Lapinporokoira () on saamelaisten poronhoidon avuksi jalostama koirarotu. Lapinporokoira kuuluu FCI:n ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi noin 300 lapinporokoiraa vuosittain.

Ulkonäkö Lapinporokoira on keskikokoinen, korkeuttaan selvästi pidempi koira. Nartun säkäkorkeus 43–49 cm ja uroksen 48–54 cm.

Porokoiran turkki on keskipitkää tai pitkää, karheaa ja suoraa. Peitinkarvan alla on tiheää ja pehmeää pohjavillaa, joka lämmittää koiraa kovillakin pakkasilla.

Sallitut värit ovat parkinruskea, harmahtava ja musta eri sävyissään. Porokoirilla on usein päässä, raajoissa ja rungon alaosassa turkin yleisväriä haaleampaa, ruskehtavaa tai harmaata väriä. Rinnassa, kaulassa ja raajoissa olevat valkoiset merkit sallitaan. Pohjavilla on väriltään mustaa, ruskehtavaa tai harmaata.pienoiskuva|Lapinporokoira Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän mukaan lapinporokoira on rauhallinen, oppivainen, palvelushaluinen ja tarmokas sekä työssään herkkähaukkuinen. Se on ystävällinen, mutta vieraita kohtaan yleensä välinpitämätön. Porokoira kaipaa paljon liikuntaa, tekemistä ja ulkoilua, sillä se on paimentava työkoira.

Tutkimuksissa on havaittu, että lapinporokoiralla esiintyy keskimääräistä vähemmän eroahdistusta verrattuna muihin koirarotuihin. Myös aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan esiintyy keskimääräistä vähemmän. Pelko erilaisia kovia ääniä kohtaan on koirien yleisin ongelmakäyttäytymisen muoto. Lapinporokoirista noin 30 %:lla esiintyy jonkinasteista ääniarkuutta.

Rodun synnynnäinen paimennusvietti pyritään säilyttämään luonteessa. Useimmat lapinporokoirat soveltuvat edelleenkin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Alkuperä pienoiskuva|Lapinporokoira suomalaisessa postimerkissä. Kaikista lappilaisroduista (lapinporokoira, suomenlapinkoira, ruotsinlapinkoira) lapinporokoira muistuttaa eniten alkuperäisiä saamelaisten porokoiria.Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 165. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. . Lapin poronhoitajien keskuudessa lapinporokoiria onkin ollut jo vuosisatoja paimentamassa porotokkia. Porokoiraa käytettiin apuna tokkien siirtämisessä, kokoamisessa ja erottelussa sekä porojen puolustuksessa susilta ja ahmoilta.

Rodun kantamuotona voidaan pitää koiria, jotka ovat olleet esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa. Lapinporokoiran alkuperästä on keskusteltu runsaasti, sillä rodun ulkonäkö poikkeaa selvästi tyypillisestä pystykorvasta, joilla on neliömäinen rakenne, runsas karvoitus ja kippura häntä.

Lapinporokoiran jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla, mutta vasta 1950-luvulla rotu tuli säännöllisen kenneltyön piiriin. Silloinkaan näkyviä tuloksia ei vielä kuitenkaan saavutettu. Toisen maailmansodan loppupuolella käyty Lapin sota oli tuhoisa porokoirakannalle. Vuonna 1959 alkoi varsinainen työ poroa paimentavan koiran jälleenrakentamiseksi.

Lapinporokoirasta tuli virallinen rotu vuonna 1966, mutta Suomen Kennelliitto oli epävirallisesti rekisteröinyt poronhoitajien alkukantaisia paimenkoiria 1950-luvulta asti. Vielä nykyisinkin järjestetään rotuunottoja. 2000-luvulla rotuun on otettu yhteensä noin 50 koiraa.

Rodun nykytilanne Ulkomailla lapinporokoiria on eniten Ruotsissa, noin 800 yksilöä. Seuraavaksi eniten rotua esiintyy Norjassa ja Hollannissa. Nykyään Lapissa on porokoiria noin muutama sata koiraa, joista yhä useampi on rekisteröity lapinporokoira. Lapinporokoirilla on edelleen avoin rekisteri, joten pohjoisen rekisteröimättömiä käyttökoiria ja niiden ensimmäisen polven jälkeläisiä voidaan ottaa rekisteriin.

Lapinporokoira on haukkumalla paimentava koira. Useimmat niistä omaavat synnynnäisen paimenvietin ja soveltuvat edelleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Lisäksi Porokoirakerho ry on jo vuodesta 1995 järjestänyt epävirallisia poronpaimennustestejä ja -kilpailuja arvioidakseen lappalaiskoirien paimennustaipumusta sekä kykyä paimentaa porotokkaa.Karppinen, 2012. s. 107.

Lapinporokoiralle pystytettiin patsas syyskuussa 2003. Patsas sijaitsee Inarissa Saamelaismuseo Siidan pihassa, ja sen on tehnyt Pekka Ketonen.

Terveys Lapinporokoiran terveystilanne on tällä hetkellä melko hyvä. Se on elinvoimainen ja perusterve koira.

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet. Rodussa esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja epilepsia.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 72 %:lla lapinporokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).

Yleisimmät silmäsairaudet rodussa ovat kaihi, PRA ja retinan dysplasia RD. Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jonka mukaan koira tulee silmätarkastaa virallisesti kolmatta pentuetta rekisteröitäessä.

Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Lapinporokoirat ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Lapinporokoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 14 %. Lapinporokoiran aikaisemmin kapeaa geenipohjaa on saatu laajennettua rotuunotetuiden koirien jalostuskäytöllä. Viime vuosikymmeninä rodun suosio on kasvanut Suomessa.

Katso myös Suomenlapinkoira Ruotsinlapinkoira Paimensukuinen lapinkoira

Lähteet

Lappalaiskoirat ry. Lapinporokoira Kennelliiton KoiraNetissä

Viitteet

Aiheesta muualla Porokoirakerho

Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Suomalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit