Kärppä eli portimo (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa.Numminen 1984: 473. Viitattu 6.1.2009
Kärpän tärkeintä ravintoa ovat vesi-, metsä- ja peltomyyrät sekä oravat ja päästäiset. Kärpän pahimpia saalistajia ovat ketut, näädät sekä petolinnut. Kärppä on kuitenkin nopea eläin, joten saalistaja saa sen harvoin kiinni.
Kärppä on hyödyllinen hiirten metsästäjä, mutta joskus harvoin se aiheuttaa vahinkoa käymällä siipikarjan kimppuun. Kärpällä ei nykyisin ole juurikaan taloudellista arvoa.Burt & Grossenheider 1998: 55–56. Viitattu 10.8.2009
Koko ja ulkonäkö left|thumb|200px|Kärpän luuranko. Kärpällä on kallossaan 34 hammasta. thumb|200px|Kaksi kärppää vasemmalla, kaksi isolumikkoa oikealla. thumb|right|200px|Eläintarkkailijoiden iloksi kärppä jää yleensä seurailemaan, mikä sitä häiritsee.Palmén s. 187
Kärpät ovat melko arkoja petoja. Niiden ruumis on pitkä ja kapea ja jalat lyhyet. Karvapeite on punertava, vatsapuoli on valkoinen tai kermanvärinen. Jotkut yksilöt muuttuvat talvella osittain tai kokonaan valkoisiksi, lukuun ottamatta Tyynenmeren rannikon kärppiä, jotka ovat talvisin vaaleanruskeita.
Hännänpää on musta, ja sen avulla kärpän erottaa lumikosta. Melko pitkän kaulan kannattelema pää on muodoltaan kolmiomainen, silmät ovat kirkkaat ja mustat, viiksikarvat pitkät ja korvat pyöreät.
Uroskärpät ovat suurempia kuin naaraat. Kärpän hännän pituus on kolmasosa ruumiin pituudesta, ja hännän päässä on pitkiä mustia karvoja. Uroskärpän ruumis on 23–27 cm ja naaraan 18–22 cm pitkä, ja hännän pituus on 7–10 cm. Urokset painavat 150–300 g ja naaraat 80–150 g. Ne elävät noin 2–7-vuotiaiksi. Painoissa on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Englannissa täysikasvuinen uroskärppä voi painaa 200–445 grammaa, taas Venäjällä vain 134–191.Bjärnvall & Ullström 1995: 166-168. Viitattu 27.3.2010 Pohjoisessa elävien yksilöiden on kuitenkin havaittu olevan etelässä eläviä suurempia.
Mustaa kärkeä lukuun ottamatta häntä on ruskea. Ylä- ja alapuolen välinen raja on suora ja terävä. Valkoisen talviturkin kärppä vaihtaa nopeasti, noin parissa viikossa. Myös talviturkissa hännänpää on musta. Pohjoisessa turkki vaihtuu lokakuussa, mutta etelämpänä vaihtokarvaisia kärppiä voi tavata vielä joulukuussa. Kesäturkki vaihtuu takaisin huhti–toukokuussa.
Kärpän ääntely on kehräävää. Kiihtyneenä se voi päästää sihiseviä ja kimeitä huutoja. Hyökätessään saaliin kimppuun tai ollessaan kiihtynyt se päästää kimeän kirkaisun.
Levinneisyys Kärppiä esiintyy koko Euroopan alueella, lukuun ottamatta Islantia ja Välimeren aluetta. Pienille saarillekin ne ovat selviytyneet jäitä pitkin.
Kärpällä on yhteensä 37 alalajia, ja niitä tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Himalajaa ja Japania myöten. Pohjoiset ja itäiset populaatiot ovat kooltaan suurimpia ja läntiset populaatiot pienimpiä.
Suomessa kärppä on levittäytynyt joka puolelle, mutta on pohjoisessa yleisempi kuin etelässä.Cajander s. 66 Se viihtyy siellä, missä sen pääravintoa pikkujyrsijöitä on saatavilla, erityisesti ryteikköisillä jokivarsilla, heinittyneillä hakkuualueilla ja erilaisilla reunavyöhykkeillä. Sen on kuitenkin todettu välttelevän synkimpiä saloseutuja.
Kärppiä voi tavata myös asutusalueiden tuntumassa, ja ne voivatkin mennä sisään vajoihin ja ulkorakennuksiin tai jopa asustaa talojen kuistien alla.Cajander s. 69 Kärppiä kiinnostavat myös pakettipellot, ojat, kiviaidat ja puupinot. Kärppä ei silti suosi mitään tiettyä elinympäristöä, vaikkakin vaihteleva maasto luo sille parhaat mahdollisuudet selviytyä. Se yleensä viihtyy myös lähellä vesialueita.
Suomen kärppäkanta oli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuonna 2007 esittämän arvion mukaan vähentynyt 20 vuoden aikana lähes puoleen. Kärppäpopulaation tiheys vaihtelee yleensä jyrsijäpopulaatioiden vaihtelun mukana. Kärpän totaalista populaatiota ei tunneta, mutta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi kannaksi yli 100 000 yksilöä. Kärppien populaatio on vakaa.
Ihminen on yrittänyt hyödyntää kärppiä istuttamalla niitä tuhoamaan pikkunisäkkäitä, mutta istutukset eivät ole täyttäneet odotuksia. Vaikka kärppä on myyrille todellinen vaara, pysyviä kannanmuutoksia se ei luonnonolosuhteissa aiheuta, sillä tavallisesti pienet kasvinsyöjät lisääntyvät petoja nopeammin.
Uuteen-Seelantiin kärppiä on istutettu pitämään kaniinikantoja kurissa. Sekään ei onnistunut, koska saarella oli kärpille helpompaa saalista, maassa pesiviä lentotaidottomia lintuja kakapoja, joiden kannat ovat siksi taantuneet. Kärppä luetaankin maailmanlaajuisesti sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.
Elintavat ja käyttäytyminen Käytös thumb|Kärppä heinikossa. Kärpät ovat öisin aktiivisia mutta metsästävät myös päivisin. Kärppä on vikkeläliikkeinen. Se liikkuu aaltomaisesti siksak-hyppyjä tehden ja eteenpäin loikkimalla. Välillä se katoaa kasvillisuuteen tai maakoloon mutta ilmestyy hetken kuluttua näkyviin. Nähdäkseen paremmin kärppä pysähtyy välillä paikalleen ja nousee takajaloilleen.
Kärpän uteliaasta vilkkaudesta onkin kansan suussa tullut yleinen käsite, kuten sanonnassa "kärppänä paikalla". Metsänkävijät kertovat, kuinka yksi ainoa kärppä vaikuttaa vilahtelevan esiin yhtä aikaa eri puolilta näköpiiriä. Esteet ja pienet vesialueet eivät rajoita kärpän liikkumista, sillä se on varsin sukkela kiipeilijä ja uimari.Palmen s. 330
Kärpät pysyttelevät kuitenkin mieluiten maan pinnalla. Solakan ruumiinrakenteen ansiosta kärppien on helppo edetä sekä maanpinnalla että maanalaisissa käytävissä. Naaraat saalistavat enemmän käytävissä kuin urokset, mikä saattaa selittää sen, että ansoihin jää enemmän uroksia.
Kärppä etenee lumessa helposti. Saalistava kärppä tekee siksak-kuviolla liikkuessaan jopa 50 senttimetrin mittaisia loikkia. Se tutkii jokaisen eteensä osuvan kolon ja painauman, ja niiden ympäristöä tutkiessaan se usein nousee takajaloilleen. Kärpät saattavat kulkea yön aikana jopa 15 kilometriä.
Kärpän lepopaikaksi kelpaa mikä tahansa suojaa tarjoava kolo, röykkiö tai kanto. Vanhat saaliseläinten kolot voivat olla vuorattuja karvoilla ja höyhenillä, ja tällaiseen koloon kärppä tekee poikaset.
Reviiri Kärpän reviirin laajuus riippuu vahvasti ravinnon määrästä. Jos ravintotilanne on talvella hyvä, naaras selviytyy muutaman hehtaarin alalla, mutta uros liikkuu 2–3 kertaa suuremmalla alueella. Joissakin paikoissa kärpän elinpiiri voi olla parisataakin hehtaaria, vaikkakin se on yleensä 12–16 hehtaaria. Kärppä voi eksyä myös kaupunkeihin.
Kärpät ovat yksineläjiä eivätkä siedä reviirillään toista saman sukupuolen edustajaa. Uroksen reviirillä voi kuitenkin olla useampia naaraita. Reviirin puolustamiseen on harvoin tarvetta, mutta sitä on merkittävä tiuhaan ulosteella, virtsalla ja hännän tyvessä olevien rauhasten eritteellä. Lisäksi kärppä merkitsee reviiriään hieromalla itseään kasvillisuuteen. Kärpän pesä on yleensä kiviröykkiössä, risukasassa, juurakoiden tai halkopinojen alusissa. Kärpälle käyvät myös vanhat talot sekä maan kolot. Pesässä on yleensä hiirten karvoja.
Aikuiset urokset hallitsevat naaraita ja poikasia. Naaraat pysyvät yleensä syntymäpaikkansa läheisyydessä koko elinaikansa. Urokset laajentavat reviiriään alueelle, joka usein kattaa useamman naaraan elinalueen.
Ravinto Kärpän saalistustapoihin kuuluu niin kutsuttu lumoaminen. Kärppä hyppii ja pyörii niin paljon esimerkiksi jäniksen ympärillä, että saalis unohtaa väistää sitä. Kärpät surmaavat saaliinsa puremalla niitä niskaan. Terävät hampaat lävistävät jopa kärppää itseään paljon suuremman eläimen kuten jäniksen lihaksikkaan niskan, mutta niiden kimppuun kärpät käyvät harvoin. Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Sen päivittäinen ravinnontarve on noin neljäsosa sen ruumiinpainosta, joten yksi vesimyyrä riittää pariksi päiväksi. Mikäli pikkujyrsijöitä on niukasti, kärppä voi korvata puutteen syömällä pikkulintuja, niiden munia ja poikasia sekä hyönteisiä, nilviäisiä ja sammakoita. Lisäksi kärppä on perso kalalle.Palmen s. 221–222
Mikäli ravintoa on riittävästi ja olosuhteet sen sallivat, kärppä pyydystää yleensä saalista enemmän kuin kerralla syö, ja ylimäärä päätyy varastoon myöhemmin syötäväksi. Tarhaoloissa mellastamaan päässyt kärppä saattaa tappaa kymmeniä hiiriä, ja se lopettaa vasta väsyttyään.
Lisääntyminen Kärppä synnyttää huhti–toukokuussa ravintotilanteesta riippuen 3–8 poikasta, mutta Lapissa synnytys voi tapahtua vielä kesäkuussakin. Naaraalla on 8–10 nisää. Pesue syntyy yleensä jyrsijöiden koloihin. Poikaset ovat syntyessään sokeita ja ohuen karvan peitossa. Ne painavat 5–6 g. Turkki on täysin kehittynyt kahdeksan viikon iässä, ja silmät avautuvat jo 5–6 viikon iässä. Vain naaras osallistuu pentujen hoitamiseen. Ennätyspentueessa on ollut 18 poikasta.Cajander, s. 68 Noin kolmiviikkoisena niiden kaulan ympärille muodostuu tumma "harja".
Emo voi paritella heti synnytyksen jälkeen. Naaraspoikanenkin voi paritella jo kolmen kuukauden ikäisenä, mutta ensimmäiset pennut se synnyttää ollessaan vuoden ikäinen. Kesäistä parittelua seuraa viivästynyt alkionkehitys ja poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä. Urokset tulevat sukukypsiksi 10–12 kuukauden iässä. Kärppänaaraan kantoaika on 8½–10 kuukautta. Urokset ja naaraat ovat toistensa kanssa tekemisissä vain paritteluaikana.
Metsästys thumb|200px|Kärpännahkainen viitta. Kärppä on ollut haluttu turkiseläin varsinkin hallitsijoiden keskuudessa, ja kärpän nahasta tehty viitta on ollut korkeimpia hallitsijan tunnusmerkkejä.Palmén s. 220
1200-luvulla gotlantilaiset kauppiaat ostivat suomalaisilta turkiksia, myös kärpännahkoja, ja myivät niitä aina Englantiin asti.Lehikoinen, Heikki; s. 148 Kruunun kirjanpidosta vuosilta 1542–1543 selvisi, että kaksi kärpännahkaa riitti kuittaamaan yhden veronahan.Lehikoinen, Heikki; s. 161 Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi vuonna 1607 luokituksen, jonka mukaan yksi kärpän "kiihtelys" eli 40 nahkaa vastasi kahta ketun nahkaa. Yksi ilveksen nahka taas vastasi kymmentä ketun nahkaa, ja yksi karhun tai suden nahka kolmea ketun nahkaa.Lehikoinen, Heikki; s. 162 1930-luvulla yksin Suomessa myytiin 30 000 kärpännahkaa.
Kärppää metsästetään nykyään varsin vähän, 2000-luvulla vuodessa keskimäärin 3 500 yksilöä.. Suomessa kärppä on rauhoitettu metsästysasetuksen nojalla 1. huhtikuuta – 31. heinäkuuta. Muuna aikana kärppää saa metsästää haulikolla ja ansaraudoilla. Kärpän lähisukulainen lumikko on luonnonsuojelulain nojalla Suomessa kokonaan rauhoitettu. Suomessa vuoden huippusaalis on ollut 30 000 yksilöä.
Ekologia ja genetiikka thumb|200px|Fretti eli kesyhilleri. Ainoa kärpässä esiintyvä loinen, jota on tutkittu tarkasti, on Skrjabingylus nasicola -sukkulamato. Kyseinen sukkulamato aiheuttaa usein nenäonteloihin huomattavaa muodonmuutosta ja mahdollisesti aivopaineen kasvua. Arviolta 20–70 prosenttia Britteinsaarten, Manner-Euroopan ja Venäjän kärpistä kantaa kyseistä loista. Uudessa-Seelannissa loista kantaa joka kymmenes ja Pohjois-Amerikassa jokainen kärppä.
Sukkulamadon välttämättömiä väli-isäntiä ovat nilviäiset, mutta kärpät harvoin syövät metsissä eläviä nilviäisiä. Niinpä väli-isänniksi on ehdotettu myös päästäisiä. Tulkintaa vahvistaa se, että loisen aiheuttama skrjabingyloosi yleistyi Newfoundlandissa, kun päästäiset levittäytyivät alueella. Nilviäisten ja päästäisten lisäksi on varmasti muitakin väli-isäntiä, sillä loinen selviytyy myös Uudessa-Seelannissa, missä päästäisiä ei esiinny. Jotkut tutkijat väittävät, että loisinfektio vaikuttaisi kärppien kokoon, hedelmällisyyteen ja turkin kuntoon. Uudessa-Seelannissa tehdyt tutkimukset eivät kuitenkaan ole osoittaneet, että infektoituneet yksilöt olisivat pienempiä tai kevyempiä kuin loista kantamattomat yksilöt.