1893 opiston arkkitehtuuriosaston ylimääräiseksi oppilaaksi. Varsinaiseksi oppilaaksi hän ei päässyt, sillä siihen edellytettiin ylioppilastutkintoa tai lyseon päästötodistusta. Lönn opiskeli Helsingissä kolmen vuoden ajan ja valmistui arkkitehdiksi 1896. Hänen ei tarvinnut suorittaa ensimmäistä vuosikurssia rakennusmestariopintojen ansiosta. Lönniä ennen arkkitehtuuriosastolla oli aloittanut neljä naista. Heistä kolme oli valmistunut ennen Lönniä, josta tulikin Suomen neljäs arkkitehdiksi valmistunut nainen.Lehto, s. 20.
Ura Uran alku Lönn oli taloudellisten syiden takia aloittanut entisen opettajansa Onni Tarjanteen toimistossa jo ennen valmistumistaan. Tarjanteen toimistossa hän osallistui Kansallisteatterin piirtämiseen. Valmistuttuaan Lönn työskenteli yli vuoden, heinäkuulta 1896 lokakuulle 1897, arkkitehtuurin pääopettajan Gustaf Nyströmin toimistossa.Kivinen, s. 37. Nyström tuki Lönnin uraa ja antoi tälle myös vastuullisia tehtäviä.
Lönn työskenteli Nyströmin toimistossa, kun hän sai entiseltä koulultaan Tampereen suomalaiselta tyttökoululta kutsun tulla suunnittelemaan oppilaitoksen uuden rakennuksen. Koululle oli päätetty rakentaa uudisrakennus, jonka suunnittelijaksi Lönn haluttiin. Tilaustyön ansiosta Lönn päätti perustaa Tampereelle oman toimiston. Hänestä tuli siten Suomen ensimmäinen itsenäisesti työskennellyt naisarkkitehti.Lehto, s. 21. Lönnin uran päätuotanto sijoittuu 1900-luvun alkuun, ja töitä oli niin paljon, että hän joutui palkkaamaan avustajia, joista monet olivat naisia, muun muassa piirtäjänä toiminut arkkitehti Hilja Gestrin. Lönnillä oli enimmillään kuusi työntekijää. Lönn vaati alaisiltaan paljon ja tarkisti aina iltaisin näiden tekemät työt. Luovan suunnittelutyön Lönn teki aina itse.Lehto, s. 22.Kivinen, s. 41.
Lönn haki tyttökoulun tilauksen vuoksi apurahaa opintomatkaa varten. Nyströmin suosituksesta Lönnille myönnettiin apuraha, jonka turvin hän pystyi tekemään laajan opintomatkan Eurooppaan. Nyström oli todennut Konkordia-liitolle kirjoittamassaan suosituskirjeessä Lönnillä olevan hyvät edellytykset arkkitehdin uralle. Lönn halusi paneutua tyttökoulun tehtävään huolellisesti, ja kesällä 1898 tehdyn matkan pääkohde oli Skotlanti, joka tunnettiin Pohjoismaissa graniittiarkkitehtuuristaan. Lönn vaikuttui brittiläisestä koulusuunnittelusta ja alkoi suunnittelussaan soveltaa periaatetta, jossa koulun tilat ryhmiteltiin avointen hallien ympärille. Tampereen tyttökoulu edustaakin aiemmasta poikkeavaa suomalaista kouluarkkitehtuuria. Lönn suunnitteli luokkahuoneet hallitilojen ympärille ja sisäänkäynnille avaran tilan ulkovaatteita varten. Itse rakennuksessa oli nähtävissä suomalaisen arkkitehtuurin muutosvaihe. Rakennuksen pääovi oli ollut vielä piirustuksissa goottilainen kevytrakenteinen pariovi, mutta siitä muodostui kuitenkin kansallisromanttinen painava tammiovi.Kivinen, s. 43, 45–46.
Arkkitehtuurikilpailujen voittoja thumb|Lönn suunnitteli moniin rakennuksiin hallitsevan tornin. Tampereen keskuspaloaseman letkunkuivatustornin huipulla on alkujaan vartiopaikkana toiminut parveke.Kivinen, s. 60. Lönnin uraa kuvastavat hänen koulutyönsä, ja hänen tiedetään tehneen yli 30 koulusuunnitelmaa. Kaikkia ei kuitenkaan toteutettu, mutta Yleisten rakennusten ylihallitus tarjosi taitavaksi tiedetylle arkkitehdille koulujen suunnittelijan paikkaa. Lönn kieltäytyi kunniasta, koska hän halusi säilyttää itsenäisen asemansa.Lehto, s. 23. Tampereen suomalainen tyttökoulu valmistui 1902. Jo se toi hänelle mainetta suomalaisen koulusuunnittelun mahdollisena uudistajana. Maine kasvoi entisestään, kun hän voitti Tampereen Aleksanterin koulun (1903) suunnittelukilpailun. Kilpailuvoittoja pidettiin erittäin tärkeinä arkkitehtuurin alan julkisuuden saavuttamiseksi. Lönnin maine taitavana koulurakennusten suunnittelijana takasi hänelle useita muitakin koulutöitä.Suominen-Kokkonen 1996, s. 161. Hän voitti esimerkiksi Mikkelin Suomalaisen yhteiskoulun (1907) ja Tampereen kauppaoppilaitoksen (1911) suunnittelukilpailut. Aleksanterin koulu muistutti selvästi Tampereen tyttökoulua. Portaikkoja ja auloja koristivat holvistot ja niitä tukevat pylväät, jotka loivat linnamaisen vaikutelman. Sisätilat suunniteltiin suorastaan jyhkeiksi.Kivinen, s. 50. Kauppaoppilaitos edustaa 1910-luvun punatiiliarkkitehtuuria. Siihen Lönn sai todennäköisesti inspiraatiota Tanskasta, jossa hän oli vieraillut kahdesti vuoden 1909 aikana.Kivinen, s. 54.
Lönn osallistui useisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Hän voitti kuusi kutsukilpailua yksin ja sai useita palkintosijoja Armas Lindgrenin kanssa tekemistään töistä. Lönnin menestystä ei hyväksytty täysin mukinoitta. Kun hän voitti vuonna 1903 Aleksanterin koulun kutsukilpailun, miespuoliset kollegat valittivat ratkaisusta ja kyseenalaistivat Lönnin pätevyyden. Palkintolautakuntaakin syytettiin osaamattomaksi, mutta esimerkiksi arkkitehti Birger Federley puolusti Lönnin työtä.Haapio, s. 101. Valitukset eivät menneet läpi, mutta myöhemmin Lönniltä evättiin mahdollisuus toteuttaa kilpailuvoittoehdotuksensa Tampereen vapaaehtoisen palokunnan talosta, jonka suunnittelutyö annettiin Heikki Tiitolalle.
Lönn aloitti 1900-luvun alussa yhteistyön vanhan opiskelutoverinsa Armas Lindgrenin kanssa. Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarinen oli lakkautettu 1905, minkä jälkeen Lindgren hakeutui yhteistyöhön Lönnin kanssa. Heidän ensimmäisiä yhteisiä töitään olivat ylioppilaskunnan Osakuntatalo, Tallinnan Estonia-teatteri ja Helsingin kauppakujan suunnitelmat. Viimeksi mainittua oli luomassa myös Bertel Liljequist. Lönnin ja Lindgrenin yhteistyössä tekemien rakennusten työnjakoa on pohdittu usein, mutta erityisesti Uuden ylioppilastalon kohdalla Lönn oli tilojen ja pohjakaavojen alkuperäinen suunnittelija.Suominen-Kokkonen 2010, s. 64. Viimeisessä työstövaiheessa Lindgren ja Lönn suunnittelivat yhdessä tilajärjestelyjä ja teknisiä ratkaisuja.Suominen-Kokkonen 2010, s. 76. Lönn suunnitteli perinteisesti usein miehille kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin. Uusi ylioppilastalo oli hyvän yhteistyön tulos, vaikka se saikin aikalaisiltaan kritiikkiä.Suominen-Kokkonen 2010, s. 98, 100. Sen tornista on tullut Kansallismuseon ja aseman tornin ohella Helsingin keskustan keskeisimpiä maamerkkejä. Lönnin ja Lindgrenin suurin yhteinen työ oli vuonna 1913 valmistunut Estonia-teatteri.
Lönnillä oli laaja tuttavapiiri, mikä vaikutti asiakaskunnan muodostumiseen. Hänet tunnettiin myös taloudellisena arkkitehtinä, minkä ansiosta esimerkiksi Tampereen talouskoulu antoi 1902 Lönnille suunnittelutyön. Hän tuli tunnetuksi naisjärjestöissä, kun hän suunnitteli 1906 Helsinkiin Ebeneser-lastentarhaseminaarin. Lönn voitti vuonna 1907 Tampereen keskuspaloaseman suunnittelukilpailun. Se herätti jälleen keskustelua, ja kilpatoverit arvostelivat erityisesti työn julkisivua. Tampereen kaupunki antoi kuitenkin Lönnille työn lisäksi stipendin ulkomaista opintomatkaa varten. Graniitista rakennettu paloasema kuuluu arkkitehti Ilmi Haapion mukaan Lönnin uran parhaimpiin. Se edustaa kansallisromantiikkaa.Haapio, s. 103.
Jyväskylän-aika thumb|Wivi Lönn toimistossaan noin vuonna 1918.Lehto, s. 114. thumb|Lönn suunnitteli Jyväskylän Seminaarinmäelle lähes kokonaisen kaupunginosan. Jyväskylän juomatehtaalle hän piirsi punatiilisen tehdasrakennuksen ja kivestä ja puusta rakennetun asuin- ja konttorirakennuksen.