Jean-Luc Mélenchon [ʒɑ̃ lyk melɑ̃ʃɔ̃] (19. elokuuta 1951 Tanger, Marokko) on ranskalainen poliitikko. Hän on ollut senaattorina ja Lionel Jospinin hallituksen ministerinä. Vuosina 2009–2017 hän oli europarlamentaarikko.Jean-Luc Mélenchon, EU Monitor. Viitattu 30.10.2023
Tausta ja yksityiselämä Mélenchon on taustaltaan pied-noir, ja hän syntyi Tangerissa vuonna 1951. Hänen isänsä toimi posteljoonina ja äiti opettajana. Vanhempiensa kautta Mélanchonilla on myös espanjalaisia ja sisilialaisia sukujuuria. Vanhempien eron jälkeen Mélenchon muutti äitinsä mukana ensin Normandiaan ja sitten Juran itäosiin Mélenchonin ollessa 11-vuotias. Hän kävi katolilaista koulua.
Mélenchon on opiskellut filosofiaa Franche-Comtén yliopistossa (nyk. Marie ja Louis Pasteurin yliopisto). Opintojensa aikana hän liittyi vasemmistolaiseen opiskelijaryhmään ja nousi vuoden 1968 opiskelijamielenosoitusten johtajaksi. Ennen politiikkaan lähtemistä Mélenchon on työskennellyt opettajana ja toimittajana.
Mélenchon oli vuosina 1972–1994 naimissa Bernadette Abrielin kanssa. Parilla on yksi tytär. Mélenchonilla on ollut suhde puoluetoverinsa Sophia Chikiroun kanssa 2010-luvulta lähtien. Suhde on ollut avoin salaisuus, ja Chikirousta käytetään nimitystä ”pomon vaimo”.
Äitinsä puolelta Mélenchon sai aluksi katolilaisen kasvatuksen toimien muun muassa alttaripoikana. Sittemmin perhe kuitenkin alkoi ottaa etäisyyttä kirkosta, ja Mélenchon on kuvaillut itseään kulttuurillisesti katoliseksi, vaikkei virallisesti kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontokuntaan.
Poliittinen ura Vuonna 1986 Mélenchonista, joka oli tuolloin 35-vuotias, tuli Ranskan historian nuorin senaattori. Tästä huolimatta hän jäi sosialistipuolueen sisäpiirin ulkopuolelle puolueen maltillisen johdon takia.
Mélenchon oli alkuun trotskilainen, siirtyi sitten 30 vuodeksi sosialisteihin, joista erosi 2008 ja perusti Vasenpuolueen. Vuonna 2009 hänet valittiin Euroopan parlamenttiin, jossa hän istui 2017 saakka.
Mélenchon oli presidenttiehdokas vuoden 2012 vaalissa. Maaliskuun lopulla 2012 tehdyn kyselyn perusteella Mélenchon nostettiin presidentinvaalissa François Hollanden ohella Nicolas Sarkozyn toiseksi haastajaksi. Mélenchonin kannatus oli 10–15 prosenttia. Hän jäi lopulta vaalin ensimmäisen kierroksen neljänneksi Hollanden, Sarkozyn ja Marine Le Penin jälkeen.
Mélenchon perusti vuonna 2016 Alistumaton Ranska -liikkeen. Mélenchon oli liikkeen ehdokas vuoden 2017 presidentinvaalissa. Vuoden 2022 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 22 prosenttia äänistä ja sijoittui kolmanneksi, vain runsaan prosenttiyksikön toiseksi tulleelle Marine Le Penille hävinneenä.
Maaliskuussa 2026 Mélenchon ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi vuoden 2027 presidentinvaaleissa.
Näkemyksiä ja kohuja Äärivasemmistolaiseksi kutsuttu Mélenchon ihailee Venezuelan epädemokraattisiksi katsottuja johtajia Nicolás Maduroa ja Hugo Chávezia. Häntä on syytetty antisemitistiksi 2010-luvun alusta.
Vuonna 2022 hän sanoi peruvansa Macronin uudistukset eläkeikään, työttömyysturvaan ja maahanmuuttolakeihin. Mélenchon kannattaa 32-tuntista työviikkoa, ydinvoimasta luopumista ja 100 % veroa yli 400 000 euron tuloihin.
Mélenchon on ehdottanut niin sanotun kuudennen tasavallan perustamista: kyseessä olisi uuden perustuslain kirjoittaminen, mikä tarkoitus olisi muun muassa vähentää presidentin valtaa siirtämällä sitä parlamentille. Lisäksi kuudennessa tasavallassa kansalaisilla olisi mahdollista poistaa kansanedustajien mandaatti, tehdä lakialoitteita ja pyytää kansanäänestyksiä.
Venäjä ja Nato Vuonna 2014 hän piti hyvänä, että Venäjä valtasi Krimin, sympatisoi Venäjää ja syytti Natoa.
Mediacitésin faktantarkistuksen mukaan Mélenchon tuki kauan Venäjän mielipiteitä Ukrainan ja Syyrian sodissa ja muualla. Venäjän hyökättyä Ukrainaan laajemmin vuonna 2022 hän kuitenkin on ottanut etäisyyttä Venäjästä mutta yhä syyttänyt Natoa sodan syntymisestä, vastustanut kauan asetoimituksia Ukrainalle ja vaatinut Ranskan eroa Natosta.
Suhde lehdistöön Mélenchon on usein hyvin kriittinen tiedotusvälineitä kohtaan. Hän on pyytänyt kannattajiaan valvomaan ja kuvaamaan journalisteja, etenkin Le Monde - ja Libération-lehtien. Mélenchon on solvannut lukuisia journalisteja. L’Express-lehden Renaud Reveliä hän kutsui ”likaiseksi pikku vakoojaksi” ja lehteä ”fasistiseksi”. Vuonna 2021 hänet tuomittiin kunnianloukkauksesta hänen kutsuttuaan blogissaan Le Monden journalistia salamurhaajaksi ja CIA:n muusaksi. Der Spiegel -lehti on toistuvasti nimennyt hänet ”demagogiksi” ja ”Saksan vihaajaksi”, koska hän arvostelee Saksaa jatkuvasti.
Kunnianosoituksia
55x55px Toukokuun ritarikunnan suurupseeri (Argentiina, 1988)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset europarlamentaarikot Luokka:Ranskan ministerit Luokka:Opetusministerit Luokka:Vuonna 1951 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt