Tyrtaios ( tai , ; 600-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka toimi Spartassa ja oli mahdollisesti myös kotoisin sieltä. Hän on kreikkalaisen valtiollisen ja sotaisan elegiarunouden tunnetuimpia edustajia, ja hänestä tuli kotikaupunkinsa eräänlainen kansallisrunoilija.

Toisen messenialaissodan aikana Tyrtaios innosti spartalaisia uljauteen isänmaan puolesta. Kun sotatilan aiheuttamat vauriot synnyttivät levottomuuksia, hän tyynnytti ihmisiä esittämällä Eunomia-elegiassaan esi-isien suurtöitä ja heidän luomansa valtiorakenteen perusaatteita. Elegioissaan Tyrtaios käytti joonialaista murretta. Jälkipolville on säilynyt kolme täydellistä ja yhdeksän katkelmallista Tyrtaioksen runoa, jotka hyvin kuvastavat silloista aikaa ja vallitsevia oloja.

Elämä

Tyrtaios oli Arkhembrotoksen poika ja järjestyksessä toinen kreikkalaisista elegiarunoilijoista, Kallinoksen ollessa ensimmäinen. Hänen alkuperäinen kansalaisuutensa on epäselvä: antiikin perimätieto esittää hänet alun perin attikalaisena, mutta monet ovat katsoneet, että hänen olisi täytynyt sittenkin olla spartalainen (katso aiheesta pidemmin alempana).

Antiikin lähteissä Tyrtaios esitetään sekä valtiomiehenä että sotapäällikkönä: hänen kerrotaan sovittaneen spartalaisten sisäiset erimielisyydet ja rohkaisseen heitä taistelukentällä. Tämä kuvaus on täysin sopusoinnussa sen aseman kanssa, joka runoilijoilla oli varhaisina aikoina — heitä pidettiin tietämyksen ja hyveen opettajina ja eteenpäin viejinä. Tämän aseman todistaa runsas lähdeaineisto, ja sen tunnustaa myös ilmaus ”viisas runoilija” (), jota käytetään usein kuvaamaan varhaisia runoilijoita. On huomionarvoista, että runoilijan kykyä opettaa poliittista viisautta ja sovittaa sisäisiä levottomuuksia ei tunnusteta ainoastaan Kreikan varhaisvaihetta koskevissa perinteissä Orfeusta koskevista legendoista alkaen, vaan myös sillä puolihistoriallisella kaudella, johon Tyrtaios kuuluu ja vieläpä nimenomaan Spartan valtioon liittyen — kerrotaan, että myös Terpandroksella ja Thaletaalla, jotka olivat Tyrtaioksen aikalaisia, oli osuutensa kaupungin sisäisten levottomuuksien rauhoittamisessa.

Perimätieto kertoo näistä levottomuuksista seuraavaa: Yksi niistä onnettomuuksista, joita messenialaisten kapina toi Spartan valtiolle — ja joita Tyrtaioksen kerrotaan yleisen tarinan mukaan olleen jumalallisesti määrätty lievittämään — oli erityisesti se tyytymättömyys, jota tunsivat ne kansalaiset, jotka omistivat maita Messeniassa tai sen rajaseudulla ja jotka joko karkotettiin tiloiltaan tai joutuivat jättämään ne viljelemättä vihollisen pelossa. Menetettyään näin elinkeinonsa he vaativat korvaukseksi uutta maanomistuksen jakoa. Vakuuttaakseen nämä tyytymättömät kansalaiset siitä, että he olivat väärässä rikkoessaan yhteiskuntarauhaa, Tyrtaios laati elegian nimeltä Eunomia (, ”Lakisääteinen järjestys”).Aristoteles: Politiikka 1306b35–1307a1 (5.7).Pausanias: Kreikan kuvaus 4.18.2.

pienoiskuva|vasen|pysty|Tyrtaios laulaa taistelun aikana (Tyrtée chantant pendant le combat). Gustave Moreaun maalaus, 1860. Ajoitus

Tyrtaioksen elegioiden perusteella hänen toiminta-aikansa osuu täsmälleen toisen messenialais­sodan aikaan. Hänen runoelmaansa vaikuttavat jopa olleen ainoa luotettava lähde, joka myöhemmillä antiikin aikaisilla kirjailijoilla — kuten Myron ja Rhianos — oli käytettävissään tätä sotaa koskien, vaikka onkin hyvin epävarmaa, missä määrin he pysyttelivät niissä tiedoissa, joita he tältä pohjalta saivat. Pausanias ajoitti sodan vuosiin 685–668 eaa.,Pausanias: Kreikan kuvaus 4.15.1. ja nykyisin se ajoitetaan noin vuosiin 660–650 eaa. Suda sijoittaa Tyrtaioksen 35. olympiadin aikaan eli vuoteen 640 eaa. ja ilmaisee hänen ajoituksensa myös sanomalla, että hän oli samanaikainen niin sanottujen seitsemän viisaan kanssa, ellei jopa vanhempi. Joka tapauksessa Tyrtaios eli Spartassa 600-luvulla eaa. tapahtuneen suuren musiikin ja runouden kehityskauden aikana, vaikka meillä ei olekaan tarkkoja tietoja hänen suhteestaan muihin muusikoihin ja runoilijoihin, joiden toiminta vaikutti tähän kehitykseen.

Kansalaisuus

Siinä vaiheessa, kun Tyrtaioksen nimi ensimmäisen kerran mainitaan historiassa, hänen kerrotaan yleisen version mukaan asuneen Ateenan kaupunkivaltioon kuuluneessa Attikan Afidnassa. Kun pyritään jäljittämään perimätiedon alkuperää, havaitaan, että Platon esittää lyhyesti, että Tyrtaios olisi ollut syntyjään ateenalainen, mutta sittemmin hänestä tuli Spartan kansalainen.Platon: Lait 629. Puhuja Lykurgos kertoo tarinan yksityiskohtaisemmin: kun spartalaiset olivat sodassa messenialaisia vastaan, oraakkeli käski heidän valita johtajan ateenalaisten joukosta, ja tämän avulla heidän tuli voittaa vihollisensa; ja tämä johtaja, jonka he Ateenasta valitsivat, oli Tyrtaios.Lykurgos: Leokratesta vastaan, s. 211, ed. Reiske.

StrabonStrabon: Geografika 8.362 (kreik.) (engl. käännös). ja AthenaiosAthenaios: Deipnosofistai 14, 630f. mainitsevat, että Filokhoros, Kallisthenes ja monet muut historioitsijat kertoivat samankaltaisen tarinan ja pitivät Tyrtaiosta Afidnasta kotoisin olleena ateenalaisena (). Laajempana versio perimätiedosta esiintyy Pausaniaalla,Pausanias: Kreikan kuvaus 4.15.3. Diodoroksella,Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.66. Themistioksella,Themistios XV s. 242, s. 197–198. Junianus Justinuksella,Justinus: Epitoma historiarum Philippicarum or Historiarum Philippicarum libri XLIV 3.5 (lat.). Platonin skoliastilla,Skolia Platoniin, s. 448, Bekkerin editio. Horatiuksen skoliastillaHoratius: Ars poetica 402 (lat.) (engl. käännös). ja muilla.

Näistä kirjoittajista kuitenkin vain Pausanias, Justinus ja Horatiuksen skoliasti sekä SudaSuda, . kertovat tarinaan tunnetun lisän, jonka mukaan Tyrtaios olisi ollut rampa koulumestari, alhaista syntyperää ja vähäisessä arvossa pidetty, jonka ateenalaiset – kun spartalaiset oraakkelinlauseen saatuaan pyysivät heiltä johtajaa – lähettivät tarkoituksella, koska eivät halunneet auttaa spartalaisia laajentamaan valtaansa Peloponnesoksella. Ateenalaiset olivat siis valinneet hänen, koska pitivät häntä mahdollisimman kelvottomana johtajana – vähääkään aavistamatta, että juuri hänen runoutensa kykenisi sellaiseen, mihin hänen ruumiillinen vajavaisuutensa ei näyttänyt antavan minkäänlaista mahdollisuutta.

Koko Tyrtaioksen elämästä kertova perimätieto on kuitenkin kauttaaltaan samanlaisen myyttisen sävyn läpäisemä kuin tiedot varhaisista kreikkalaisrunoilijoista yleensäkin, joten asiasta on vaikea tietää varmuudella. Voitaisiin olettaa, että perimätiedossa olisi totta ainakin sen verran, että Tyrtaioksella olisi ollut jonkinlainen yhteys Attikaan ja Afidnaan. Selitystä on joskus haettu siitä, että Tyrtaios oli elegiarunoilija ja että elegia sai alkunsa Jooniassa, sekä Sudan säilyttämästä toisesta perimätiedosta, jonka mukaan Tyrtaios olisi ollut kotoisin Miletoksesta. Näin Tyrtaios itse tai hänen esivanhempansa olisivat voineet muuttaa Jooniasta Spartaan joko suoraan tai Attikan kautta ja tuoda mukanaan elegiarunouden periaatteet. Afidna, johon perimätieto hänet liittää, yhdistyi jo varhain Lakoniaan dioskuureja koskevan myytin kautta. On kuitenkin vaikea sanoa, tekeekö tämä seikka tarinan todennäköisemmäksi vai epäilyttävämmäksi: jos oletetaan, että tarina olisi keksitty, Afidna olisi valittu Tyrtaioksen oletetuksi kotipaikaksi juuri siksi, että sillä oli yhteys Lakoniaan. Perimätiedon sepittämiselle löytyisi motiivi siitä pyrkimyksestä, joka niin usein ilmenee ateenalaisessa kirjallisuudessa – ja joka on selvästi nähtävissä siinä, miten Lykurgos asiasta kertoo – nimittäin halusta omia Ateenalle mahdollisimman suuri osa kaikista kreikkalaisista suurteoista.

Toisaalta Strabon hylkää koko perimätiedon ja pitää Tyrtaiosta spartalaisena hänen omien runojensa perusteella. Hän kertoo, että Tyrtaios mainitsi ensimmäisen messenialaissodan tapahtuneen hänen oman sukupolvensa isoisien aikana (), ja toisessa sodassa hän itse oli spartalaisten johtaja. Lisäksi Strabon lainaa Tyrtaiokselta seuravaa kohtaa, jossa hän kertoo siitä, mistä spartalaiset olivat tulleet:

Tästä Strabon tekee sen johtopäätöksen, että joko elegiat, jotka sisältävät nämä säkeet, ovat epäaitoja, tai sitten aiemmin esitetty perimätieto Tyrtaioksen taustasta on hylättävä.

Kommentaattorit eivät kuitenkaan tyydy Strabonin omaan kielteiseen johtopäätökseen mainituista säkeistä, vaan väittävät, että hän ymmärsi niiden tarkoittavan, että Tyrtaios itse olisi tullut Erineoksesta liittyäkseen spartalaisiin heidän sodassaan messenialaisia vastaan. On kuitenkin selvää, ettei säkeissä viitata Tyrtaioksen omaan siirtymiseen, vaan herakleidien eli spartalaisten doorilaisten esi-isien suureen vaellukseen, niin kutsuttuun doorilaisvalloitukseen. Hän puhuu siis spartalaisten puolesta, joiden joukkoon hän tavallaan luki myös itsensä. Strabonin esittämä todistus kyseisessä kohdassa on siis se, että Tyrtaios oli spartalainen, koska hän samastaa itsensä niin läheisesti Erineoksesta Peloponnesokselle tulleiden doorilaisten jälkeläisiin.

Olennaisin jäljellä oleva kysymys on, viittaako hänen tapansa samastua spartalaisiin tässä kohdassa ja ilmauksessa heidän ”isien isistään” siihen, että hän todella oli niiden doorilaisten jälkeläinen, jotka tulivat Peloponnesokselle, ja niiden spartalaisten jälkeläinen, jotka taistelivat ensimmäisessä messenialaissodassa — vai selittyykö tämä ilmaisu riittävästi sillä tiiviillä yhteydellä, johon hän oli spartalaisten kanssa päätynyt, sillä hän ei ainoastaan auttanut heitä sodassa, vaan he olivat myös myöntäneet hänelle kansalaisoikeuden. Tämän seikan mainitsee nimenomaisesti Platon, ja sen todennäköisyyttä vahvistaa Aristoteleen väite, jonka mukaan varhaisten kuninkaiden aikana spartalaiset toisinaan myönsivät kansalaisuuden muukalaisille.Aristoteles: Politiikka 1270a32–37 (2.9). Plutarkhos kertoo, että Pausanias, kun häneltä kysyttiin, miksi spartalaiset olivat tehneet Tyrtaioksesta kansalaisen, vastasi: ”Ettei muukalainen näyttäisi olevan johtajamme”.Plutarkhos: Spartalaisia lausumia (Apophthegmata Laconica) 230d. Tällaisella irrallisella sananlaskumaisella tokaisulla ei tietenkään ole suurta painoarvoa; se voi olla aito perimätieto, tai se voi olla myöhemmän kirjoittajan keksintö, jonka tarkoituksena oli sovittaa yhteen yleinen kertomus Tyrtaioksesta ja spartalaisten tunnettu vastahakoisuus myöntää kansalaisoikeutta ulkomaalaisille.

Niiden modernien tutkijoiden mielestä, jotka hylkäävät kertomuksen Tyrtaioksen attikalaisesta alkuperästä, häneltä säilyneet katkelmat todistavat hänen olleen spartalainen. Niissä ilmenevää henkeä sanotaan täysin doorilaiseksi; ja isänmaallinen into, jolla runoilija ylistää niitä, jotka uhmaavat vaaraa isänmaansa puolesta, on todella poikkeuksellista ulkomaalaiselle — varsinkin kun muistetaan, että Tyrtaioksen kerrotaan vaikuttaneen spartalaisiin paitsi johtamalla heitä sodassa, myös sovittelemalla heidän sisäisiä erimielisyyksiään. Ja kaikki tämä käy sitäkin hämmästyttävämmäksi, jos ajatellaan, että tämä isänmaallinen kiihko olisi herännyt joonialaisessa — doorilaisten hyväksi ja heidän keskuudessaan. Tuskin vaikuttaa myöskään todennäköiseltä, että spartalaiset, vaikka olisivatkin valmiita hyväksymään ulkopuolisen avun, olisivat uskoneet armeijansa johdon muukalaiselle.