Suomenlumme (Nymphaea tetragona), joka tunnetaan myös nimellä pikkulumme, on kelluslehtinen vesikasvi. Laji on selvästi pienempikukkaisempi kuin isolumme (Nymphaea alba).
Suomenlumpeen punakukkainen muoto on Suomessa rauhoitettu.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Suomenlumpeen punakukkainen muoto. Suomenlumpeen juurakko on pysty, lyhyt ja ohut. Uposlehdet ovat lyhytruotisia ja niiden lapa on pitkänpyöreä ja sileä. Kelluslehtien lehtiruodit ovat ohuita ja litteitä, isoja ilmaonteloita on kaksi kappaletta. Lehtilapa on 7–12 cm pitkä, pitkänpyöreä, ohut, epätasainen ja päältä suonien kohdalta uurteinen. Päältä lehtilapa on kiiltävä, tummanvihreä ja usein punalaikullinen, alta väri vaihtelee vihreästä punaviolettiin. Lavan tyviliuskat ovat pitkiä, suipohkoja ja joskus muuta lapaa pitempiä.Retkeilykasvio 1998, s. 63–64.
Kukka on maljamainen ja 2–7 cm leveä. Verhiö on nelilehtinen. Teriö on väriltään valkoinen, joskus myös punertava tai kokonaan punainen. Kukkapohjus on neliömäinen, selväolkainen ja leveydeltään noin puolet verhiön pituudesta. Terälehdet ovat toisiinsa ja verholehtiä vastaan painautuneita. Kukan sikiäin on osittain kehänalainen. Heteiden palhot ovat lyhyitä, ponsia leveämpiä ja vaaleankeltaisia. Siitepölyhiukkaset ovat 30–34 µm, hieman pitkänomaisia, läpikuultavia ja rosopintaisia. Luottisäteitä on 5–10. Suomenlumme kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kukkaperä kiertyy. Upoksissa kypsyvän hedelmän siemenet ovat 2–3 mm pitkiä. Muiden lummelajien tapaan myös suomenlumme on myrkyllinen kasvi.
Tieteellisen lajinimensä tetragona laji on saanut kukkapohjuksen nelikulmaisesta muodosta.
Suomenlumme voi risteytyä pohjanlumpeen (Nymphaea alba ssp. candida) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.Retkeilykasvio 1998, s. 64.
Levinneisyys Euroopassa suomenlumpeen levinneisyys on itäinen, Keski-Euroopasta laji puuttuu. Pohjoismaissa lajia tavataan ainoastaan Suomessa.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 158. Aasiassa suomenlummetta kasvaa muun muassa Venäjällä, Kazakstanissa, Korean niemimaalla, Pohjois-Japanissa, suuressa osassa Kiinaa, Intiassa ja Vietnamissa. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa Alaskasta Kanadan keskiosiin ja Yhdysvaltain luoteisosiin.
Suomessa suomenlummetta kasvaa melko harvinaisena sisämaassa Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Varmimmin lajia tapaa Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Suomenlumpeen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.10.2011. Yleisin laji on Ilomantsin alueella.
Elinympäristö Suomenlumme kasvaa pehmeäpohjaisissa lammissa ja järvenlahdissa sekä myös hitaasti virtaavassa vedessä.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Suomenlumme (Nymphaea tetragona) Kasviatlas 2018: Suomenlumpeen (Nymphaea tetragona) levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajituntemuksen oppimisympäristö: Suomenlumme (Nymphaea tetragona) Luontoportti: Suomenlumme (Nymphaea tetragona) United States Department of Agriculture (USDA): Nymphaea tetragona Flora of China: Nymphaea tetragona Taivalkosken lukio: Suomenlumme
Luokka:Lumpeet