Viipurin konsistori oli kirkollinen hallintoelin joka perustettiin 1720 huolehtimaan Venäjälle luovutetun alueen eli Vanhan Suomen kirkollisista asioista. Se koostui neljästä rovastikunnasta. Konsistorin esimiehenä toimi Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti. Vuodesta 1800 esimiehenä oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra. Vuonna 1738 sen viralliseksi kieleksi tuli saksa. Konsistori lakkautettiin vuosina 1811 ja 1812. Kun Venäjälle luovutettiin 1743 Turun rauhassa alueita, niiden kirkollisista asioista vastasi Haminan konsistori.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1498
Rovastikunnat ja seurakunnat
Viipurin konsistorin alaisuuteen kuuluivat seuraavat rovastikunnat ja seurakunnat:
Viipurin rovastikunta eli tuomiorovastikunta Viipurin seurakunta, johon kuului sekä Viipurin kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Viipurin maalaiskunta sekä kappeliseurakuntana myös Kakki (myöhemmin nimeltään Johannes); Kakin kappeliseurakunta käsitti myös Suomenlahden ulkosaaret Antrea Heinjoki Koivisto Kuolemajärvi Muolaa Säkkijärvi (osittain) Uusikirkko Virolahti (osittain) Etelä-Karjalan rovastikunta: Kaukola Käkisalmen seurakunta, johon kuului sekä kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Käkisalmen maalaiskunta Pyhäjärvi Rautu Räisälä Sakkola, johon kappeliseurakunta kuului myös Metsäpirtti Valkjärvi Pohjois-Karjalan eteläinen rovastikunta: Hiitola Ilmee Kurkijoki Parikkala Uukuniemi Pohjois-Karjalan pohjoinen rovastikunta: Impilahti Jaakkima Leppälahti Pälkjärvi (osittain) Ruskeala Sortavalan seurakunta, johon kuului sekä kaupunki että sitä ympäröinyt maaseutupitäjä, myöhempi Sortavalan maalaiskunta Suojärvi
Katso myös Viipurin ja Haminan konsistorit
Lähteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon historia Luokka:Kristinuskon historia Suomessa Luokka:Uskonto Viipurissa