thumb|Guy Burgess Guy Francis de Moncy Burgess (16. huhtikuuta 1911 Devonport, Iso-Britannia – 30. elokuuta 1963 Moskova, Neuvostoliitto)Guy Burgess Spartacus Educational. Viitattu 20.5.2026.Guy Burgess Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.2.2019. oli brittiläinen diplomaatti ja kaksoisagentti, joka vakoili Neuvostoliiton hyväksi toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana. Hän kuului Cambridgen viisikkona tunnettuun vakoilijaryhmään yhdessä Donald Macleanin, Kim Philbyn, Anthony Bluntin ja todennäköisesti John Cairncrossin kanssa. Paljastumisen uhatessa Burgess loikkasi vuonna 1951 Neuvostoliittoon, jossa hän asui loppuikänsä.
Elämä Burgess opiskeli Etonissa ja vuodesta 1930 historiaa Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Hän omaksui tuolloin kommunistisen aatteen. Burgessin opiskelutoveri Kim Philby esitteli hänet vuonna 1934 itävaltalaiselle Arnold Deutschille, joka värväsi hänet Neuvostoliiton vakoojaksi. Burgess puolestaan järjesti ystävänsä, taidehistorioitsija Anthony Bluntin värväyksen. Osana peiterooliaan Burgess irtisanoutui julkisesti kommunismista ja alkoi esiintyä fasismin myötäilijänä ja saksalaismielisenä. Burgess työskenteli vuosina 1936–1938 BBC:n kirjeenvaihtajana ja tutustui Britannian johtaviin poliitikkoihin. Vuosina 1938–1941 hän oli tiedustelupalvelu MI6:n palveluksessa. Hän auttoi myös Philbyä pääsemään MI6:een.Gordon Corera: The Art of Betrayal – The Secret History of MI6, s. 68–69. Pegasus Books, New York 2012. Vuonna 1944 Burgess sai viran ulkoministeriöstä, jossa jatkoi vakoiluaan. Hän työskenteli sodan jälkeen muun muassa ulkoministeriön salaisella propagandaosastolla ja vuodesta 1948 Lähi-idän osastolla.
pienoiskuva|FBI:n etsintäkuulutus Burgessista (oik.) ja Donald Macleanista. Burgessin holtittomat elämäntavat muodostuivat hänelle rasitteeksi. Aiheutettuaan välikohtauksen tangerilaisessa baarissa hänet siirrettiin vuonna 1950 Washingtonin-suurlähetystön toiseksi lähetystösihteeriksi. Samoihin aikoihin FBI oli päässyt Venona-projektin tiedustelutietojen avulla Cambridgen vakoojarenkaaseen kuuluneen diplomaatin Donald Macleanin jäljille. Seuraavana vuonna ulkoministeriö kutsui Burgessin takaisin kotimaahan. Hänen tehdessään toukokuussa 1951 lähtöä Yhdysvalloista Philby pyysi häntä varoittamaan Macleania tulevasta pidätyksestä, mutta vannotti häntä olemaan pakenematta yhdessä Macleanin kanssa. Paljastumista pelännyt Burgess päätti kuitenkin kotimaahan palattuaan paeta. ”Cambridgen viisikon” KGB-kontaktihenkilö Juri Modin järjesti Burgessin ja Macleanin yhteisen paon 25. toukokuuta 1951 laivalla Ranskaan. He matkustivat sitten junalla Pariisista Berniin ja edelleen Zürichiin ja lensivät sieltä Prahaan, josta heidät vietiin lopuksi autolla Moskovaan.
Burgessin ja Macleanin olinpaikkaa ei tiedetty ennen vuotta 1956, jolloin he astuivat julkisuuteen pitämällä Moskovassa lehdistötilaisuuden, jossa he tunnustivat olevansa kommunisteja ja Neuvostoliiton palveluksessa. Burgess työskenteli käännöskirjallisuutta julkaisseessa kustantamossa, mutta vajosi pian alkoholismiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen 52-vuotiaana Moskovassa elokuussa 1963. Philby oli paljastunut ja paennut Moskovaan aiemmin samana vuonna, mutta hän ei käynyt kertaakaan tapaamassa Burgessia, jolle kantoi kaunaa siitä, että Burgessin pako vuonna 1951 oli jättänyt hänet pulaan ja epäilynalaiseksi.Corera 2012, s. 243–244.
Burgess oli homoseksuaali. Vuonna 1984 valmistunut brittielokuva Vakoojan tarina (Another Country) ja sen pohjana oleva Julian Mitchellin näytelmä perustuvat väljästi Guy Burgessin elämäntarinaan.
Lähteet
Luokka:Brittiläiset diplomaatit Luokka:Brittiläiset vakoojat Luokka:Brittiläiset kommunistit Luokka:Vuonna 1911 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet