Ruotsinlaiva (joskus myös ruotsinlautta tai Ruotsin-laivahttps://www.kielikello.fi/-/merenkulkusanasto-kummastuttaa) on matkustaja-alus, jonka lähtöpaikka tai määränpää on Ruotsi. Sanalla viitataan erityisesti Suomen ja Ruotsin välillä liikennöiviin aluksiin. Ruotsinlaivat ovat sekä matkustajia että moottoriajoneuvoja kuljettavia autolauttoja, ja niillä on erilaista viihdykettä kuten kasino, rahapeliautomaatteja, verotonta myyntiä, kahviloita, noutopöytä- ja à la carte -ravintoloita, yökerhoja, kylpylätiloja ja lasten leikkipaikkoja. Monilla ruotsinlaivoilla on mahdollisuus matkustaa ilman hyttivarausta niin sanotulla kansipaikalla, mutta etenkin yövuoroille ja edestakaisille risteilyille myydään eritasoisia hotellihuoneita muistuttavia hyttimajoituspaikkoja.
Liikennettä Helsingistä ja Turusta Tukholmaan hoitavat Viking Line ja Silja Line. Vaasasta Uumajaan liikennöi näiden kaupunkien omistama NLC Ferry -yhtiö tuotemerkillä Wasaline. Lisäksi Finnlines ajaa reittiä Naantali–Långnäs–Kapellskär.
Ruotsinlaivat yhteiskunnallisena ilmiönä Ruotsinlaiva on monen keski-ikäisen suomalaisen merkittävä sukupolvikokemus lapsuuden ja nuoruuden ajalta, jännittävä ja vähän syntinen. Kymmenille tuhansille suomalaisille ruotsinlaiva on vuosikymmenten mittaan ollut elämän ensimmäinen ulkomaanmatka. Ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun muoti-ilmiöt rantautuivat Ruotsiin selvästi Suomea aiemmin, Tukholmassa näki miltä Suomi tulee näyttämään muutaman vuoden kuluttua. Myöhemmin Ruotsin-risteilyistä on samoille ihmisille tullut arkisempaa perhematkailua, jossa nautitaan yhdessäolosta ja valmiiseen pöytään istumisesta muttei silti enää aina valita sitä halvinta vaihtoehtoa.
Toimittaja Riku Rantalan mukaan ruotsinlaivaristeily on yhä suomalaisen yhtenäiskulttuurin ilmentymä, kuin modernia kansallistarustoa: ”Laivalta löytää eskapismia, glamouria ja lupauksen seikkailusta.” Ruotsinristeilyt tunnetaan vapaamielisestä alkoholinkäytöstä ja seksisuhteiden etsinnästä. Heidi Köngäs kirjoitti vuonna 1981, miten ruotsinlaivojen yövuorojen eroottinen lataus perustuu tietoon siitä, että jokainen ihminen jonka tapaa viettää yönsä laivassa..
Historiaa thumb|225x225px|Viking Linen M/S Viking Grace Tukholmassa. thumb|Silja Linen M/S Silja Serenade Kustaanmiekan salmessa.|225x225px 1900-luvun alkupuolella Itämeren yli saattoi viedä henkilöautonsa matkustaja- tai rahtilaivan kansilastina, parikymmentä autoa kerrallaan satamanosturin kannelle nostamina. Itämeren matkustajalaivaliikenne alkoi kehittyä 1950-luvulla, kun pohjoismainen passivapaus astui voimaan vuonna 1954 ja henkilöautokanta alkoi Suomessakin tuontisäännöstelystä huolimatta kasvaa. Suomalaiset tosin vieroksuivat autoilua Ruotsissa maan vasemmanpuoleisen liikenteen takia vuoteen 1967 saakka, jolloin Ruotsissakin siirryttiin ajamaan oikealla. Matkailu tilausbusseilla Suomesta Ruotsiin ja edelleen Keski- ja Etelä-Eurooppaan kasvatti myös suosiotaan 1950-luvulta alkaen.
Kun Tanskan ja Ruotsin väliin Juutinrauman salmeen avattiin autolauttayhteys, Suomen Autoklubi, Tieliikenneyhdistys, Linja-autoliitto ja Suomen Kuorma-autoliitto alkoivat kannustaa laivanvarustajia kehittämään Suomen ja Ruotsin välistä autolauttaliikennettä. Ensimmäinen autolauttayhteys Suomen ja Ruotsin välillä oli Pohjanlahden kapeimman kohdan Merenkurkun reitti Vaasasta Ruotsin Uumajaan, jolla Rederi Ab Vasa-Umeån sivuporttialus Korsholm III alkoi liikennöidä joulukuussa 1958. Jo vuosikymmeniä yhteistyötä tehneet varustamot, suomalaiset Bore ja SHO-FÅA (myöh. Effoa) sekä ruotsalainen Stockholms Rederi Svea, löysivät toisensa tässäkin ja perustivat vuonna 1957 varustamon nimeltä Oy Siljavarustamo – Ab Siljarederiet lauttaliikennettä hoitamaan. Turusta kulkenut matkustajahöyrylaiva S/S Silja tai Helsingistä ajanut rahtihöyrylaiva S/S Warjo eivät kuitenkaan vielä olleet varsinaisia autolauttoja. Ensimmäisen autolauttansa Siljavarustamo tilasi vuonna 1959, kun markkinoille oli tullut kilpailijaksi Vikinglinjen ja sen autolautta S/S Viking, Englannin kanaalin liikenteestä hankittu hytitön ”päivälaiva”, joka kulki aluksi Korppoon Galtbystä Maarianhaminan kautta Norrtäljen Gräddöhön, kunnes lähtösatamiksi vaihtuivat Suomessa Parainen ja Ruotsissa Kapellskär.
Ensimmäiset oikeat autolautat Siljavarustamo vastasi Vikingin haasteeseen aluksi vuonna 1960 käyttöön otetulla S/S Borella, joka risteili aluksi pääasiassa Turusta Maarianhaminan kautta Tukholman Skeppsbrolle. Aluksessa oli sivuportilla varustettu autokansi, jonne mahtui 65 henkilöautoa ja kuusi bussia. Wärtsilän telakalta valmistui Siljan Turku–Norrtälje-reitille vuonna 1961 M/S Skandia, jossa oli ensimmäisenä Suomessa läpiajettava autokansi perä- ja keulaportteineen. Varustamo Slite muutti vuonna 1959 rahtilaiva M/S Sliten autolautaksi liikennöimään Maarianhaminan ja Ruotsin Simpnäsin väliä. Vuonna 1964 Slite sai käyttöönsä vasta valmistuneen autolautan nimeltä M/S Apollo, jonka punaisessa kyljessä luki isolla markkinointinimi Ålandspilen, ”Ahvenanmaan nuoli”. Neljäs ruotsinlaivayhtiö oli vuonna 1963 aloittanut Ålandsfärjan, jonka samanniminen autolautta oli muutettu Englannin kanaalissa liikennöineestä, vuonna 1933 rakennetusta S/S Brittanysta. Se aloitti liikenteen Maarianhaminan ja Ruotsin Gräddön välillä. Kesällä 1961 nykyisen Eckerö Linen edeltäjä Rederi Ab Eckerö alkoi liikennöidä Uudenkaupungin, Eckerön ja Grisslehamnin väliä Norjan vuonoihin rakennetulla 50-metrisellä M/S Alphalla, joka kuitenkin kaatui Grisslehamnin satamassa saman vuoden marraskuussa ja reitti keskeytyi. Alus kunnostettiin ja palveli sitten Eckerö–Grisslehamn-linjalla vuodesta 1962 vuoteen 1976 nimellä Alandia. Toinen varhainen alus tällä reitillä oli ruotsalaisvarustamon omistama M/S Rospiggen. Uuttakaupunkia autolautan lähtösatamana kokeiltiin vielä kesällä 1962 sivuporttialus S/S Brynhildillä, mutta reitti Öregrundiin lopetettiin seuraavana vuonna. Syksyllä 1964 ja 1965 ruotsalaisen Stena Linen Wappen von Hamburg liikennöi Turun ja Tukholman väliä, ensin nimellä Jätten Finn ja sitten nimellä MacFinn, vetonauloinaan tanssiorkesteri, bingo ja ruletti. MacFinn aloitti ruotsinlaivojen hintakilpailun. Stena Line kuljetti kesällä 1966 matkailijoita myös Kemin ja Luulajan väliä pienellä Afrodite-laivalla. Raumalta liikennöitiin Gävleen 1966–1967 tanskalaisella vuonna 1930 rakennetulla M/S Polarilla ja uudelleen kesällä 1974 ruotsalaisvarustamon Puolan lipun alla purjehtineella M/S Mazowszella.
Vuonna 1966 Vikinglinjen, Slite ja SF-Lineksi muuttunut Ålandsfärjan lopettivat keskinäisen kilpailun ja perustivat yhteisen markkinointiyhtiön Viking Linen. Se otti kaikkien laivojensa tunnusväriksi Sliten Apollo-laivan punaisen. Pian myös Siljavarustamo purettiin ja tilalle perustettiin 1971 Vikingin mallin mukainen kolmen erillisen varustamon yhteinen markkinointiyhtiö Silja Line. Siihen asti ryhmän neljä varustamoa oli markkinoinut autolauttamatkojaan yksinkertaisesti nimellä Ruotsinlaivat, muun muassa ”juna–laiva–juna”-paketteina yhdessä Suomen ja Ruotsin valtionrautateiden kanssa..
Hintakilpailua ja hulinointia Ruotsinlaivoja tarvitsi 1960-luvulla yhä enemmän kansainvälinen rekkaliikenne, joka lisääntyi tuontisäännöstelyn poistuttua, suomalaisten ostovoiman vahvistuessa ja Suomen viennin suuntautuessa sotakorvausvuosien jälkeen yhä enemmän Neuvostoliiton sijasta länsimarkkinoille Katsottavissa YouTubessa, video 60 min. Viitattu 5.6.2022.. Suomalaisten vapaa-aika lisääntyi vuoden 1960 vuosilomalain myötä 18–24 päivään vuodessa. Myös vilkas siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin lisäsi 1960-luvulla ruotsinlaivojen tarvetta ja kysyntää. Juhlapyhinä ja kesäloma-aikoina autolautat täyttyivät Suomeen sukuloimaan palaavista ruotsinsuomalaisista. Helsingin Sanomissa kuvattiin vuonna 1971 kansimatkustajien kyynärpäätaktiikkaa täpötäydellä ruotsinlaivan yövuorolla. Toimittajien mukaan kohteliaisuus oli ruotsinlaivalla rikos, koska kohteliaasti toimimalla jäi ilman istuinpaikkaa, hytistä puhumattakaan: ”Jos senkin jälkeen käyttäydyt arvokkaasti, jäät ilman ruokaa, juomaa ja välipalaa.” Toimittaja Maija Dahlgren ihmetteli samana vuonna Suomen Kuvalehdessä, miksi ruotsinlaivalle vain matkustaakseen tulleen ihmisen piti kärsiä räyhäämisestä, oksentelusta, rivouksien kuuntelemisesta ja hulinoinnista, jolle laivojen henkilökuntakin hänen mukaansa vain levitteli käsiään.
Huippusesonkien ulkopuolella matkustajia houkuteltiin laivoille ilmaisilla kansilipuilla luottaen siihen, että he käyttävät riittävästi rahaa verottomiin ostoksiin ja ravintolapalveluihin. Kalliiden hyttipaikkojen sijaan pelkät kansiliput riittivätkin monille: ruotsinlaivojen yövuoroilla ei joko nukuttu ollenkaan tai yritettiin nukkua sisäkansien lepotuoleissa tai makuupusseissa ulkokansilla ja käytävillä.
Ruotsinlaivojen ( tai Finlandsfärjor) myötä myös ruotsalaiset alkoivat kiinnostua jonkin verran Manner-Suomessa vierailemisesta, mutta erityisesti lyhyistä alkoholipitoisista huviristeilyistä Ahvenanmaalle ja takaisin. Eckerö Linjen oli kuljettanut matkustajia ja autoja Maarianhaminaan Ruotsin Grissleholmista jo vuodesta 1960, ja Effoa kokeili kesän 1961 ajan nopeaa henkilöliikenneyhteyttä Tukholmasta Maarianhaminaan kantosiipialus Sirenalla. Kymmentä vuotta myöhemmin Ruotsin ja Ahvenanmaan väliseen liikenteeseen erikoistuivat ahvenanmaalainen Birka Line vuodesta 1971 ja Merilinja-televisiosarjasta () nimensä ottanut tukholmalainen Ånedin-Linjen vuodesta 1973. Birka Linen Birka Princess tuli puolestaan tunnetuksi ruotsinlaiva-aiheisen televisiosarjan Varustamo (Rederiet, 1992–2002) kuvauspaikkana nimellä Freja.
Laivoista viihdekeskuksia Kun 1960-luvulla tärkeänä kilpailuvalttina oli vielä nopea ja halpa yhteys meren yli, 1970-luvulla alkoi korostua kiireetön viihtyminen laivalla. Tähän vaikutti Suomessa vuosikymmenen taitteessa voimaan tullut 24 tunnin sääntö: ulkomaanmatkan oli kestettävä vähintään vuorokausi, ennen kuin matkustajalla oli oikeus tuoda Suomeen verovapaata alkoholia ja tupakkaa. Niinpä autolauttoja alettiin liikennöidä Tukholmaan vuonna 1972 Turun ja Naantalin lisäksi myös Helsingistä, jolloin menopaluumatka venyi yli 24 tunnin. Ensimmäisiä Helsingistä lähteviä ruotsinlaivoja olivat Birka Linen omistaman Baltic Star Linen kaksi isoa laivaa, Yhdysvalloista hankittu Freeport ja Ruotsin rautateiltä vuokrattu Drottningen kesällä 1973, mutta hanke kaatui konkurssiin öljykriisin nostettua polttoainehintoja. Kannattavan ja jatkuvan Helsingin-liikenteen saivat liikkeelle Silja Linen M/S Aallotar ja M/S Svea Regina. Vuonna 1974 Viking Line toi reitille omat laivansa, Saksassa rakennetun uuden Viking 5:n ja Kanadasta ostetun, vuonna 1967 valmistuneen Viking 6:n. Samalla yritysten ja järjestöjen kokousmatkailusta tuli ruotsinlaivojen uutta liiketoimintaa: vuonna 1975 valmistuneissa Silja Linen Helsingin-reitin laivoissa M/S Svea Corona ja M/S Wellamo oli 150 hengen kokousosastot.
Verottomia tuotteita myytiin 1960-luvulla laivojen pienistä kioskeista, kunnes ensimmäiset tax free -valintamyymälät saatiin Siljan M/S Fennialle 1966 ja Viking Linen M/S Apollolle 1970. Fennialla oli ensi kertaa myös uima-allas. Samoihin aikoihin tulivat ensimmäiset yökerhot. Ensimmäinen diskoteekki Viking Linen laivoilla sijaitsi vuonna 1979 käyttöön otetun M/S Turellan autokannen alla. 1970-luvulla ruotsinlaivoille tuli myös lasten pallomeri.