Ahmattikotilo, aikaisemmalta nimeltään pikkuahmattikotilohttps://web.archive.org/web/20160310034245/http://koivu.luomus.fi/luonto/suomenlajit/Suomen%20lajilista_maakotilot_20_3_2012.pdf, (Merdigera obscura) on pieni kotilolaji. Suomen lajiston kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksiIlmari Valovirta, Ulla-Maija Liukko & Hannu Ormio 2010. Nilviäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 391–354 (EN) ja on rauhoitettu Ahvenanmaallahttps://web.archive.org/web/20030719212650/http://www.ls.aland.fi/socialomiljo/miljo/fridlysta.pbs.
Koko ja ulkonäkö Kotilon kuoren korkeus on 8–11 mm ja leveys 3,5–4,5 mm. Kuori on yleensä kauttaaltaan maa-aineksella, karikkeella ja eläimen ulosteilla naamioitu, pinnastaan hieman uurteinen, himmeä ja väriltään ruskea. Se kiertyy oikealle ja suuaukolla huuli on ulospäin taipunut. Eläin kykenee työntymään varsin pitkälle ulos kuoren suulta.Kirsi Hutri & Tiina Mattila: Kotilo ja simpukkaharrastajan opas. Tammi 1991 ISBN 951-30-9696-3 s. 60–61http://molluscs.at/gastropoda/terrestrial.html?/gastropoda/terrestrial/camouflage.htmlhttp://www.habitas.org.uk/molluscireland/species.asp?ID=117
Levinneisyys Ahmattikotiloa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa, Pohjois-Afrikassa sekä Kaukasuksella. Suomessa lajia tavataan ainoastaan Ahvenanmaalla, missä se on rauhoitettu maakunnan oman lainsäädännön turvin.
Elinympäristö ja elintavat Laji elää lämpimissä metsissä, jotka kasvavat kalkkipitoisilla alueilla. Suomessa sitä tavataan lehtometsissä metsälehmusten rungoilla ja kotilot piilottelevat puun kuoren koloissa.
Lajia ei ole laajemmassa mittakaavassa arvioitu uhanalaiseksi.
Lähteet
Aiheesta muualla Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Merdigera obscura Molluscs of central Europe
Luokka:Maakeuhkokotilot