Bill Granger, joka käytti salanimiä Joe Gash ja Bill Griffith, (1. kesäkuuta 1941 Chicago, Yhdysvallat – 22. huhtikuuta 2012 Manteno, Illinois, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jännityskirjailija. Erityisesti hänet tunnetaan kylmän sodan ilmapiirissä liikkuvista vakoilutrillereistä. Niistä saivat Suomessa huomiota Mies menneisyydestä (1983), joissa tapahtumat sijoittuvat osittain Suomeen, ja KGB:n huulipunaa (1986), jossa siinäkin piipahdetaan Suomessa.
Granger aloitti työuransa toimittajana ja työskenteli Chicago Tribunessa ja sitten Chicago Sun-Timesissa. Vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi hän jäi 1970-luvun lopulla. Hän ehti kirjoittaa 28 teosta ennen aivohalvausta vuonna 2000, minkä jälkeen kirjoittaminen ei enää onnistunut.Keijo Kettunen, Vakoilujuonet ulottuivat myös Suomeen, Kuolleet, Helsingin Sanomat 30.4.2011 sivu C 6 Artikkelin verkkoversio
Grangerin vakoilutrillereiden päähenkilönä oli agentti Devereaus, koodinimeltään Marraskuu, joka liikkuu Yhdysvaltojen turvallisuusviraston toimeksiannosta eri puolilla maailmaa. Näistä teoksista viisi on suomennettu. Granger sai teoksestaan Public Murders Edgar-palkinnon.
Suomennetut teokset Mies menneisyydestä, alkuteos: The British cross, suom. Ritva Lassila.Kirjayhtymä, 1984 Sielumessu vakoojalle, alkuteos: Schism, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1985 Zürichin numerot, alkuteos: The Zürich numbers, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1986 Koodi Hemingway, alkuteos: The Hemingway notebook, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1987 KGB:n huulipunaa, alkuteos: There are no spies, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1988
Lähteet
Aiheesta muualla Muistokirjoitus Daily Heraldissa
Luokka:Yhdysvaltalaiset jännityskirjailijat Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet