Emil Ernst Väre (syntyjään Vilén, tunnettu myös nimellä Eemeli Väre; 28. syyskuuta 1885 Kärkölä – 31. tammikuuta 1974 Kärkölä)Kuolinuutinen, Emil Väre, Uusi Suomi, 1974, No 30, sivu 17, julkaistu 1.2.1974 (Kansalliskirjaston digitaliset aineistot) oli kaksinkertainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari sekä epävirallinen Euroopan mestari.Urheilumme kasvot, Osa 4, Väre, Eemeli Ernesti, sivu 536, vastaavat toimittajat Risto Rantala ja Markku Siukonen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1976Eemeli Väre 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 28.9.1935, nro 261, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 28.9.2025
Emil Väre aloitti painijauransa vuonna 1907 nuorena rautatieläisenä Pietarissa. Hän voitti vuonna 1909 Suomen mestaruuden kevyessä 67,5 kilon sarjassa ja oli jo vuotta aiemmin jakanut Venäjän mestaruuden yhdessä Linkon ja Orlovin kanssa. Väre uudisti Suomen mestaruutensa 1911. Samana vuonna hän tuli myös kevyen sarjan maailmanmestariksi. Vuonna 1912 Väre voitti Euroopan mestaruuden ja olympialaisten kultamitalin sarjassaan. Väre selätti olympialaisissa kaikki vastustajansa.
Väreen ura oli varsin loistelias. Hän esimerkiksi voitti kaikki vuosina 1912–1916 painimansa ottelut. Väre oli Viipurin Voimailijoiden perustajajäseniä. Väre päätti kilpauransa Antwerpenin kultamitaliin, jonka hän voitti sopuottelussa Taavi Tammista vastaan. Väre selätti näissäkin olympialaisissa kaikki vastustajansa. Ottelussa Tammista vastaan sopuotteluun päädyttiin, koska Tamminen oli paremmassa kunnossa kuin Väre painimaan hopeasta.
Painin Suomen-mestaruuden Väre voitti 73 kg:n sarjassa vuosina 1909 ja 1911. Hän otti vielä vuonna 1926 ikämiesten Suomen mestaruuden.
Väreen paini oli parhaimmillaan erittäin taidokasta, ja erityisesti mattopainissa hän oli voittamaton. Yhdistetyllä käsilukolla ja puolinelsonilla hän käänsi vastustajansa armotta selälleen. Tämä vääntö tunnetaan edelleenkin nimellä Väreen patentti. Väreen seurat olivat Karjalan Tarmo ja Viipurin Voimailijat.
Aktiiviuransa jälkeen Emil Väre teki mittavan päivätyän painin järjestötehtävissä. Hän oli kymmenkunta vuotta Painiliiton hallituksessa sekä toimi kahteen otteeseen Viipurin Voimailijoiden puheenjohtajana. Hän toimi palkintotuomarina suurissa kilpailuissa ja hänen apuaan käytettiin myös kurssi- ja neuvontatoiminnassa.
Hänelle myönnettiin Suomen urheilun kultainen ansioristi vuonna 1949.
Väre kuoli vuonna 1974. Hänet on haudattu Kärkölässä Kärkölän Vanhan hautausmaan keskiosaan Vilénien perhehautaan.
__NOTOC__ Saavutuksia Olympiakultaa Tukholma 1912 ja Antwerpen 1920 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 67,5 kg) Maailmanmestaruus 1911 Euroopan mestaruus epävirallisista, vuoden 1912 kisoista
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Väre Viipurin Voimailijoiden historiikissä (arkistoitu versio)
Luokka:Suomalaiset kreikkalais-roomalaisen tyylin painijat Luokka:Suomalaiset olympiavoittajat Luokka:Suomalaiset painivalmentajat Luokka:Vuonna 1885 syntyneet Luokka:Vuonna 1974 kuolleet