Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys ( tai Amendment VI) on Yhdysvaltain perustuslain lisäys, joka takaa yksilölle useita oikeudenkäyntiin liittyviä oikeuksia. Perustuslain kuudes lisäys kuuluu niin kutsuttuun Bill of Rights -lisäysten pakettiin. Se hyväksyttiin kongressissa muiden lisäysten tapaan 25. syyskuuta 1789 ja ratifioitiin 15. joulukuuta 1791.
Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys takaa yksilölle oikeuden nopeaan, puolueettomaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin valamiehistön edessä, oikeuden saada tietää itseään vastaan esitetyistä syytteistä, oikeuden kohdata syyttäjänsä ja oikeuden avustajaan.
Teksti
Suomennettuna:
Lisäyksen tulkinta Perustuslain kuudes lisäys on muun perustuslain tapaan sisällöltään hyvin tulkinnanvarainen. Yhdysvaltain korkein oikeus on kuitenkin antanut lisäykseen liittyen useita ennakkopäätöksiä, joiden mukaan lisäystä tulkitaan.
Nopea oikeudenkäynti Korkeimman oikeuden tapauksessa Barker vastaan Wingo (1972) korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäynnin nopeus on aina tutkittava tapauskohtaisesti. Korkein oikeus kuitenkin antoi määritteli neljä muuttujaa, joiden perusteella ratkaisu oikeudenkäynnin hitaudesta tulisi tehdä: Käsittelyn viivästymisen pituus: yleisesti ottaen oikeudenkäynnin on alettava vuoden sisällä syytetyn pidättämisestä. Käsittelyn viivästymisen syy: esimerkiksi käsittelyn kannalta merkittävän todistajan estyminen on korkeimman oikeuden mukaan hyväksyttävä syy käsittelyn viivästymiselle. Aika ja tapa jolla syytetty vaatii oikeuttaan nopeaan oikeudenkäyntiin: mikäli syytetty hyväksyy käsittelyn venyttämisen esimerkiksi oman puolustuksensa hiomiseksi, ei hänellä ole oikeutta enää valittaa käsittelyn venymiselle. Viivästyksen aiheuttamat vahingot syytetylle Tapauksessa Strunk vastaan Yhdysvallat (1973) korkein oikeus määräsi, että mikäli oikeus katsoo syytetyn oikeutta nopeaan oikeudenkäyntiin rikottavan, on syyte hylättävä kokonaan.
Avoin oikeudenkäynti Tapauksessa Sheppard vastaan Maxwell (1966) korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäynnin julkisuutta voidaan rajoittaa, jos tapauksen saama mediahuomio voi vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Esimerkiksi valamiehistö voidaan eristää oikeudenkäynnin ajaksi.
Valamiehistö
Oikeus avustajaan Vuonna 1963 korkein oikeus määräsi tapauksessa Gideon vastaan Wainwright, että osavaltion on määrättävä oikeusavustaja varattomalle henkilölle, kun häntä syytetään vakavasta rikoksesta. Tähän oli jo aikaisemmin oikeus syytetyillä, joita uhkasi kuolemantuomio, sekä vakavista rikoksista syytetyillä liittovaltion oikeudenkäynneissä. Myöhemmin oikeutta on laajennettu ja tarkennettu.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltain perustuslaki