Georgi Maksimilianovitš Malenkov (; 8. tammikuuta 1902 (J: 26. joulukuuta 1901) Orenburg – 14. tammikuuta 1988 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja (pääministeri) vuosina 1953–1955. Vuonna 1955 Malenkov joutui Nikita Hruštšovin johtaman enemmistön epäsuosioon ja nimitettiin sähkövoimalaitosten ministeriksi ja varapääministeriksi. Vuonna 1957 hän oli mukana puolueen vastaisessa ryhmässä, erotettiin luottamustehtävistä ja nimitettiin kazakstanilaisen voimalan johtajaksi.
Varhaisemmat vaiheet
Malenkov oli syntynyt Orenburgissa, Venäjällä. Malenkovin isä oli varakas maanviljelijä ja äiti sepän tytär jonka isoisä oli ortodoksipappi V.M. Zubok and K. Pleshakov (1996) Inside the Kremlin's cold war: from Stalin to Khrushchev, Harvard University Press, , sivu. 140 .Malenkovin suku oli etnisesti makedonialainen ja alun perin Ohridista Makedonian maakunnasta Ottomaanien valtakunnan alueeltaZubok, V.M. & Pleshakov, K., Inside the Kremlin's cold war: from Stalin to Khrushchev, Harvard University Press, 1996, pp. 140: "His ancestors were czarist military officers of Macedonian extraction.". Malenkov oli liittynyt Puna-armeijaan vuonna 1919 ja kommunistipuolueeseen huhtikuussa 1920. Puna-armeijassa hän toimi poliittisena komissaarina. Malenkov valmistui insinööriksi Moskovan teknisestä korkeakoulusta vuonna 1925.
Poliittinen toiminta
Malenkov työskenteli kommunistipuolueessa ja hänestä tuli yksi Stalinin suosikeista. Malenkov oli suunnittelemassa ja järjestämässä 1930-luvun vainoja yhdessä Lavrenti Berijan kanssa, Stalinin käskystä. Toisen maailmansodan aikana Malenkov ja Berija vastasivat Neuvostoliiton ammus- ja lentokonetuotannosta. Malenkov valittiin politbyroohon vuonna 1946. Andrei Ždanovin jouduttua Stalinin epäsuosioon vuonna 1948 Malenkovista tuli Stalinin seuraajaehdokas. Malenkov ja Berija karkottivat Ždanovin kannattajat kommunistipuolueesta ja lähettivät heidät työleireille. Malenkovista tuli puoluesihteeristön jäsen ja Stalinin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.
Pääministerinä
Malenkovin talousuudistukset:
kulutustavarateollisuuden perustaminen elintarviketoimitusten parantaminen asuntorakentamisen lisääminen pakkotyöjärjestelmän purkaminen
Malenkovin ulkopolitiikka
Malenkovin ajatus ydinsodasta molempia osapuolia tuhoavana voimana ei saanut kannatusta sotilasjohdon ja raskaan teollisuuden kannattajien Nikolai Bulganin ja Nikita Hruštšov puolelta. Suhteita länsimaihin avattiin. Neuvostoliiton ulkopolitiikka muuttui joustavammaksi.
Malenkov sanoi 1. tammikuuta 1954, että vuoden 1954 tärkein tavoite oli se, että mikään valtio ei käyttäisi joukkotuhoaseita.
Malenkovin syrjäyttäminen
Malenkov pakotettiin eroamaan pääministerin tehtävästä helmikuussa 1955. Malenkovin uudistusten hitaus ja aiempi yhteistyö Berijan kanssa katsottiin syiksi erottamiselle, samoin kuin neuvostoarmeijan upseeriston tyytymättömyys tuleviin muutoksiin kuten armeijan miesmäärän supistamiseen. Malenkov kannatti Molotovia teollisuuden keskittämiskysymyksessä vuonna 1957. Keskuskomitea kutsuttiin koolle. Keskuskomitea ryhmittyi Hruštšovin puolelle. Molotov, Malenkov ja Lazar Kaganovitš leimattiin puolueen vastaisiksi henkilöiksi. Heidät erotettiin presidiumista ja keskuskomiteasta. Malenkov erotettiin kommunistipuolueesta vuonna 1961 ja hän siirtyi Öskemeniin Kazakstaniin, jossa hän toimi vesivoimalan johtajana.
Malenkov kuoli 14. tammikuuta 1988 Moskovassa.
Teokset
Lähteet
Luokka:NKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenet Luokka:Neuvostoliiton johtajat Luokka:Neuvostoliiton hallituksen johtajat Luokka:Neuvostoliittolaiset ministerit Luokka:Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsenet Luokka:Sosialistisen työn sankarit Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit