Nina Vyroubova (Virubova; 4. kesäkuuta 1921 Gurzof, Krim – 24. kesäkuuta 2007) oli venäläis-ranskalainen balettitanssija ja balettipedagogi. Hän kuului Pariisin oopperaan 1949–1956. Hänen tekniikkaansa on kuvailtu loistavaksi ja eläytymistä vahvaksi.WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 328, WSOY 1997
Krimillä Gurzofissa syntynyt Vyroubova opiskeli ensin äitinsä ja sitten Pariisissa Venäjän keisarillisen baletin kuuluisimpien emigranttiballeriinojen, Vera Trefilovan, Olga Preobraženskan ja Lubov Jegorovan, johdolla. Heiltä hän oppi paitsi klassisen venäläisen koulukunnan tekniikan, myös sen tunteikkuuden. Hän debytoi Swanildan roolissa Coppéliassa Caenissa, Pohjois-Ranskassa, vuonna 1937. Hän tanssi Ballets Polonais'ssa (1939), Ballet Russe de Parisissa (1940) ja solistina resitaaleissa (1941-44), muun muassa kuuluisassa Vendredis de la Danse -esityksessä Sarah Bernhardt -teatterissa, jossa hän tapasi Roland Petit'n. Hän koki lahjojensa tulevanparhaitten esille Petit'n Les Ballets des Champs-Elysées'lle tekemissä baleteissa. Petit'n vuonna 1945 perustamasta ryhmästä tuli ranskalaisen taiteen ilmentymä sodanjälkeisinä lamavuosina. Ryhmä lumosi Lontoon ensimmäisellä vierailulla vuonna 1946.
Petit'n ja Vyroubovan yhteistyö kukoisti baleteissa Prinsessa Ruusunen, Les Forains ja Sylfidit. Vuonna 1949 Lifar kutsui Vyroubovan Pariisin oopperabalettiinsa välittömästi étoile-luokan tanssijaksi korvaamaan maineikkaan Yvette Chauvirén. Vyroubovalle hän teki Savukkeen tanssin Suite en Blanc -oopperassaan (1949) ja La Damen Dramma Per Musicassa (1950), ja samana vuonna hän tanssi nimiroolin Giselle-oopperan tuotannossa. Vuonna 1957 hän liittyi Grand Ballet du Marquis de Cuevasiin, Cuevasin markiisin henkilökohtaisesti rahoittamaan kiertueryhmään, jossa hän teki huomattavan määrän rooleja niin erilaisten koreografien kuin George Balanchinen ja Ana Ricardan johdolla. Hänen viimeiset esiintymisensä olivat Raymundo de Larrainin suunnittelemassa eksoottisessa Prinsessa Ruusunen -tuotannossa, jossa Rudolf Nurejev teki ensiesiintymisensä lännessä.
Cuevas-ryhmän hajottua vuonna 1962 Vyroubova loi freelance-uransa balettitanssijana. Myöhemmin hän omistautui opettamiseen ensin Pariisissa ja sitten Troyesissa, jossa hän asui ja opetti paikallisessa konservatoriossa useita vuosia. Hän jatkoi tärkeiden kansainvälisten balettikilpailujen tuomaristossa toimimista, kunnes terveysongelmat varjostivat hänen viimeisiä vuosiaan.
Lähteet
Luokka:Venäläiset balettitanssijat Luokka:Venäläiset balettipedagogit Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 2007 kuolleet