pienoiskuva|Jääkauden megafaunaan kuulunutta villamammuttia esittävä rekonstruktio.
Megafauna on yhteisnimi suurikokoisille maaeläimille. Suurikokoisen rajana on pidetty joko sataa kiloa tai sataa paunaa (100 lb, noin 45 kiloa). Sanaa käytetään etenkin jääkaudella eläneistä, sittemmin sukupuuttoon kuolleista lajeista. Myös nykyään eläviä suurikokoisia kesyttämättömiä eläimiä, kuten norsuja ja leijonia voidaan pitää megafaunana.
Jääkauden megafauna
Viimeisen jääkauden (Euroopassa Veiksel-jääkauden) megafauna oli jääkauden oloihin sopeutunut suureläimistö.Eronen 1991 s. 208. Siihen kuuluivat mammutti, villasarvikuono, saiga-antilooppi, myskihärkä, peura, biisoni, arovisentti, hevonen, kameli, luolahyeena, luolaleijona ja luolakarhu,Eronen 1991, s. 200–202. sekä harmaakarhu, jääkarhu, susi, villikoira ja niin edelleen. Merkittävä osa pleistoseenin magafaunasta hävisi pleistoseenin lopussa ja holoseenin alussa. Tämän pleistoseenin megafaunan tuhon syyksi on epäilty ihmisen harjoittamaa metsästystä, ilmastonmuutosta, kosmista katastrofia jne. Jääkauden megafaunaan kuului tundran, metsän ja aron lajeja.Frenzel 1992, s. 127.
Viime jääkauden megafaunan levinneisyys Noin 30 000 vuotta sitten laajimmalle levinneet jääkautiset suureläimet olivat mammutti ja villasarvikuono. Näiden elinalue supistui, kun ilmasto kylmeni. Mammuttifauna tarkoittaa sitä plestoseenin magafaunan osaa, joka asui suunnilleen villamammutin asuinalueella, mutta siihen voidaan lukea megafaunaa kevyempiäkin eläimiä. Mammuttifaunan asuinaluetta kutsutaan monesti arotundraksi ja/tai mammuttiaroksi, vaikka mammutti näyttää asuneen kasvillisuudeltaan monenlaisilla alueilla. Siperian mammuttifaunaksi lasketaan yleensä villamammutti, biisoni, tsherskinhevonen, villasarvikuono, peura, baikalinjakki, myskihärkä, pohjoinen saiga, susi, jääkarhu, ahma, luolaleijona ja luolakarhu.Ukraintseva 2013, s. 23
Euraasiassa mammuttifauna jaetaan arktiseen ja boreaaliseen. Ukrainassa arktisen faunan eteläraja oli noin 50. leveysasteella, mutta lännempänä se kattoi käytännössä koko RanskanFrenzel 1992, s. 61.. Boreaalisen faunan eteläraja kulki vähän ikiroudan rajan pohjoispuolella noin 40. leveydellä ja oli Itä-Siperiassa 60. leveydellä. Metsämaan lajit elivät yleensä vuoristoissa, mutta myös jokien varsilla.
Pleistoseenin sukupuuttoon kuollutta megafaunaa Euroopan megafaunaa Luolakarhu (Ursus spelaeus) Luolaleijona (Panthera leo spelaea) Sapelihammaskissat (muun muassa Homotherium-suku) Luolahyeena (Crocuta crocuta spelaea) Mammutit (Mammuthus) Jättiläishirvi (Megaloceros) Villasarvikuono (Coelodonta) Neanderthalinihminen (Homo neanderthalensis)
Afrikan megafaunaa Deinotherium-norsueläin Dinofelis-sapelihammaskissa Sivatherium-kirahvieläin
Pohjois-Amerikan megafaunaa Camelops-kameli Amerikanleijona (Panthera leo atrox) Mammutit (Mammuthus) Hirviösusi (Canis dirus) Equus scotti-hevonen Dasypus bellus-vyötiäinen Glyptodon-vyötiäinen Jättiläismajava (Castoroides) Eremotherium-jättiläislaiskiainen Megatherium-jättiläislaiskiainen Smilodon-sapelihammaskissa Homotherium-sapelihammaskissa Tylppäkuonokarhu (Arctodus) Mastodontit (Mammut) Miracinonyx-gepardilaji Phorusrhacos-hirmulintu Teratornis-korppikotka
Australian megafaunaa Diprotodon Zygomaturus Phascolonus-jättiläisvompatti Procoptodon-jättiläiskenguru Stenurus-jättiläiskenguru Jättiläiskoala (Phascolarctos stirtoni) Thylacoleo-pussileijona Megalania-varaani Quinkana-krokotiilieläin Dromornis-sorsalintu
Saarten megafaunaa Norsulinnut (Aepyornithidae) (Madagaskar) Moat (Dinornithidae) (Uusi-Seelanti) Haastinkotka (Harpagornis) (Uusi-Seelanti) Megaladapis -jättiläismaki (Madagaskar) Madagaskarinvirtahevot (Madagaskar) Pussihukka (Thylacinus cynocephalus) (Australia, Tasmania) Dodot (Raphidae) (Mauritius ja Rodrigues)
Nykyistä megafaunaa Norsut Sarvikuonot Virtahepo Kirahvi Hirvi Gorillat Isot kissat Karhut Kamelit Nautaeläimet Valaat Krokotiilit Komodonvaraani Anakondat Strutsi Katso myös Pleistoseeni Kvartääri Villafranca-eläimistö Pleistoseenin lopun joukkotuho
Lähteet Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere – Late Pleistocene-Holocene, Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, Stuttgart Late Quaternary environments of Soviet Union, A. A. Velichko, Engl edition Wright & Narnosky, University of Minnesota Publ., Longman, London 1984,
Viitteet
Aiheesta muualla Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä Tiede 2000
Ilkka Hanski 2007 Miten luonnon monimuotoisuutta syntyy – ja miten sitä häviää?. Kolumni. Duodecim.
Kirjallisuutta
Frozen fauna of the mammoth steppe – The story of Blue Babe, R. Dale Guthrie, The University of Chicago press, Chicago and London 1990,
* Luokka:Paleontologia Luokka:Pleistoseeni