Georgian apostolinen autokefalinen ortodoksinen kirkko () tai Georgian patriarkaatti on autokefalinen ortodoksinen kirkko. Se on yksi ortodoksisen kirkon viidestä niin sanotusta uudesta patriarkaatista, jotka ovat ajan myötä eronneet niin sanotuista vanhoista patriarkaateista (Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem). Sen itsenäisen aseman tunnustavat kaikki muut suuret autokefaliset kirkot.
Suurin osa Georgian asukkaista, noin 83 %, kuuluu Georgian ortodoksiseen kirkkoon. Lisäksi Armenian apostoliseen kirkkoon ja Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluu muutama prosentti kansasta.
Kirkon asema Georgiassa on vahva ja muiden uskontokuntien tulee saada toimiakseen parlamentin lupa.
Historia Ortodoksinen kirkko saapui Georgiaan 300-luvulla, ja perimätiedon mukaan uskonnon toi maahan Pyhä Nino. Ennen autokefaliaa se toimi Antiokian patriarkaatin alaisuudessa, ja perimätiedon mukaan Bysantin keisari Zenon tunnusti Georgian kirkon autokefalian.
Georgiasta tuli osa Venäjän keisarikuntaa vuonna 1801, minkä johdosta kirkko menetti sekä poliittisen että uskonnollisen itsenäisyytensä, kun se liitettiin Moskovan patriarkaatin alaisuuteen vuonna 1817. Tuona aikana hiippakuntien määrää karsittiin rajusti ja pappisseminaareissa georgian kieli korvattiin venäjällä ja kirkkoslaavilla. Sata vuotta myöhemmin julistautui taas autokefaliseksi Venäjän keisarikunnan romahdettua.
Neuvostoaikana Georgian kirkko ajettiin ahtaalle siinä missä muukin uskonto Neuvostoliitossa, mikä näkyi muun muassa kirkkojen määrän romahtamisena: vuonna 1917 Georgiassa oli 2455 kirkkoa, mutta 1980-luvun puolessa välissä määrä oli pudonnut 80. Näiden lisäksi Georgian SNT:ssa oli yksi pappisseminaari ja muutama luostari. Virallisesti laki ei kieltänyt kirkkoa, mutta aktiivset kirkossa kävijät merkittiin KGB:n listoille ja ohitettiin työpaikkoja jaettaessa tai heidät irtisanottiin. Mihail Gorbatšovin noustua valtaan Georgian ortodoksinen kirkko muun muassa otti käyttöön modernin georgiankielisen Raamatun käännöksen ja alkoi korvata venäläiseen tyyliin maalattuja ikoneita georgialaisilla.
Nykypäivä ja asema Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ortodoksisen kirkon asemasta on tullut erittäin vahva georgialaisessa yhteiskunnassa.
Ortodoksisen kirkon asema on kirjattu Georgian perustuslakiin, jonka mukaan kirkolla on ollut huomattava rooli maan historiassa. Kirkko on perustuslain mukaan itsenäinen valtiosta. Lisäksi perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Vuoden 2024 parlamenttivaalien alla Georgialainen unelma -puolue vaati kampanjassaan ortodoksisen kirkon aseman korottamista valtionkirkoksi. Itse kirkon johdossa tähän suhtauduttiin nihkeästi, koska valtionkirkon aseman pelättiin vaarantavan kirkolle perustuslaissa turvattu itsenäisyys valtiosta.
Organisaatio Hallinnollisesti kirkko jakautuu 30 hiippakuntaan. Pappeja sillä on hieman yli tuhat ja luostareita 65.
Georgian ortodoksista kirkkoa johti vuodesta 1977 aina kuolemaansa 17. maaliskuuta 2026 asti patriarkka ja katolikos Ilia II. Täyttämätöntä virkaa hoiti väliaikaisesti metropoliitta Šio Mudžiri. Hänet valittiin sittemmin uudeksi patriarkaksi ja hän aloitti virassa virallisesti 12. toukokuuta 2026.
Galleria
Lähteet
Luokka:Kristinusko Armeniassa Luokka:Kristinusko Georgiassa Luokka:Ortodoksiset paikalliskirkot