Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji.
Nimi Peipoiksi tai peipposiksi on luultavasti kutsuttu useita pieniä ja piipittäviä lintuja. Peippo on tunnettu Suomessa useilla nimillä, kuten sinipeippo (Oulu) vinkkipeippo, palopeippo (Sotkamo) ja Puufinkka (Turku). Kivirikko, 1926, s. 390 Historiallisia nimiä ovat olleet mm. peipinen (Schroderus, 1637, Renvall, 1826). Lönnrotin keräämiä nimiä ovat peipo, pohjanlintu, peipuinen, peponen, vilukieli, peippovarpunen.Häkkinen, 2011, s. 367 "Peippo" saattaa olla onomatopoeettinen ja viitata linnun ääntelyyn.
Tieteellinen sukunimi Fringilla on latinaa ja Linnén antama.Jobling, 2010, s. 158 Sanaa käyttää Martialis (n. 40–104) tarkoittamaan jotain pikkulintua.Vallauri & Durando, 2011 Lajinimi coelebs on latinaa ja tarkoittaa naimatonta eli selibaatissa elävää. Latinan naimatonta tarkoittava sana on todellisuudessa caelebs, mutta nimen antajat sekoittivat ligatuurit æ ja œ keskenään.Jobling, 2010, s. 112Pitkäranta, 2001 Lajinimi johtuu siitä, että peippokoiraat saapuvat muuttomatkaltaan pari viikkoa ennen naaraita.Kivirikko, 1926, s. 173
Tuntomerkit Peippo on 16–17 senttimetriä pitkä. Koiras on naarasta värikkäämpi. Sen vatsapuoli on punaruskea ja päälaki sekä niska siniharmaat. Naaras on väriltään harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla on kaksi valkoista siipilaikkua sekä vihreä yläperä. Peipolla on tukeva nokka, joka on koiraalla sininen ja naaraalla tumma.
on reipas ja voimakas yksinkertainen säe. Lentoääni on pehmeä ”jyb” tai ”juh”, varoitusääniä ovat ”hyit” sekä talitiaismainen ”tvink”.
Vanhoilla peipoilla on sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 60 päivää. Nuoret peipot vaihtavat ruumiinhöyhenensä elo–syyskuun aikana.
Levinneisyys Peippo on yleinen lintu koko Euroopassa. Euroopan peippokanta on 154–231 miljoonaa paria. Se on levinnyt myös läntiseen Aasiaan, Luoteis-Afrikkaan ja Makaronesiaan. Kanariansaarilla se esiintyy yhdessä endeemisen paikallisen peippolajin, kanarianpeipon kanssa. Peippo on levinnyt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Peipon pesimäkannaksi arvioitiin Euroopan unionin raportointikautena 2019–24 keskimäärin 6 500 000 paria. Se on Suomen runsaslukuisin lintulaji.
Peipon pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 7 200 000 8 500 000 2013–2018 6 806 605 7 195 184 7 681 386 2019–2024 5 800 000 6 500 000 7 100 000
Etelämpänä se ei ole muuttolintu, mutta Suomen peipot muuttavat talveksi etelään. Vanhan lorun mukaan kesään on ”puoli kuuta peipposesta”. Todellisuudessa ensimmäiset peipot saapuvat jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Koiraat muuttavat lyhyemmän matkan ja saapuvat ennen naaraita, mistä johtuu lajin tieteellisen nimen loppuosa, coelebs, joka tarkoittaa leskeä tai poikamiestä. Birdguides Suomessa pesivät peipot talvehtivat Länsi-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa. Syysmuutto tapahtuu syys–lokakuussa, päämuutto syyskuun lopussa, jolloin parhaana päivänä voidaan hyvällä muutonhavainnointipaikalla nähdä yli 100 000 muuttavaa peippoa päivässä. Pieni määrä peippoja talvehtii Suomessakin.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille elämille on määritelty arvo. Peipon arvo on 34 euroa.
Elinympäristö Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Erityisesti se suosii lehtoja ja reheviä sekametsiä.
Muuttoaikoina peipot ruokailevat pelloilla ja rikkaruohostoissa.
Lisääntyminen pienoiskuva|Peipon munia. Peippo rakentaa pesänsä puuhun tai pensaaseen 2–6 metrin korkeuteen ja naamioi sen jäkälällä ja koivunhilseellä. Pesä on pieni ja höyhenillä ja karvoilla vuorattu. Naaras munii toukokuussa 4–6 sinertävää tai rusehtavaa tummatäpläistä munaa. Naaras hautoo munia noin 12 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia pesään 11–14 vuorokautta ja tämän jälkeen vielä pari viikkoa. Peipot pesivät uudelleen usein vielä heinäkuussa.
Peipot palaavat yleensä seuduille, joilla ne ovat ennenkin pesineet. Varsinkin vanhat, vähintään kerran pesineet yksilöt saapuvat entisen pesäpaikkansa lähelle, mutta myös ensimmäistä kertaa pesivillä peipoilla on taipumus palata syntymäseuduilleen. Vaikka peipot yleensä palaavat samoille seuduille, ne eivät kuitenkaan normaalisti pariudu eliniäksi.
Ravinto pienoiskuva|Peippo saalistamassa ravintoa. Peippo syö monenlaisia siemeniä ja kesällä paljon selkärangattomia, ja usein sen näkee nappaavan ilmasta lentävän hyönteisen. Poikasilleen peippo syöttää selkärangattomia. Talvella syö lintulaudoilta myös mm. leivänmuruja ja pähkinää. Birdlife Suomi
Kuvia
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Peippo (Fringilla coelebs) ITIS: Fringilla coelebs
Luokka:Peipot Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit