Gaius Julius Caesar Augustus (synt. Gaius Octavius Thurinus, myöh. Gaius Julius Caesar, yleisesti tunnettu nimellä Augustus) ; (23. syyskuuta 63 eaa. – 19. elokuuta 14) oli Rooman ensimmäinen keisari (valtakausi 16. tammikuuta 27 eaa. – 19. elokuuta 14 jaa.). Augustus oli Julius-Claudius -suvun ensimmäinen keisari. Julius Caesar adoptoi hänet vuonna 44 eaa. ja nimitti seuraajakseen.
Ulkonaisesti Augustus säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat, mutta hallitsi käytännössä yksinvaltiaana yli 40 vuotta. Augustus lopetti veristen sisällissotien kauden verisillä sodilla. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään pitkää suhteellisen rauhan aikakautta Pax Romanaa.
Augustus julistettiin jumalaksi pian kuolemansa jälkeen. Tulevat Rooman ja Bysantin hallitsijat ottivat Augustuksen sukunimen Caesar ja arvonimen Augustus keisarien pysyviksi arvonimiksi.
Octaviuksesta Octavianukseksi
Lapsuus right|thumb|Patsaan arvellaan esittävän Augustuksen isää Gaius Octaviusta. Augustus syntyi Roomassa nimellä Gaius Octavius Thurinus. Octaviukset eivät olleet alkuperäisiä roomalaisia, vaan he olivat kotoisin Latiumin alueen eteläosassa olevasta Velitraen kaupungista. Suku oli kuitenkin arvostettu ja varakas. Octaviuksen isä Gaius Octavius kuului ritarisäätyyn, ja hänen saavutettuaan kvestorin arvon hänet valittiin senaattiin. Päästessään senaattiin vanhempi Octavius oli ollut avioliitossa Ancharia -nimisen naisen kanssa ja saanut tämän kanssa tyttären Octavia maiorin, Octavius erosi Anchariasta ja avioitui Julius Caesarin sisarentyttären Atia Balba Caesonian kanssa. Heille syntyi pian tytär, jonka nimeksi tuli Octavia minor. Vuonna 63 eaa. heille syntyi vihdoin odotettu poika, tuleva keisari Augustus. Dio Cassius kertoo, että astrologit ennustivat vastasyntyneelle Gaiukselle huonoa tulevaisuutta, mutta tämä on luultavasti jälkikäteen keksittyä. Pikku Gaius vietti ensimmäiset vuotensa isänsä maatilalla Velitraessa. Samalla hänen isänsä eteni urallaan, ja tämän palveltua preettorina hänet lähetettiin vuodeksi Makedonian maaherraksi. Ollessaan paluumatkalla Italiaan Makedoniasta vuonna 59 eaa. Octavius kuoli yllättäen. Poika Octavius oli tuolloin vasta nelivuotias.Everitt s. 8–9, 12–15
Octaviuksen äiti Atia Balba Caesonia meni uusiin naimisiin Lucius Marcius Philippuksen kanssa. Philippus oli Julius Caesarin kannattajia ja entinen Syyrian maaherra. Octavius vietti pääosan lapsuuttaan isoäitinsä, Julius Caesarin sisaren luona. Isoäiti kuoli noin vuonna 51 eaa. Vasta kaksitoistavuotias Octavius piti isoäitinsä hautajaisissa hautajaispuheen.Everitt s. 16–20 Viisitoistavuotiaana Octavius pukeutui aikuisen miehen toga virilikseenSuetonius, Augustus 8.1 ja hänet valittiin pontifex-pappiskollegioon.
Caesar left|thumb|Julius Caesar oli Augustuksen äidin eno. Caesar pyysi nuorta Octaviusta mukaansa African retkelleen, mutta tämän äiti vastusti lähtöä. Octavius sai kuitenkin ottaa osaa Caesarin African triumfiin eli voitonkulkueeseen. Seuraavana vuonna 46 eaa. Caesar lähti Hispaniaan kukistamaan Pompeiuksen poikia, jotka vielä vastustivat häntä. Octavius päätti liittyä Caesarin seuraan ja selvisi tällä retkellään sekä haaksirikosta että vihamielisten alueiden läpi matkustamisesta. Tämä teki vaikutuksen Caesariin, joka muutti salaa testamenttiaan Octaviuksen hyväksi. Hispanian sotaretken päätyttyä Octavius palasi Caesarin kanssa Roomaan, jossa senaatti myönsi Caesarille imperatorin arvonimen perinnölliseksi lisänimeksi. Vuonna 45 eaa. Octavius lähti Apolloniaan opiskelemaan retoriikkaa ja luultavasti myös sodankäynnin taitoja.Everitt s. 50–57
Caesarin murha Maaliskuussa 44 eaa. tuli Octaviuksen äidiltä kirje, jossa kerrottiin, että Julius Caesar oli murhattu Roomassa. Atia kehotti poikaansa olla palaamatta Roomaan, koska oli epävarmaa, mitä tapahtuisi.Everitt s. 58–60 Octavius päätti kuitenkin palata Roomaan. Brundisiumissa Octavius sai kuulla, että lapseton diktaattori oli testamentissaan adoptoinut hänet ja tehnyt hänestä perijänsä. Octavius muutti roomalaisen perinteen mukaisesti nimensä Gaius Julius Caesariksi. Normaalisti nimen perään olisi lisätty myös nimi Octavianus, mutta ei ole todisteita, että Augustus olisi näin tehnyt. Nimi Octavianus, jota hänestä tästä eteenpäin yleisesti käytetään, on myöhempi rekonstruktio. Marcus Antonius väitti Octavianuksen saavuttaneen pääperijän aseman Caesarille suoritetuilla seksuaalisilla palveluksilla, mutta asiasta ei ole todisteita, ja Suetonius kutsuu sitä poliittiseksi loanheitoksi.
Octavianuksesta Augustukseksi right|thumb|Octavianus nuorena miehenä. Noin 27–20 eaa. Kosin saarella.
Mutinan sota
Huhtikuussa 44 eaa. Octavianus saapui Roomaan. Hän oli tuolloin 18-vuotias, eivätkä monet vallantavoittelijat pitäneet häntä todellisena vaihtoehtona valtaan. Italiassa Octavianus tapasi Caesarin vanhoja veteraaneja, jotka liittyivät joukolla hänen kannattajiinsa. Roomassa Caesarin konsulikumppani Marcus Antonius oli noussut valtaan samalla kun Caesarin murhaajat olivat paenneet kaupungista. Ennen kuin Octavianuksesta tuli laillisesti Caesarin poika, oli senaatin säädettävä tätä koskeva laki. Antonius ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Octavianukselle Caesarin valtavaa perintöä vaan yritti pitkityttää senaatin päätöstä. Antonius esti myös Octavianusta tulemasta valituksi kansantribuuniksi. Octavianuksen suosio kasvoi kuitenkin kansan keskuudessa.Suetonius 10, Dio Cassius 54.5–7
Decimus Junius Brutus Albinus, yksi Caesarin murhaajista, oli Gallia cisalpinan (Alppien tämänpuoleisen Gallian) maaherra. Caesar oli nimittänyt hänet tähän tehtävään, ja senaatti oli Caesarin murhan jälkeen sen hyväksynyt. Senaatti jakoi sympatiat Caesarin murhaajien kanssa ja vastusti Antoniusta, joka oli nimitetty Makedonian maaherraksi. Antonius sai kuitenkin senaatin vastustuksesta huolimatta provinssinsa vaihdetuksi Gallia cisalpinaksi. Antonius lähti pian Brundisiumiin, jonne osa hänelle uskollisista joukoista oli saapunut. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti Campaniaan, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.
Aikaisemmin Antoniukselle uskolliset sotilaat alkoivat myös kannattaa Octavianusta, koska heidän mielestään Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murha. Octavianus lupasi sotilaille suuremman rahapalkkion kuin Antonius aikoi heille maksaa. Matkalla Roomaan kaksi Antoniukselle uskollista legioonaa loikkasi Octavianuksen leiriin. Silloin Antonius otti itselleen vielä uskolliset joukot ja marssi Gallia cisalpinaa kohti, jossa hän aikoi hyökätä Decimus Brutuksen kimppuun, koska tämä ei aikonut luopua provinssistaan.Dio Cassius 45.11–13, Suetonius 10.10, Appianus 40–44
Senaatti tuki puolestaan Decimus Brutusta, jota Antonius alkoi piirittää Mutinan kaupungissa. Cicero, jolla oli tuolloin suuri vaikutusvalta senaatissa, alkoi nyt vastustaa Antoniusta. Ciceron tuella Octavianus nimitettiin senaattoriksi propreetorin arvolla alkuvuodesta 43 eaa. Hänelle myönnettiin myös imperium, joka laillisti hänen siihen asti laittoman armeijansa. Antonius julistettiin isänmaan viholliseksi. Senaatti lähetti tämän jälkeen Octavianuksen vuoden 43 eaa. konsulien Aulus Hirtiuksen ja Gaius Vibius Pansa Caetronianuksen kanssa kukistamaan Antoniusta. Senaatin joukot voittivat Antoniuksen Mutinan taistelussa huhtikuussa 43 eaa., mutta molemmat konsulit kuolivat. Taistelun jälkeen Antonius pakeni Galliaan Marcus Lepiduksen luokse.Dio Cassius 45.29–38, Suetonius 10.10–12
Toinen triumviraatti
Senaatin ja Octavianuksen välit kiristyivät. Senaatti epäsi Octavianukselta triumfin eli voittokulkueen. Kimpaantunut Octavianus marssi joukkoineen Roomaan ja otti itselleen konsulin viran. Antonius ehti tällä välin paeta. Tämän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain yllättävää. Octavianus, Antonius ja Lepidus pääsivät vallanjaosta sopimukseen. Miehet muodostivat toisen triumviraatin (triumviri reipublicae constituendae), jonka asema virallistettiin lailla (lex Titia).
Liiton vahvistamiseksi Octavianus meni naimisiin Antoniuksen ottotyttären kanssa. Tämän jälkeen triumvirit ottivat asiakseen jahdata Caesarin salaliittolaisia ja muita vastustajiaan. Seuranneissa proskriptioissa moni korkea-arvoinen roomalainen murhattiin, joukossa myös Cicero. Cicero murhattiin Antoniuksen vaatimuksesta, koska Antonius tunsi puhujaa kohtaan syvää vihaa tämän aiempien filippiläispuheiden takia, joissa oli suorasukaisesti arvioitu Antoniuksen toimintaa. Tarinan mukaan Ciceron pää ja kädet pantiin esille forumin rostralle eli puhujalavalle ja Antoniuksen vaimo Fulvia iski toistuvasti neulalla Ciceron turhan terävää kieltä.
Senaatti myönsi 27. marraskuuta 43 eaa. triumvireille oikeuden säätää lakeja ilman senaatin tai kansan hyväksyntää. He saivat myös nimittää virkamiehiä mielensä mukaan. Triumvirit jakoivat valtakunnan kolmeen osaan. Octavianus sai Sisilian, Korsikan ja Sardinian, Lepidus sai Hispanian ja Gallia Narbonensiksen, ja Antonius sai loput Galliasta.The Cambridge Ancient History X, s. 1
Filippoin taistelut
right|thumb|220px|Triumvirit Antonius ja Octavianus kuvattuna kolikkoon. Etupuolella Antoniuksen pää ja teksti ”M ANT IMP AVG III VIR R P C M BARBAT”. Kääntöpuolella Octavianuksen pää ja teksti ”CAESAR IMP PONT III VIR R P C” Triumvirit aloittivat heti veriset proskriptiot, joissa kolmesataa senaattoria ja parituhatta ritarisäätyistä menetti omaisuutensa ja joutui maanpakoon tai tapettiin. Puhdistus ulottui laajalle Caesarin salaliittolaisten piirin ulkopuolelle, ja sen syynä lienee ollut myös tarve hankkia pikaisesti varoja sotaväen pitämiseen tyytyväisenä.
Antonius ja Octavianus aloittivat nyt sotaretken itään paenneita Brutusta ja Cassiusta vastaan. Yhteensä triumvireilla oli 43 legioonaa, joista noin 22 osallistui idän sotaretkeen. Lepidus jätettiin hallitsemaan Italiassa. Caesarin murhaajien laivasto esti kuitenkin tehokkaasti armeijaa ylittämästä Adrianmerta, vain kahdeksan legioonan etujoukko pääsi ylittämään meren vuoden 43 eaa. alussa. Sextus Pompeius, jonka nimi myös esiintyi triumvirien proskriptiolistoilla, oli ottanut Sisilian hallintaansa ja koonnut suuren laivaston. Monet proskriptioita paenneet kokoontuivat Sextuksen luokse. Octavianus lähetti laivaston kukistamaan Sextusta. Laivastojen välinen taistelu päättyi ilman selvää voittajaa. Sextus ei kuitenkaan sekaantunut sotaan enää tämän jälkeen.
thumb|220px|Filippoin ensimmäinen taistelu käytiin syksyllä 42 eaa. Kesällä 42 eaa. triumvirien pääarmeija pääsi ylittämään Adrianmeren. Triumvirien joukot kohtasivat nyt itään paenneet Brutuksen ja Cassiuksen Filippoin luona Traakiassa syyskuussa. Octavianus oli tuolloin sairastunut ja seurasi armeijaa vähän jäljempänä. Antonius pystytti leirinsä röyhkeän lähelle vastustajien armeijan leiriä. Octavianus saapui paikalle kymmenen päivää myöhemmin. Armeijat olivat miltei tasavertaisia. Filippoin ensimmäinen taistelu käytiin lokakuun alussa 42 eaa. Octavianuksen joukot kärsivät tappion Brutuksen joukkoja vastaan. Toisella siivellä triumvirien Antoniuksen johtamat joukot kukistivat Cassiuksen, joka tietämättä Brutuksen voitosta teki itsemurhan. Armeijat kohtasivat jälleen 23. marraskuuta ja triumvirit kukistivat lopullisesti Brutuksen, joka hänkin teki itsemurhan taistelun jälkeen.The Cambridge Ancient History X, s. 5–8
Antonius idässä, Octavianus Italiassa