Kööpenhamina () on Tanskan pääkaupunki ja suurin kaupunki, joka sijaitsee Själlannin saarella, Juutinrauman salmen länsipuolella. Kaupungissa on 671 714 asukasta ja metropolialueella noin 2,1 miljoonaa.
Kööpenhamina on ollut Tanskan pääkaupunki vuodesta 1416. Kööpenhaminassa sijaitsevat kansankäräjät sekä korkein oikeus, korkein syyttäjäviranomainen, korkein poliisijohto sekä asevoimien ylin sotilasjohto. Nimeä Kööpenhamina on käytetty historian saatossa tarkoittamaan eri laajuutta eri yhteyksissä.
Kööpenhamina on sijoittunut hyvin kaupunkien viihtyisyyttä vertailevissa tutkimuksissa. Kaupungissa on hyvä pyöräilyinfrastruktuuri, ja se panostaa hiilipäästöjen vähentämiseen. Monet Tanskan merkittävistä kulttuurilaitoksista ja urheiluseuroista toimivat Kööpenhaminassa.
Nimen alkuperä Kööpenhaminan nimi () tarkoittaa kauppiaiden satamaa. Varhaisin viittaus Kööpenhaminan nimeen on Hafn vuodelta 1186. Tämä nimi on pohjana latinalaiselle Hafnia-muodolle, jota käytettiin yleisesti keskiajalla. Nimi Havn tarkoittaa tanskaksi satamaa ja on todennäköisesti kaupungin alkuperäinen nimi.
Saxo käytti kaupungista latinaksi nimeä mercatorum portus. Saxo on käyttänyt tanskasta käännettyä nimimuotoa, joka vastaa vuoden 1231 muotoa Kiopmanhafn ja 1253 muotoa Købmannæhafn. Jälkimmäinen muoto osoittaa varmuudella, että nimen ensimmäinen osa on substantiivi kauppias taivutettuna genetiivin monikkomuotoon kauppiaat.
Maantiede ja ilmasto Pääosa Kööpenhaminasta sijaitsee Sjællandilla, pieni osa Amagerin saarella. Kaupunki on enimmäkseen varsin tasaista, mutta sen luoteisosassa on Søborgin ja Høje Gladsaxen 50 metriä korkeat mäet. Kööpenhamina on yksi harvoista pääkaupungeista, joka ei sijaitse valtion päämantereella: toinen päämantereen ulkopuolella sijaitseva pääkaupunki on Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki Malabo.
Kööpenhaminan lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin päivän keskimääräinen ylin lämpötila on noin 20 astetta. Kylmimpien kuukausien, tammi- ja helmikuun, keskimääräinen alin lämpötila on −2 astetta. Talvien kylmyys ja lumisuus vaihtelee vuosittain. Talven 2007–2008 keskilämpötilat olivat samankaltaisia kuin tavallisesti Etelä-Euroopassa, kun taas 2009–2010 satoi lunta sen verran kuin Suomessa keskimääräisenä talvena. Kesät ovat 1990- ja 2000-luvuilla tulleet huomattavasti lämpimämmiksi ja vähäsateisemmiksi. Sadetta esiintyy ympäri vuoden: eniten heinäkuussa (57 mm), vähiten helmikuussa (24 mm) Keskimäärin sadepäiviä on 11–17 joka kuukaudessa, mikä merkitsee, että keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä sataa.Climatological Information WMO
Historia Själlanin suorannalla on ollut asutusta jo varhaisella kivikaudella eli 8 000 vuotta sitten. 2010-luvun alussa, metron laajennustöiden yhteydessä, uusien metroasemien paikoilla tehtiin arkeologisia kaivauksia. Raatihuoneentorin läheltä löytyi 18 hautaa, jotka ovat olleet osa isoa hautausmaata kaupungin muurien sisäpuolella. Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että Kööpenhamina on ollut kaupunki jo viikinkiaikana vuosina 800–1050. 700-luvulla kaupungissa on ollut Gammel Strandin kohdalla venelaitureita, jotka kertovat kalastaja-asutuksesta alueella. Vuodelta 845, nykyisen Kongens Nytorvin paikalla, on todennäköisesti sijainnut viikinkimaatila.
Kauppakaupunki (1167–)
Kööpenhaminan sijainti Juutinrauman vieressä on vaikuttanut merkittävästi kaupungin asemaan Tanskan taloudellisena ja strategisena keskuksena. Kööpenhamina oli 1100-luvun puoliväliin saakka vähäinen kalastajakylä, kunnes piispa Absalon rakensi linnan sinne vuonna 1167 paikalle, jossa nykyisin on Christiansborg. Absalon rakensi linnoituksen puolustaakseen aluetta merirosvoilta ja siitä lähtien se on toiminut maan vallan keskuksena. Vuonna 1186 paikkaa kutsuttiin nimellä Hafn.
Linnoittaminen nosti kylän asukaslukua myös linnoituksen ulkopuolella. Edullisella paikalla sijaitseva satama edisti Kööpenhaminan nousua ja siitä tuli tärkeä kauppakeskus (kaupungin nimi tarkoittaa kauppasatamaa). Hansaliitto hyökkäsi sen kimppuun useasti havaittuaan sen potentiaaliseksi kilpailijakseen. Kaupungin perustamisasiakirja on vuodelta 1254 ja sen on allekirjoittanut arkkipiispa Jakob Erlandsen. Tuolloin kaupungissa oli noin 5 000 asukasta. Kööpenhaminasta tuli Tanskan pääkaupunki vuonna 1416. Tuolloin Slotsholmenille rakennettiin uusi linnoitus sekä armeijan ja laivaston päämajat siirrettiin Kööpenhaminaan.
Slotsholmenin linnat toimivat 1400-luvulta lähtien kuninkaallisena asuntona ja myöhemmin kansankäräjien ja hallituksen kotipaikkana. Vielä nykyäänkin kuninkaallinen palatsi sijaitsee Kööpenhaminassa. Vuonna 1497 perustettiin Kööpenhaminan yliopisto. Vuosina 1534–1536 käytiin Tanskan viimeinen sisällissota. Kööpenhaminalaiset tukivat maanpaossa olevaa Kristian II:ta ja kaupunki antautui piirityksen jälkeen. Kansainvälisesti kuuluisa rokokoo-kompleksi Amalienborg Frederiksstadenissa on ollut kuninkaallisen perheen koti vuodesta 1794 lähtien.
Taisteluja ja piirityksiä
Vuosina 1658–1659 Kööpenhamina kesti Ruotsin kuninkaan Kaarle X Kustaan organisoiman piirityksen. Ruotsi pyrki sulkemaan kaupungin piiritykseensä pitkäksi ajaksi. Piirittäjien keskuksena oli luoteisosan Carlstad, ja saartajina oli 10 000 sotilasta. Piirityskeskus oli väkimäärältään jopa suurempi kuin itse kohde. Valtausyritys helmikuussa 1659 kuitenkin epäonnistui, kun osa ruotsalaisista putosi mereen yrittäessään etenemistä jäätä pitkin ja osa harhautui suunnitellulta reitiltä.
Vuonna 1801 brittilaivasto taisteli tanskalaisia vastaan suuren Kööpenhaminan taistelun kaupungin edustalla. Kaupunki kärsi suuria vaurioita vuonna 1807 brittien pommitettua sitä estääkseen Tanskan laivastoa antautumasta Napoleonille.
Kristian IV:n aikana Kööpenhamina muutettiin keskiaikaisesta kaupungista renessanssikaupungiksi. Tuolloin rakentui muun muassa Christanshavnin kaupunginosa täyttömaalle. Vaikka linnoitus toimi suunnitellusti ruotsalaisten piirityksen aikana 1658–1660, osoittautui se kuitenkin vanhentuneeksi Englannin pommittaessa kaupunkia vuonna 1807. Tämän jälkeen linnoituksesta purettiin portit ja vallit, joiden merkkejä on esillä esimerkiksi katujen sekä viheralueiden nimissä.
Kööpenhaminan tiheä asutus johti tulipalo- ja epidemia-alttiuteen. Kaksi suurta tulipaloa tuhosi kaupunkia 1700-luvulla. Viimeinen palo 1795 johti kaupungin nykyiseen katusuunnitelmaan, jossa on pääosin suoria katuja tyypillisiä katkaistuja katukulmia, joiden tarkoituksena oli tehdä tilaa paloportaille. Vuoden 1853 koleraepidemia paransi saniteettioloja, kun vallin ulkopuolelle rakennettiin uusia työläisasuntoja, rakennettiin kaupungin ensimmäinen vesilaitos sekä toteutettiin laaja viemäröinti.
Kööpenhaminan rakentuminen
Pääsy merelle oli ratkaisevan tärkeä kaupungin taloudellisen kehityksen kannalta. Kaupungin alue- ja väestökehitystä määritteli kuitenkin ennen muuta sotilaalliset lähtökohdat, kunnes sääntelyä poistettiin asteittain vuodesta 1852 lähtien. Tuolloin tuli mahdolliseksi rakentaa suuremmassa mittakaavassa linnoitusten viereen, kun aikaisemmin rakentamista oli säännelty tiukasti.
1800-luvun puolivälistä lähtien Kööpenhaminan teollisuus kasvoi ja kaupunkia ympäröivät kylät Brønshøj, Husum, Bispebjerg, Vanløse ja Sundbyerne muotoutuivat enemmän esikaupunkimallisiks ja myöhemmin liitettiin kuntaan. Kortteleita laajenettin yrityksille ja siirtolaistyöntekijöille. Tärkeä menestyksen ehto oli parantunut infrastruktuuri. Maan ensimmäinen raideyhteys avattiin Kööpenhamina–Roskilde-osuudelle vuonna 1847. Toinen tärkeä käänne oli sataman laajennus vuonna, josta B&W-telakka hyötyi ostaessa Refshaleøenin vuonna 1872. Satamalla oli erityisesti vapaasataman rakentamisen jälkeen 1890-luvulla suuri merkitys tuonti- ja vientisatamana. Nykypäivänä alueella on mm. A. P. Møller-Mærsk-varustamon pääkonttori.
Kööpenhaminan musiikkielämä juontaa juurensa aina keskiajalle, jolloin perustettiin kuninkaallinen kappeli ja teatterielämä. Kuninkaallinen teatteri avattiin Kongens Nytorvilla vuonna 1748 ja sain nykyisen mutoona vuonna 1874. 1900-luvun alussa kaupunkiin syntyi runsaasti yksityisiä teattereita kuten Folketeateret ja Det Ny Teater. Samaan aikaan kaupunkiin tuli musiikillisia vaikutteita ulkomailta ja 1930-luvulta lähtien kaupungin Jazz-kulttuuri houkutteli suuria ja kansainvälisiä nimiä.
Tanskan ensimmäinen taidemuseo Thorvaldsens Museum avattiin 1848 ja 1800-luvun lopulla avattiin Ny Carlsberg Glyptotek Carl Jacobsenin yksityiskokoelman pohjalta. 1800-luvulla perustettiin myös Tanskan kansallismuseo. Yksi maailman vanhimmista huvipuistoista, Tivoli, avattiin 1848. Toisen maailmansodan aikana Kööpenhamina oli saksalaisten miehittämänä viiden vuoden ajan, alkaen 9. huhtikuuta 1940 ja päättyen 4. toukokuuta 1945. Kaupunki on kasvanut sodan jälkeen voimakkaasti. Vuonna 1911 asukkaita oli 460 000 ja vuonna 1994 pääkaupunkialueella 1,7 miljoonaa.
Toisen maailmansodan jälkeen
Kööpenhamina oli selvästi teollisuuskaupunki 1960-luvulle saakka. B&W:n lisäksi merkittäviä yrityksiä ovat olleet myös panimot Tuborg ja Carlsberg sekä konetehdas Titan. Kööpenhaminan merkittävä teollisuuden osuus ja suuri työläisväestö on heijastunut myös kaupungin poliittiseen maisemaan. Vuodesta 1938 lähtien Kööpenhaminan pormestarin virka on ollut sosiaalidemokraattien hallussa ja kaupunginhallitus on ollut pääosin punainen.
Vuonna 1970 Kööpenhaminan teollisuudessa työskenteli peräti 96 000 ihmistä. Kaupungissa oli työvoimapula 1960-luvulla. Tämä houkutteli maikalle suuren määrän ulkomaalaisia työntekijöitä, joita tuli kaupunkiin mm. Jugoslaviasta, Turkista ja Pakistanista. Vierastyöläiset tekivät osaltaan asutuksesta monimuotoisemman kulttuurisesti ja uskonnollisesti.
1970-luvulla kaupungin 20 vuoden kasvu kääntyi kuitenkin pysähtyneisyydeksi ja monet yritykset lopettivat toimintansa tai muuttivat pois kaupungista. Samoin monet kaupunkilaiset muuttivat ympäryskuntiin, jossa oli tilaa, valoa ja ilmaa sekä mahdollisuus asua omakotitalossa. Monet Kööpenhaminan asunnoista olivat pieniä ja huonokuntoisia. Vuosia leimasivat laajat peruskorjaukset, jotka johtivat erityisesti Nørrebrossa väkivaltaisiin levottomuuksiin. Kohtuuhintaisten asuntojen puute johti esimerkiksi siihen, että armeijan käytöstä vuonna 1971 poistunut Christiania otettiin asunnonvaltaajien haltuun. Lain rajamailla syntyneestä turvasatamasta on sittemmin tullut vakiintunut osa kaupunkia, ja se on nykyisin Kööpenhaminan neljänneksi suurin turistikohde monine itse rakennettuine taloineen, yhteisöllisine työpajojoineen, pienyrityksineen ja kulttuuritoimintoineen.
Kunnallisen asuntokannan parantaminen ja kasvattaminen käynnistettiin 1970-luvulla, mikä johti uusien yleishyödyllisten asuntojen rakentamiseen sekä vanhojen talojen peruskorjaukseen. Monet entisistä teollisuus- ja huoltorakennuksista sekä sotilaallisista tiloista ovat vähitellen saaneet uutta käyttöä koteina, toimistoina sekä kulttuuri- ja koulutuslaitoksina. Esimerkiksi Østre Gasverk muutettiin teatteriksi vuonna 1979 ja Valbyssa sijaitseva sokeritehdas muutettiin lukioksi. Viimeaikaisia muunnoksia ovat olleet mm. vanhojen Dansk Sojakagefabrikin siemensiilojen muuttaminen asunnoiksi Islands Bryggessä.
Kehitys 1990-luvulta eteenpäin
Kööpenhaminan talouden ja väestön laskun kääntämiseksi päätettiin 1990-luvun alussa käynnistää useita suuria infrastruktuurihankkeita. Suurimmat aloitteet olivat Juutinrauman yhteyden sekä Kööpenhaminan metron rakentaminen. Toimenpiteitä seurasi massiivinen kaupunkikehitys, josta esimerkkinä on Ørestadin asuinalue Amager Vestissä. Juutinrauman sillan tuloksena Kööpenhaminasta on tullut suuremman, kahteen valtioon levittäytyvän metropolialueen keskus.