Sensō-ji () on Tokion Asakusassa sijaitseva buddhalainen temppeli, jonka historia ulottuu 600-luvulle. Se on kaupungin vanhin buddhalainen pyhäkkö ja toimii Shō Kannon -lahkon päätemppelinä.Asakusa Kannon Temple, s. 155.
Sensō-jin palvonnan pääkohde on myötätunnon bodhisattva Kannon, minkä vuoksi temppeli tunnetaan myös nimellä Asakusa Kannon. Vieressä sijaitseva šintolainen Asakusa-jinja kuului aiemmin hallinnollisesti Sensō-jin yhteyteen, mutta se itsenäistyi Meiji-kaudella, jolloin buddhalaisuus ja šintolaisuus erotettiin toisistaan valtiollisella tasolla.Asakusa Kannon Temple, s. 156.
Sensō-jin vuotuinen kävijämäärä on noin 30 miljoonaa, mikä tekee siitä yhden maailman vierailluimmista uskonnollisista paikoista yhdessä Tokion Meiji-jingūn kanssa.
Historia pienoiskuva|vasen|pysty=0.85|Bodhisattva Daiseishin ja Kannonin patsaat vuonna 1865. Perimätiedon mukaan Sensō-ji sai alkunsa keisarinna Suikon hallitessa Japania. Maaliskuun 18. päivän aamuna vuonna 628 veljekset Hinokuma Hamanari ja Takenari kalastivat Sumidajoen suistossa. Nostaessaan verkkoja vedestä he huomasivat, että niihin oli tarttunut pieni kultainen patsas.
Asakusan kyläpäällikkö Haji no Nakatomo kääntyi buddhalaisuuteen ymmärrettyään, että miesten löytämä patsas esitti Kannonia. Hän muutti kotinsa temppeliksi ja omistautui loppuelämäkseen Kannonin palvelemiseen.
Vuonna 645 alueelle saapui pyhiinvaellusmatkalla ollut buddhalainen pappi nimeltä Shōkai. Hän päätti asettua kylään, rakensi Sensō-jin nykyiselle paikalle suuren temppelin Kannonia varten ja ryhtyi sen ensimmäiseksi papiksi. Unessa saamansa näyn perusteella hän määräsi, että patsaasta tehtäisiin ns. ”kätketty kuva”, joka pidettäisiin pysyvästi piilossa ihmisten katseilta. Siitä lähtien patsasta on säilytetty temppelin päähallissa pienoistemppelissä, lukkojen takana ja tarkasti vartioituna.Asakusa Kannon Temple, s. 157.
pienoiskuva|Sensō-ji vuonna 1910. Asakusa oli alkujaan pieni kalastajakylä Tokionlahden pohjukassa Musashinon erämaa-alueella, mutta alkoi kasvaa pyhiinvaeltajien saapumisen myötä. 800-luvun puolivälissä Enryaku-jin ylipappi Ennin (794–864) vieraili Sensō-jissä ja teetätti alkuperäisestä patsaasta kopion, jota voitiin esitellä suurelle yleisölle.
Kamakura-kauden (1185–1333) shōgunit arvostivat Sensō-jitä suuresti. Temppelin merkitys kasvoi, kun sotapäälliköt, kirjanoppineet ja muut merkkihenkilöt seurasivat shōgunien esimerkkiä. Vuonna 1590 Tokugawa-shōgunaatin perustaja Tokugawa Ieyasu teki Sensō-jista shōgunaatin tärkeimmän pyhäkön. Häntä seuranneet shōgunit vierailivat temppelissä usein, ja Kannonin palvonta levisi kansan keskuuteen Edo-kaudella (1603–1867).
Sensō-ji vaurioitui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Päähalli kunnostettiin lahjoitusvaroin ja vihittiin käyttöön 17. lokakuuta 1958. Hōzōmon- ja Kaminarimon-portit rakennettiin uudelleen 1960-luvulla ja viisikerroksinen pagodi 1970-luvulla.
Temppelialue pienoiskuva|Kaminarimon-portti. Kaminarimon Kaminarimon toimii sisäänkäyntinä Sensō-jin temppelialueelle ja Nakamisen kauppakadulle. Portin virallinen nimi Fūraijinmon, tuulen ja ukkosen jumalten portti, viittaa sen etupuolelle asetettuihin Fūjinin ja Raijinin patsaisiin. Jumalten toivotaan suojelevan temppeliä myrskyiltä ja luonnonmullistuksilta sekä turvaavan suotuisan sään ja runsaan sadon. Portin keskellä on kulkuaukko, jonka katosta roikkuu suuri punainen lyhty. Portin takapuolelle on sijoitettu taivaan lohikäärmeen Tenryūn ja kultaisen lohikäärmeen Kinryūn patsaat.
Perimätiedon mukaan Taira no Kinmasa rakennutti Kaminarimonin vuonna 942, samalla kun hän uudisti koko temppelialueen. Sittemmin portti on tuhoutunut tulipaloissa ja rakennettu uudelleen useita kertoja kuten monet muutkin temppelialueen rakennukset. Vuonna 1795 valmistuneesta portista tuli suosittu aihe ukiyo-e-puupiirrostaiteessa, ja sen ikuistivat muun muassa Utagawa Hiroshige, Keisai Eisen, Utagawa Toyokuni ja Uoya Hokkei. Tämäkin portti tuhoutui tulipalossa, joka sai alkunsa Tawaramachista vuonna 1865, eikä Kaminarimonia rakennettu uudelleen lähes sataan vuoteen.
Nykyinen portti valmistui vuonna 1960, ja sen esikuvana käytettiin Edo-kauden aikaista porttia. Rakennusurakan rahoitti Panasonicin perustaja Kōnosuke Matsushita kiitollisuudenosoituksena Sensō-jin johtavalle papille, joka oli rukoillut Kannonia parantamaan Matsushitan nivelsairauden. Uudelleenrakennuksen yhteydessä Fūjinin ja Raijinin patsaat kunnostettiin, sillä ne olivat säilyneet vuoden 1865 tulipalosta ainoastaan pään osalta. Tenryūn ja Kinryūn patsaat lisättiin vuonna 1978 lahjoituksena Panasonic-konsernin työntekijöiltä.
pienoiskuva|vasen|Väentungosta Nakamisen kauppakadulla.
Nakamise-dōri Nakamise-dōri on Sensō-jin päätuloväylä ja yksi Japanin vanhimmista kauppakaduista. Se kulkee Kaminarimon-portilta Hōzōmon-portille noin 250 metrin matkan, ja sen molemmin puolin on riveittäin kauppoja, jotka myyvät perinteisiä japanilaisia leluja, makeisia ja matkamuistoja. Nakamise tarkoittaa ”keskellä olevia kauppoja”, ja nimen kerrotaan juontuvan kadun sijainnista kahden kauppakeskittymän välissä – toisen Kaminarimonin ulkopuolella ja toisen Sensō-jin Kannondō-hallin edustalla.
Alun perin Kaminarimonin sisäpuolelle välittömästi jäänyttä aluetta kutsuttiin Nandaniksi. Siellä sijaitsi useita Sensō-jin sivutemppeleitä, joissa palvonnan kohteena oli joku muu kuin Kannon, esimerkiksi Amaterasu, Akiba Gongen, Shusse Daikokuten ja Kashima Myōjin. Kun kävijöiden määrä kasvoi, papisto pyysi lähialueen asukkaita huolehtimaan alueen siisteydestä ja salli vastapalveluksena tilapäisten myyntikojujen perustamisen sivutemppeleiden edustalle. Nakamisen katsotaan saaneen alkunsa tästä järjestelystä vuonna 1685.
pienoiskuva|pysty=0.85|Nakamise ylhäältä käsin. Lähellä Hōzōmonia sijaitsi aikanaan 20 teetupaa, joihin palkattiin kauniita neitoja (kanban musume) myyjiksi. Nämä vetivät puoleensa ihailijoita, jotka saattoivat istua tuvissa aamusta iltaan teetä juomassa – tästä ilmiöstä kertoo pilkalliseen sävyyn vanha senryū-runo:
Voi mikä hölmö, teetuvassa vatsansa saa taas sekaisin.
Kantōn tasangolla pintamaa on herkästi vettyvää vulkaanista silttiä, ja myös Nakamise muuttui sateella nopeasti liejuiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Katu päällystettiin vasta vuonna 1817 paikallisten Kannonin palvojien tekemällä kiveyksellä. Meiji-kaudella Sensō-jin maa-alue pakkolunastettiin valtiolle ja Nakamise siirtyi Tokion prefektuurin hallintaan.
Vuonna 1885 kaupat rakennettiin uudelleen läntiseen tyyliin punatiilestä, mutta ne tuhoutuivat suuressa Kantōn maanjäristyksessä ja korvattiin teräsbetonisilla, punaiseksi maalatuilla rakennuksilla. Vuonna 1945 Tokion suurpommituksessa myymälät tuhoutuivat jälleen julkisivuja lukuun ottamatta, mutta sodan jälkeen ne korjattiin nykyiseen muotoonsa.
pienoiskuva|vasen|Hōzōmon-portti. Hōzōmon Sensō-jin pääportti Hōzōmon sijaitsee Nakamise-dōrin ja Kannondōn välissä. Kaksikerroksinen porttirakennus on maalattu kirkkaanpunaiseksi, ja sen alakerta on viiden pylväänvälin (go-ken) levyinen. Reunimmaisissa väleissä seisoo kaksi Niō-soturipatsasta, minkä vuoksi porttia kutsuttiin 1960-luvulle asti nimellä Niōmon. Kolmea keskimmäistä väliä käytetään kulkuväylinä, ja niiden katosta roikkuu suuret lyhdyt. Portin seinille on ripustettu myös kaksi jättiläismäistä olkisandaalia (ō-waraji), joiden uskotaan karkottavan pahoja henkiä.
pienoiskuva|pysty=0.85|Toinen Hōzōmonin Niō-patsaista. Portin rakennutti alun perin Taira no Kinmasa vuonna 942, mutta se on tuhoutunut ja rakennettu uudelleen useita kertoja. Tokugawa Iemitsun vuonna 1649 rakennuttama portti säilyi toisen maailmansodan pommituksiin asti. Edo-kaudella Sensō-ji oli suosittu kansan keskuudessa, ja juhlapäivinä vierailijoille sallittiin pääsy portin toiseen kerrokseen katsomaan temppelialuetta ylhäältä käsin. Tuohon aikaan temppelialuetta ympäröi yhä muuri ja se hiljeni yön ajaksi, kun sekä Niōmon että Kaminarimon suljettiin heti auringonlaskun jälkeen.
Vuonna 1964 liikemies Yonetarō Ōtani vaimoineen rahoitti Niōmonin uudelleenrakentamisen teräsbetonista alkuperäistä vastaavaan muotoon. Samalla portin nimeksi muutettiin Hōzōmon eli ”aarrekammion portti”, koska sen toiseen kerrokseen varastoitiin temppelin aarteita ja Sensō-jin arvokas issaikyō-kokoelma. Temppeli sai kokoelman Kamakuran Tsurugaoka Hachiman-gū -pyhäköstä varhaisella Meiji-kaudella. Aluksi kokoelmaa säilytettiin erillisessä aarrekammiossa, joka kuitenkin tuhoutui toisessa maailmansodassa. Sutrakokoelma säilyi, sillä se oli ehditty evakuoida ajoissa turvaan.
pienoiskuva|vasen|Kannondō. Kannondō Sensō-jin päähalli Kannondō on omistettu myötätunnon bodhisattava Kannonille. Rakennus valmistui alun perin vuonna 628 mutta tuhoutui ja rakennettiin uudelleen vuosisatojen varrella useaan otteeseen. Kolmannen Tokugawa-shōgunin, Tokugawa Iemitsun, vuonna 1649 rakennuttama temppeli säilyi ehjänä lähes 300 vuoden ajan ja selvisi ilman suurempia vaurioita muun muassa vuoden 1923 maanjäristyksestä. Se nimettiin Japanin kansallisaarteeksi vuonna 1907. Rakennus kuitenkin tuhoutui Tokion pommituksissa 10. maaliskuuta 1945. Nykyinen teräsbetoninen Kannondō valmistui vuonna 1958 lahjoitusvaroin, joita saatiin eri puolilta Japania.
pienoiskuva|Pienoistemppeli, jossa säilytetään Kannonin salattua kuvaa. Kannondōn edessä on suuri suitsukeastia, jonka savun uskotaan omaavan parantavia ominaisuuksia. Temppelissä on jyrkkä katto, joka kohoaa ympäröiviä rakennuksia selvästi korkeammalle. Katon alkuperäinen tiilikate korvattiin kevyemmällä titaanikatteella vuonna 2010. Sisäänkäynti avautuu kohti etelää, ja sen edessä roikkuu suuri lyhty.
Rakennuksen sisätilat jakautuvat ulko- ja sisäpyhäkköön (gejin ja naijin). Ulkopyhäkön katto ulottuu lähes kymmenen metrin korkeuteen ja on koristeltu kattomaalauksin. Sisäpyhäkkö on päällystetty tatameilla, ja siellä liikutaan ilman kenkiä. Kannonin salattua kuvaa säilytetään keskellä naijinia kohoavassa pienoistemppelissä (gokuden).
Päivittäisten uskonnonharjoitusten lisäksi Kannondōssa järjestetään Kannonin kunniaksi toimitus joka kuukauden 18. päivä.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.85|Gojū-no-tō. Gojū-no-tō Kertoman mukaan Taira no Kinmasa rakennutti vuonna 942 Sensō-jin temppelialueelle kolmikerroksisen pagodin. On arveltu, että myöhemmin päähallin itäpuolella olisi kohonnut viisikerroksinen ja länsipuolella kolmikerroksinen pagodi kuten Naran Yakushi-ji -temppelissä. Tätä tulkintaa tukevat myös Edo-kauden aikaiset kartat, joissa on kuvattu kaksi pagodia rinnakkain. Pagodit kuitenkin tuhoutuivat tulipalossa, ja Tokugawa Iemitsu rakennutti vain viisikerroksisen uudelleen. Edo-kaudella se tunnettiin yhtenä Edon neljästä pagodista yhdessä Kan’ei-jin, Zōjō-jin ja Tennō-jin pagodien kanssa. Iemitsun rakennuttama pagodi tuhoutui ilmahyökkäyksessä 10. maaliskuuta 1945, mutta sen kiviset perustukset ovat yhä nähtävissä päähallin itäpuolella.
Nykyinen kirkkaanpunainen ja teräsbetonista rakennettu Gojū-no-tō (viisikerroksinen pagodi) valmistui vuonna 1973 Kannondōn lounaispuolelle. Etäältä katsottuna se näyttää kohoavan suoraan maan pinnasta, mutta todellisuudessa se seisoo korokemaisen alusrakennuksen (tō-in) päällä. Pagodin korkeus on 48,32 metriä ja alusrakennus mukaan lukien 53,32 metriä. Huipulla säilytetään Buddhan pyhäinjäännöstä (busshari), joka saatiin vuonna 1966 lahjoituksena srilankalaisesta Isurumuniya-temppelistä. Pagodissa on myös muistosaleja (reihai-den), joissa säilytetään vainajien muistolaattoja. Omaiset voivat vierailla näissä huoneissa joka kuukauden 15. päivä, mutta muulloin pagodi on suljettu yleisöltä.
pienoiskuva|Denbōin. Denbōin