Suosekoyökkönen (Amphipoea lucens) on hyvin vaikeasti tunnistettava, kosteilla paikoilla tavattava pienehkö yökköslaji.
Koko ja ulkonäkö Suosekoyökkönen on Suomen lajiston vaikeimmin lajilleen tunnistettavia yökköslajeja ja lajinmääritystä varten perhosesta on käytännössä tarpeen tehdä genitaalipreparaatti. Erityisen samannäköinen laji on selvästi yleisempi kalvassekoyökkönen (Amphipoea fucosa).Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. s. 112–114
Pienehkö yökkönen, jonka etusiipien pohjaväri on tumma, lämpimän kellanruskea. Siipisuonet ja poikkiviirut erottuvat hyvin ja siiven kärkiosassa ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä on tyypillisesti violettia sävyä. Poikkiviirut ovat yleensä kaksinkertaiset, mutta joskus jopa kolminkertaiset ja siiven keskiosan poikki kulkeva keskivarjo voimakas. Rengastäplä ja munuaistäplä erottuvat hyvin ja ovat useimmiten väriltään kellanoranssit, joskin munuaistäplä on osalla yksilöitä kirkkaan valkoinen. Munuaistäplän sisänurkka on varjosteinen ja sen sisällä on lenkin muotoinen tumma viiru. Takasiivet ovat ruskeat. Siipiväli 31–35 mm.http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/amphipoea_lucens.htmlhttp://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2357
Levinneisyys ja lentoaika Britteinsaarilla, Keski- ja Pohjois-Euroopassa tavattava laji, jonka levinneisyys tunnetaan puutteellisesti, sillä luotettava määritys on vaikeaa. Se kuitenkin vaikuttaa seurailevan rannikoita.http://www.habitas.org.uk/moths/species.asp?item=6462 Idässä perhosta on tavattu Keski-Aasiassa saakka. Suomessa laji on laajalle levinnyt, mutta selvästi harvinaisempi kuin kauno- tai kalvassekoyökkönen. Sitä tavataan etelärannikolta ja saaristosta ainakin Kemi-Kajaani-linjalle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle. Lennon huippu on vasta elokuun loppupuoliskolla, hieman myöhemmin kuin muilla sekoyökkösillä.http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Amphipoea/lucens/Amphipoea%20lucens.htm
Elinympäristö ja elintavat Paikoittainen kosteikkolaji, jota tavataan soilla, etenkin rämeillä, saaristossa, rannoilla ja soistuvissa metsissä. Suhteellisesta harvinaisuudestaan huolimatta sopivalla paikalla se voi kuitenkin olla runsaslukuinen. Perhoset tulevat sekä valolle että makealle syötille.
Toukka elää ravintokasvia kasvavissa mättäissä ja koteloituu maahan. Muna talvehtii.
Ravintokasvi Toukan ravintokasvi Suomessa on tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Ulkomailla se elää myös muilla heinäkasvieilla ja erityisesti siniheinällä (Molinia caerulea).
Lähteet
Aiheesta muualla Bestimmungshilfe des Lepiforums koiraan genitaalit naaraan genitaalit kaavio suosekoyökköskoiraan genitaalien sivulämssästä verrattuna kalvassekoyökköseen Moths and Butterflies of Europe and North Africa
Luokka:Tarhayökköset