Gaugamelan taistelu käytiin vuonna 331 eaa. Taistelussa Aleksanteri Suuren johtama armeija kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n armeijan. Taistelu tunnetaan joskus virheellisesti nimellä Arbelan taisteluArrianos 3.8, Plutarkhos 31.3.
Lyötyään Dareioksen Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi Foinikian ja Egyptin. Vuoden 331 syksyllä hän ylitti Eufratin ja hyökkäsi Persian valtakunnan sydämeen. Dareios oli tällä välin koonnut uuden armeijan, jonka kanssa hän odotti Aleksanteria Eufratin toisella puolella. Dareios valitsi taistelukentäksi Gaugamelan kylän lähistöllä olleen kentän, jossa hänen ratsuväkensä pystyisi helpommin käyttämään hyväkseen suurta lukumääräänsä. Dareioksen armeijaan kuului myös sotanorsuja, jotka olivat täysin uusi kokemus makedonialaisille.
Taistelun jälkeen Dareios pakeni aluksi Ekbatanaan, samalla kun Aleksanteri valtasi Babylonin, Susan ja Persepoliin. Vuoden 330 eaa. heinäkuussa Baktrian satraappi Bessos murhasi Dareioksen ja julistautui Persian kuninkaaksi. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri julistautui Persian kuninkaaksi, vaikka häneltä kului vielä monta vuotta saada Persian valtakunnan itäisimmät osat valtansa alle.
Tausta right|thumb|300px|Aleksanterin armeijan liikkeet Issoksen taistelun jälkeen. Aleksanteri Suuri oli hyökännyt Persian mahtavaa valtakuntaa vastaan vuonna 334 eaa. Lyötyään persialaisten maakuntien satraapit Granikosjoen taistelussa hän sai valloitettua koko Vähän-Aasian. Persian suurkuningas Dareios III kokosi tällä välin armeijan, jolla hän aikoi kukistaa hyökkääjät. Aleksanteri kukisti kuitenkin Darioksen joukot Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Taistelu käytiin alueella, jonka toisella sivustalla oli meri ja toisella vuoristo. Persialaisten oli tällaisessa maastossa vaikea saada mitään etua ratsuväestään. Tämän jälkeen Dareios oli paennut Mesopotamiaan ja Aleksanteri oli saanut rauhassa vallata Foinikian ja Egyptin. Dareios oli tarjonnut Aleksanterille valtavaa rahalahjaa ja yrittänyt epätoivoisesti varmistaa rauhan. Parmenion, yksi Aleksanterin sotapäälliköistä, oli todennut: "Jos olisin Aleksanteri, ottaisin sen vastaan". Aleksanteri oli vastannut: "Niin tekisin minäkin, jos olisin Parmenion".
Vuoden 331 eaa. heinäkuussa Aleksanteri lähti Syyriasta noin 40 000 sotilaan voimin Eufratia kohti. Aleksanterin tarkoitus oli varmastikin seurata Eufratia Babyloniin asti ja jäljitellä Ksenofonin kuvausta Kyyros nuoremman sotaretkestä vuonna 401 eaa. Kuultuaan, että Dareios oli Tigriksen toisella puolella valtavan armeijan kanssa, hän päätti kuitenkin ylittää joen. Aleksanteri toimi juuri niin kuin Dareios oli suunnitellut ja oli lankeamassa ansaan. Dareios oli nimittäin koonnut suuren armeijan ja valinnut itselleen suotuisan taistelupaikan.Lendering, Assyria and Babylonia
Ennen taistelua right|thumb|Persialainen ja makedonialainen sotilas taistelussa. Väritetty versio Aleksanteri-sarkofagin kuvasta. Aleksanteri saapui Thapsakokseen, Eufrat-joen varrelle, syyskuussa vuonna 331 eaa. Makedonialaiset olivat alkaneet rakentaa veneistä siltaa noin 750 metriä leveän joen yli, mutta he olivat jättäneet sen kesken, kun persialaisen Mazaioksen johtama armeija oli saapunut paikalle. Dareios oli määrännyt Mazaioksen puolustamaan jokea ja antanut tälle 3 000 ratsumiestä, 2 000 kreikkalaista palkkasotilasta ja 1 000 muuta jalkaväen sotilastaJalkaväen määrä on hävinnyt nykypäivään säilyneistä lähteistä. 1 000 on arvio. (Hammond s.133). Mazaios kuitenkin pakeni joukkoineen, kun hän näki Aleksanterin saapuvan. Silta rakennettiin pian valmiiksi, ja Aleksanteri ylitti Eufratin ilman vastarintaa.Arrianos 3.7 Tämän jälkeen Aleksanteri jatkoi matkaa itään, missä oli helpompi saada ruokaa hevosille. Aleksanteri sai myös kuulla vangiksi otetuilta persialaisilta, että Dareios oli koonnut armeijansa Tigris-joelle. Dareioksen aikomus oli estää Aleksanteria ylittämästä jokea. Aleksanteri sai myös tietää, että Dareioksen armeija oli nyt suurempi kuin Issoksessa. Aleksanterin armeija saapui Tigris-joelle, mutta Dareioksen armeijasta ei näkynyt jälkeäkään. Aleksanteri määräsi armeijan ylittämään joen ja antoi joukkojen levätä sen jälkeen.
Diodoros Sisilialainen kertoo, että Dareios kokosi armeijansa Babylonissa, josta se marssi aluksi pohjoiseen Eufratin ja Tigriksen välisellä alueella. Aluksi Dareios aikoi taistella Niniven lähettyvillä, mutta lopulta hän valitsi taistelukentäksi Arbelan lähellä olevan tasangon. Arrianoksen mukaan Dareios kuitenkin keskitti armeijansa jo aluksi Tigriksen itäpuolelle.Diodoros 17.53.1, Arrianos 3.8
Samaan aikaan sattui myös kuunpimennys, joka on ajoitettu 20.-21. syyskuuta väliselle yölle. Aleksanterin suosikkiennustaja Aristandros piti pimennystä hyvänä enteenä. Aleksanteri uhrasi tämän jälkeen kuulle, auringolle ja maalle.Plutarkhos 31.4, Arrianos 3.7 Sitten armeija kulki Tigriksen itärantaa pitkin etelää kohti. Pian saatiin kosketus Dareioksen tiedustelijoihin. Aleksanteri hyökkäsi toveriratsuväen ja paionialaisen ratsuväen kanssa noin 1 000 ratsumiestä käsittänyttä joukkoa vastaan. Suurin osa persialaisista pääsi pakoon, mutta osa kaatui tai jäi vangiksi. Vangeilta saatiin tietää, että Dareioksen pääjoukko ei ollut kaukana.Arrianos 3.8 Aleksanteri antoi armeijansa levätä neljän päivän ajan ja käski linnoittaa leirin. Sitten hän lähti yöllä marssimaan vihollista kohti ja aikoi hyökätä heti auringon noustessa. Myös Dareios antoi armeijansa marssia ulos leiristä, kun hän sai tietää Aleksanterin lähteneen liikkeelle. Kun armeijat pääsivät näköetäisyydelle, Aleksanteri antoi käskyn pysähtyä ja kutsui korkeimmat upseerinsa neuvonpitoon. Useimmat halusivat, että hyökättäisiin heti, mutta Parmenion pyysi kuningasta odottamaan, jotta taistelukenttä saataisiin tiedusteltua tarkemmin ja vihollisen ryhmitys saataisiin selville. Aleksanteri päätti seurata Parmenionin neuvoa. Yhdessä ratsuväen kanssa Aleksanteri ratsasti ympäri aluetta tiedustelemassa.Arrianos 3.9 Aleksanteri antoi tämän jälkeen armeijan levätä ja käski heidän syödä päivällistä. Arrianos kertoo, että Parmenion neuvoi Aleksanteria tekemään yllätyshyökkäyksen yöllä, jolloin vihollinen joutuisi sekaannukseen. Aleksanteri totesi, ettei halunnut varastaa voittoa, vaan taistelisi päivänvalossa ilman minkäänlaista huijausta.Arrianos 3.10
Taistelukenttä Dareios oli valinnut taistelupaikan tarkkaan, sillä hän muisti Issoksen tappion. Gaugamelan kylän lähettyvillä oleva kenttä oli raivattu, jotta Dareioksen ratsuväki saisi enemmän tilaa liikkua. Gaugamela sijaitsi noin 30 km koilliseen Mosulista ja 55 km länteen Arbelasta.Fuller s.109 Plutarkhoksen mukaan nimi Gaugamela tarkoittaa "kamelin taloa". Hän kertoo, että nimen taustalla oli eräs muinainen kuningas, joka oli paennut vihollisiaan kamelin selässä ja lahjoittanut henkensä pelastaneelle eläimelle talon.Plutarkhos 31.3
Joukot Dareioksen armeija right|thumb|300px|Persialaisten viikatevaunujen rynnäkkö. Andre Castaignen piirros. Kun Aleksanteri Suuri lähti armeijoineen Foinikiasta Persian valtakunnan ydinalueelle, Dareios oli koonnut itselleen valtavan armeijan häntä vastaan. Arviot Dareioksen armeijan koosta vaihtelevat eri lähteissä. Suurimmat luvut antaa Arrianos, jonka mukaan Dareioksen jalkaväkeen kuului miljoona sotilasta. Ratsuväkeäkin oli 40 000. Pienimmän arvion antaa Curtius, jonka mukaan armeijaan kuului 45 000 ratsuväkeä ja 200 000 jalkaväkeä.Curtius 4.12.13 Muiden antiikin historioitsijoiden arviot Dareioksen armeijan koosta jäävät näiden kahden väliin.800 000 jalkaväkeä ja 200 000 ratsuväkeä (Diodoros 17.53.4), 1 000 000 yhteensä (Plutarkhos 31.2) ja 500 000 yhteensä (Justinus 11.12.5) Persialaisia oli joka tapauksessa todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin Aleksanteri Suuren joukkoja.
Arrianos kertoo Dareioksen armeijaan kuuluneen joukko-osastoja monista eri kansoista. Skyyttiläinen Saka-heimo, joka oli liitossa Dareioksen kanssa, lähetti ratsuväkeä taisteluun. Skyytit taistelivat jousin varustettuna kevyenä ratsuväkenä, ja heidän johtajansa oli Mauakes. Baktrialaisia ja sogdianalaisia joukkoja johti Baktrian satraappi Bessos. Arakhosialaisia ja intialaisia johti Arakhosian satraappi Barsaentes. Areian satraappi Satibarzanes johti oman maakuntansa joukkoja. Fratafernes johti parthialaisia ja hyrkanialaisia, jotka kaikki taistelivat ratsuväessä. Meedialaisia johti Atropates. Punaisen meren (eli Persianlahden) lähellä asuneita komensivat Orontobates, Ariobarzanes ja Orksines. Susianalaisia johti Oksathres ja babylonialaisia Bupares. Omasta maastaan Aasiaan karkotetut kaarialaiset taistelivat babylonialaisten rinnalla. Armenialaisia johtivat Orontes ja Mithraustes. Kappadokialaisten komentaja oli Ariakes, ja syyrialaisia johti Mazaios.
Persialaisen tavan mukaan Dareios johti taistelua sotavaunusta omien joukkojensa keskellä. Keskellä olivat myös jäljellä olevat kreikkalaiset palkkasotilaat, joita oli luultavasti noin 6000. Dareioksen ympärillä taisteli kuninkaan sukulaisista koostuva ratsuväki. Heti Dareioksen takana seisoi kuninkaan kaarti, joita kutsuttiin "omenan kantajiksi", koska heidän keihäissään oli kultainen omena tavanomaisen piikin asemesta.Hammond s.141
Dareios oli varustanut armeijansa 200 viikatevaunulla.Diodoros 17.53.1, Curtius 4.9.3–5, Arrianos 3.8.6. Armeijaan kuului myös intialaisten mukanaan tuomia sotanorsuja, jotka olivat makedonialaisille ja kreikkalaisille täysin tuntemattomia.Elefantteja tosin oli Arrianoksen mukaan vain 15. Norsut ja viikatevaunut oli järjestetty muiden joukkojen eteen.
Aleksanteri Suuren armeija right|thumb|Nykyaikainen rekonstruktio Aleksanterin aikaisen hypaspistin varusteista.
Arrianoksen mukaan taisteluun osallistui Aleksanteri Suuren armeijassa makedonialaisia ja kreikkalaisia noin 7 250 ratsumiestä ja 40 000 jalkamiestä. Aleksanteri jakoi joukkonsa kahteen osaan. Hän johti itse oikeaa siipeä ja taisteli makedonialaisen toveriratsuväen kanssa. Hänen mukanaan seurasivat myös paionialaiset ja makedonialainen kevyt ratsuväki. Parmenion johti vasenta siipeä, ja hänelle jätettiin thessalialainen ratsuväki, kreikkalaiset palkkasotilaat ja traakialainen ratsuväki.
Aleksanteri järjesti joukkonsa ennen taistelua seuraavasti: Toveriratsuväki taisteli armeijan oikealla siivellä, ja sitä johti Filotas Parmenionin poika. Kuninkaallista osastoa oli heti kärjessä, ja heitä johti Kleitos Drepideksen poika. Heti ratsuväen vieressä taistelivat kilvenkantajat eli hypaspistit. Heitä johti Nikanor Parmenionin poika. Hypaspistien vierellä taistelivat jalkaväen muut osastot, joita johtivat Koinos Polemokrateen poika, Perdikkas Orontoksen poika, Meleagros Neoptolemoksen poika, Polyperkhon Simmiaan poika, Simmias Andromeneen poikaArrianoksen mukaan Simmias tuurasi veljeään Amyntasta, joka oli lähetetty Makedoniaan kokoamaan täydennyksiä (Arrianos 3.11), Diodoroksen ja Curtiuksen mukaan tätä osastoa komensi Filippos Balakroksen poika. (Curtius 4.13, Diodoros 17.57.3) Muilta osin Arrianos, Diodoros ja Curtius ovat yksimielisiä. ja Krateros Aleksandroksen poika. Krateros johti myös vasemman siiven jalkaväkeä. Koko vasenta siipeä johti Parmenion, joka itse taisteli thessalialaisen Farsaloksen ratsuväkiosaston kanssa.Arrianos 3.11–12