Sakari Manninen (s. 10. helmikuuta 1992 Oulu) on suomalainen jääkiekkoilija. Hän pelaa Sveitsin NL-liigan Geneve-Servettessä. Hän on vuosien 2019, 2022 ja 2026 maailmanmestari sekä 2022 olympiavoittaja. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta Manninen on pelannut myös laitahyökkääjänä.

Ura Seuraura Manninen on Haukiputaan Ahmojen kasvatti. C-juniori-ikään tullessaan hän siirtyi Oulun Kärppien junioreihin. Manninen oli mukana voittamassa C-nuorten Suomenmestaruutta vuonna 2008 ja B-nuorten SM-hopeaa vuonna 2009. Kaudella 2010–2011 Manninen oli Kärppien A-nuorten paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 19+23=42 ja hän jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin voiton myös kevään 2011 karsintasarjassa Veli-Valtteri Leinosen kanssa tehoilla 3+11=14.

Kaudella 2011–2012 Manninen toimi Kärppien A-nuorten varakapteenina ja voitti joukkueen sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin ylivoimaisesti tehoilla 23+39=62. Myös hänen teholukemansa +26 oli joukkueen paras. Manninen sijoittui koko A-nuorten SM-liigan pistepörssin toiseksi edellään vain KalPan Toni Kallela. Hänet valittiin myös sarjan joulukuun 2011 kuukauden pelaajaksi. Manninen palkittiin kauden päätteeksi A-nuorten SM-liigan herrasmiespelaajana Jere Lehtinen -palkinnolla. Hän debytoi kauden aikana myös miesten peleissä pelattuaan kaksi Mestis-ottelua joulukuussa 2011 konkurssiin ajautuneessa Kiekko-Laserissa.

Kaudeksi 2012–2013 Manninen siirtyi Mestis-joukkue Kajaanin Hokin riveihin lähdyttään samalla suorittamaan varusmiespalvelusta Kainuun prikaatiin. Hän kuului armeijasta huolimatta joukkueen parhaimmistoon varsinkin syyskaudella. Manninen oli Hokin paras pistemies tehoilla 13+16=29 ja hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +11. Manninen palkittiin Mestiksen joulukuun 2012 parhaana tulokkaana.

Syksyllä 2013 Manninen harjoitteli Kärppien SM-liigajoukkueen mukana ja pelasi mm. European Trophy -otteluita. Kauden 2013–2014 kynnyksellä hän teki 1+1-vuotisen sopimuksen joukkueen kanssa. Manninen teki liigadebyyttinsä kauden toisessa ottelussa, Kärppien kotiavauksessa 14. syyskuuta 2013 Saimaan Palloa vastaan. Hänet merkittiin joukkueen kakkosketjuun Mika Pyörälän ja Julius Junttilan keskelle. Manninen sai ottelussa yhden kahden minuutin jäähyn koukkaamisesta. Marraskuussa 2013 Kärpät lainasi hänet Mestis-joukkue Heinolan Peliittoihin joulutaukoon asti kestäneellä sopimuksella. Tammikuussa 2014 Manninen lainattiin siirtotakarajalle asti kestäneellä sopimuksella Kalevan Palloon, jossa hän teki liigauransa avausmaalin 23. tammikuuta 2014 Porin Ässiä vastaan. Tehopiste jäi Mannisen kauden ainoaksi SM-liigassa, jossa hän pelasi yhteensä 15 runkosarjaottelua.

Kauden 2014–2015 alussa Kärpät lainasi Mannisen aluksi kahden ottelun mittaisella sopimuksella Kajaanin Hokkiin, mutta niiden jälkeen sitä jatkettiin toistaiseksi voimassa olevaksi lainasopimukseksi. Hänen visiittinsä joukkueeseen jäi lopulta kolmen ottelun mittaiseksi, kun Manninen palasi Kärppien vahvuuteen. Hän vakiinnutti paikkansa SM-liigassa, jossa Mannisen varsinainen tulokaskausi toi 51 runkosarjaottelussa tehot 4+15=19 sekä 19 playoff-ottelussa tehot 2+3=5. Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.

Manninen siirtyi kaudeksi 2015–2016 kolmivuotisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhon riveihin. Hän johti joukkueen sisäistä piste- ja syöttöpörssiä tehoilla 10+21=31, kunnes SM-liigan siirtorajan kynnyksellä helmikuussa 2016 HPK lainasi Mannisen loppukaudeksi takaisin Kärppiin. Kauas pudotuspelipaikasta jäänyt HPK halusi antaa hänelle mahdollisuuden pelata loppukauden pudotuspelejä kotikaupungissaan. Manninen ratkaisi Kärpille välieräpaikan tehtyään 28. maaliskuuta 2016 kuudennessa puolivälieräottelussa vieraissa Turun Palloseuraa vastaan Kärppien 2–3-voittomaalin vain 16 sekuntia ensimmäisen jatkoerän alkamisesta. Marko Mäkinen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Kaudeksi 2016–2017 Manninen palasi alkuperäisen sopimuksensa mukaisesti HPK:hon. Hän teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 5. tammikuuta 2017 vieraissa Pelicansia vastaan. Mannisen ensimmäinen maali syntyi alivoimalla. HPK voitti ottelun lukemin 2–6 ja Toni Saarinen valitsi hänet Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Manninen oli lopulta HPK:n paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä tehoilla 16+24=40. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +24.

Kaudeksi 2017–2018 Manninen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Örebro HK:hon. Hän oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 11+17=28. Kaudeksi 2018–2019 Manninen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-joukkue Jokereihin. Joukkuetta valmensi hänelle Kärpistä ja Suomen A-maajoukkueesta tuttu Lauri Marjamäki. Manninen oli tehoilla 20+28=48 Jokereiden toiseksi paras pistemies Brian O’Neillin jälkeen.

Toukokuussa 2019 Mannisen pelaajaoikeudet siirtyivät Jokereilta Salavat Julajev Ufalle, vaihdossa Henrik Borgströmin ja Miro Heiskasen pelaajaoikeuksiin. Jokerit sai myös rahallisen korvauksen oikeuksista. Salavat Julajev teki kaksivuotisen sopimuksen Mannisen kanssa.

Manninen valittiin 25. lokakuuta 2021 KHL:n viikon hyökkääjäksi. Manninen pelasi kolme kautta Salavet Julajevissa. Hän palasi Suomeen kesken kauden 2021–2022 pudotuspelien ja seura purki hänen sopimuksensa.

Heinäkuussa 2022 Manninen teki yksivuotisen sopimuksen NHL-joukkue Vegas Golden Knightsiin, mutta sai komennuksen sen AHL:n farmijoukkueeseen Henderson Silver Knightsiin, missä hän pelasi koko kauden ajan.

Manninen siirtyi kaudeksi 2023–2024 Sveitsin NL-liigan Genève-Servetteen.

Maajoukkueura

Manninen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa Suomen joukkueessa Channel One Cupin toisessa ottelussa Moskovan Megasport-urheilupalatsissa 17. joulukuuta 2016 Ruotsia vastaan. Manniselle avautui paikka Suomen joukkueeseen, kun hänet nimettiin sinne turnauksen avausottelussa loukkaantuneen Antti Erkinjuntin tilalle. Vuoden 2017 maailmanmestaruuskilpailujen lopullisesta joukkueesta hän putosi viimeisten joukossa. Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Manninen teki Karjala-turnauksessa 12. marraskuuta 2017 Helsingin Hartwall Arenalla Kanadaa vastaan.

Manninen edusti Suomea Pyeongchangin olympialaisissa 2018, joissa hän teki viidessä ottelussa kolme tehopistettä. Pekingin olympialaisissa 2022 Suomen avausottelussa Slovakiaa vastaan Mannisesta tuli viimeisin suomalaispelaaja, joka on tehnyt hattutempun olympialaissa. Häntä edellinen olympialaissa hattutempun tehnyt suomalaispelaaja oli Calgaryn olympialaisissa 1988 Ranskaa vastaan hattutempun tehnyt Reijo Mikkolainen. Manninen oli Suomen joukkueen paras maalintekijä neljällä maalillaan ja seitsemällä tehopisteellään paras pistemies yhdessä Teemu Hartikaisen kanssa. Suomi voitti turnauksessa maan historian ensimmäisen olympiakullan.

Manninen on ollut mukana viisissä maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2018, 2019, 2022, 2013 ja 2026. Hän on voittanut kolme MM-kultaa vuosina 2019, 2022 ja 2026. Vuoden 2019 turnauksessa Manninen oli joukkueen paras pistemies 11 tehopisteellä. Hän teki voittomaalin puolivälierässä Ruotsia vastaan. Vuonna 2022 hän oli paras maalintekijä kuudella maalillaan, ja teki myös mestaruusmaalin Kanadaa vastaan.

Yhteensä Manninen on pelannut 113 maaottelua tehopistein 35+46=81.Tilanne 1.6.2026 Hän on pelannut myös neljä nuorten maaottelua.

Muuta Mannisella on vaimo. Manniset saivat esikoislapsen keväällä 2024.

Tilastot 2010–2011 Kärpät A-SM 39 13 29 42 26 – – – – – 2011–2012 Kärpät A-SM 46 23 39 62 14 3 1 2 3 2 Kiekko-LaserKiekko-Laserin Mestis-kauden tilastot hylätty joukkueen konkurssin takia. Mestis 2 0 0 0 0 – – – – – 2012–2013 Hokki Mestis 38 13 16 29 8 4 0 3 3 0 2013–2014 Kärpät A-SM 9 3 7 10 8 – – – – – Kärpät SM-liiga 7 0 0 0 2 – – – – – Peliitat Mestis 10 4 5 9 2 – – – – – KalPa SM-liiga 8 1 0 1 4 – – – – – 2014–2015 Kärpät SM-liiga 51 4 15 19 8 19 2 3 5 0 Hokki Mestis 3 2 5 7 0 – – – – – 2015–2016 HPK SM-liiga 51 10 21 31 12 – – – – – Kärpät SM-liiga 10 1 4 5 2 13 2 5 7 2 2016–2017 HPK SM-liiga 57 16 24 40 12 7 2 3 5 0 2017–2018 Örebro HK SHL 48 11 17 28 8 – – – – – OK 5 2 1 3 0 MM 8 0 2 2 10 2018–2019 Jokerit KHL 62 20 28 48 14 6 2 0 2 2 MM 10 2 9 11 6 2019–2020 Salavat Julajev Ufa KHL 56 10 21 31 22 6 4 2 6 6 2020–2021 Salavat Julajev Ufa KHL 55 19 33 52 10 9 2 3 5 6 2021–2022 Salavat Julajev Ufa KHL 38 19 13 32 12 1 0 0 0 0 OK 6 4 3 7 0 MM 10 6 4 10 2 2022–2023 Henderson Silver Knights AHL 53 14 26 40 24 – – – – – MM 8 3 4 7 0 2023–2024 Genève-Servette HC NL 50 18 23 41 26 2 1 1 2 4 2024–2025 Genève-Servette HC NL 47 16 34 50 40 – – – – – 2025–2026 Genève-Servette HC NL 46 17 28 45 24 12 0 7 7 6 MM 10 2 2 4 2 4 kautta yhteensä KHL 211 68 95 163 58 22 8 5 13 14 4 kautta yhteensä SM-liiga 184 32 64 96 40 39 6 11 17 2 3 kautta yhteensä NL 143 51 85 136 90 14 1 8 9 10 1 kausi yhteensä SHL 48 11 17 28 8 – – – – –

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Suomalaiset olympiavoittajat Luokka:Jääkiekon maailmanmestarit Luokka:Vuonna 1992 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt