Korean tasavallan asevoimat () joka tunnetaan myös nimellä ROK:n asevoimat, ovat Etelä-Korean asevoimat. ROK:n asevoimat on yksi maailman suurimmista ja voimakkaimmista asevoimista, ja sen vahvuus vuonna 2022 on kerrottu olevan 3 600 000 (500 000 aktiivista ja 3 100 000 reserviläistä).
Korean tasavallan asevoimien juuret juontavat juurensa Korean tasavallan perustamiseen vuonna 1919, jolloin sen aseellinen haara oli nimeltään Korean vapautusarmeija, ja se kävi sotaa japanilaismiehitystä vastaan toteuttamalla laajamittaisia hyökkäyksiä, salamurhia, pommituksia, sabotaaseja sekä etsintä- ja pelastustehtäviä. Perustettiin virallisesti vuonna 1948 Korean tasavallan hallituksen perustamisen jälkeen. Etelä-Korean asevoimat ovat vastuussa valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden säilyttämisestä ja osallistuvat myös rauhanturvaoperaatioihin sekä humanitaariseen ja katastrofiavun antamiseen maailmanlaajuisesti.
Historia Korean tasavallan asevoimien alkuperä juontaa juurensa Korean vapautusarmeijaan, jonka Korean väliaikainen hallitus perusti maanpaossa Chongqingissa, Kiinan tasavallassa vuonna 1940 Japanin miehityskaudella. Monet sen jäsenistä liittyivät myöhemmin Etelä-Korean asevoimiin. Lisäksi joukkoihin kuului myös joitakin etnisiä korealaisia Kuomintangin ja Mantšukuon sotilaita.
Kun Korea vapautettiin Japanin keisarikunnasta 15. elokuuta 1945, Korean poliisivoimat ja Korean rannikkovartiosto perustettiin Yhdysvaltain armeijan sotilashallituksen kautta Koreassa. Korean poliisivoimista tuli Korean tasavallan maavoimat ja Korean rannikkovartiostosta Korean tasavallan merivoimat, ja ne muodostivat Korean tasavallan asevoimat sen jälkeen, kun Etelä-Korean hallitus perustettiin 15. elokuuta 1948. Korean tasavallan ilmavoimat perustettiin lokakuussa 1949. vasen|pienoiskuva|209x209px|Etelä-Korean poliisivoimien marssi 15. tammikuuta 1946. Etelä-Korean asevoimat pysyivät pitkälti poliisijoukkoina, kunnes Korean sota syttyi 25. kesäkuuta 1950, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien oli puututtava asiaan Yhdysvaltojen johtamilla joukoilla. Etelä-Korean armeija kehittyi Korean sodan aikana nopeasti, vaikka se kärsi valtavia tappioita. Kuten Neuvostoliitto aseisti Pohjois-Korean, Yhdysvallat aseisti ja koulutti Etelä-Korean armeijan koko Korean sodan ajan. Korean sodan jälkeen Etelä-Korea perusti Yhdysvaltojen kanssa yhteisen sotilasliiton (ROK-U.S. Alliance). Vietnamin sodan aikana Etelä-Korean armeija ja merijalkaväenjoukot taistelivat Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen rinnalla.
1970-luvulla Park Chung Heen hallinnon ”Yulgok-suunnitelman” (율곡사업) avulla Etelä-Korea alkoi rakentaa itsenäistä ja kansallista puolustusvoimaa. Nimi on peräisin Joseon-dynastian aikaisesta tiedemiehestä ja kuninkaan neuvonantajasta. Hän oli kutsunut koolle 10 000 miehen armeijan pitääkseen maan turvassa hyökkäyksiltä. Etelä-Korean nopean kasvun aikana 1980-luvulla armeija modernisoitui, ja se hyötyi useista hallituksen rahoittamista teknologiansiirtohankkeista ja kotimaisista puolustuskykyaloitteista. Etelä-Korean teollisuus toimitti 1990-luvulla noin 70 prosenttia armeijan tarvitsemista aseista, ampumatarvikkeista, viestintä- ja muuntyyppisistä laitteista, ajoneuvoista, vaatteista ja muista tarvikkeista, ja vuonna 2022 Etelä-Koreassa oli kaikkiaan 85 puolustusalan urakoitsijaa.
Nykyään Etelä-Korean asevoimilla on käytössään hyvä yhdistelmä sekä uudenaikaisia että vanhempia perinteisiä aseita. Sen valmiuksiin kuuluu monia kehittyneitä länsimaisia asejärjestelmiä, joita täydentää kasvava ja yhä kehittyneempi kotimainen puolustustuotantoala. Esimerkiksi Korean laivasto on aloittanut tiukan nykyaikaistamissuunnitelman, jossa hyödynnetään vahvaa paikallista laivanrakennusteollisuutta ja jonka tavoitteena on tulla sinivesilaivastoksi 2020-luvulla.
Puolustusstrategia vasen|pienoiskuva|234x234px|Presidentti Park Chung Hee tarkastaa joukkoja Korean tasavallan asevoimien päivän paraatissa vuonna 1973. Korean tasavallan (Etelä-Korea) ja Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) vuonna 1953 allekirjoittama Korean aseleposopimus päätti Korean sodan aktiiviset sotatoimet. Koska Pohjois- ja Etelä-Korea eivät ole allekirjoittaneet virallista rauhansopimusta, Korean tasavallan armeijan oli toteutettava puolustustoimenpiteitä uuden pohjoiskorealaisen hyökkäyksen varalta.
Kylmän sodan aikana Seouliin johtavien ja sieltä lähtevien teiden ja rautateiden sekä Gyeonggin maakunnan sisäisten teiden ja rautateiden päälle rakennettiin erilaisia tankkien barrikadeja. Panssarintorjuntaesteet muodostuvat valtavista betonilohkareista, jotka on asennettu ohuille seinille ja tehty näyttämään väärennetyiltä silloilta ja ylikulkusilloilta, jotka eivät johda mihinkään, vaan niihin on kerätty satoja tonneja romua. Nämä rakenteet on varustettu räjähteillä, ja ne on suunniteltu niin, että Etelä-Korean armeija voi räjäyttää ne ja tiputtaa rojut, jotka tukkivat tiet ja rautatiet. Panssarintorjuntaesteiden lisäksi Etelä-Korean armeija asetti piikkilanka-aidat Han-joen varrelle ja satoja "lohikäärmeenhampaita", avoimille pelloille. 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin suurin osa näistä rakennelmista rakennettiin, tavoitteena oli hidastaa vihollisen panssarivaunuja, joukkoja ja muita ajoneuvoja ja hankkia aikaa eteläkorealaisille siviileille paeta Pohjois-Korean hyökkääviä joukkoja sekä antaa Korean tasavallalle ja Yhdysvaltojen armeijalle mahdollisuus lähettää joukkoja puolustusasemiin. Etelä-Korean puolustusministeriö väittää, että panssarintorjuntaesteet tarkastetaan säännöllisesti turvallisuussyistä, mutta esteissä on halkeamia ja eroosion merkkejä.
Paikallisviranomaiset ja siviilit vaativat nyt panssarintorjuntaesteiden poistamista, koska ne aiheuttavat suuria turvallisuusriskejä, haittaavat kehitystä ja monet uskovat, että ne ovat menettäneet tarkoituksensa. Turvallisuushuolista huolimatta barrikadien purkaminen on monimutkainen asia.
Koska Pohjois-Korea menetti Venäjän vuonna 1990 ja Kiinan vuonna 1992 antaman turvallisuus- ja taloudellisen tuen, sotilasanalyytikkojen mukaan on epätodennäköistä, että se voisi hyökätä Etelä-Koreaan täysillä maavoimilla. Pohjois-Korea on muuttanut sotilaallista taktiikkaansa ja keskittyy nyt pitkän kantaman ja salaisiin iskuihin. Erikoisjoukkojen oletetaan käyttävän sota-aikaisia tunneleita tai erilaisia soluttautumiskeinoja, kuten sukellusveneitä, ilmatyynyaluksia, AN-2-lentokoneita ja helikoptereita, tunkeutuakseen etulinjaan ja taka-asemiin ja suorittaakseen hybridioperaatioita iskemällä tärkeimpiin yksiköihin ja laitoksiin, salamurhaamalla avainhenkilöitä ja häiritsemällä taka-asemia.
27. joulukuuta 2022 Pohjois-Korea lähetti viisi dronea rajan yli, joista yksi saapui Souliin. Kaikki viisi palasivat takaisin pohjoiseen, vaikka viiden tunnin takaa-ajoon osallistui hävittäjiä ja taisteluhelikoptereita ja noin 100 laukausta ammuttiin. KAI KT-1 Woongbi syöksyi maahan, vaikka molemmat miehistön jäsenet jäivät henkiin. Pääesikunta julkaisi lausunnon, jossa se toteaa, että hyökkäyslennokit voidaan pysäyttää. Kyky pysäyttää pienempiä vakoiludroneita on kuitenkin ”rajoitettu”. Vanhempi virkamies Kang Shin-chul sanoi: ”Armeijamme valmistautumattomuus on aiheuttanut suurta huolta kansalle... käytämme aktiivisesti havaintolaitteita, joilla voimme havaita vihollisen lennokin jo alkuvaiheessa, ja käytämme aggressiivisesti iskujoukkoja” Etelä-Korean presidentti Yoon Suk-yeol on ilmoittanut, että Etelä-Korea aikoo sijoittaa uuden sotilasyksikön perustamisen myötä häivedroneihin, jotka voisivat lentää Pohjois-Koreaan.
Etelä-Korean puolustusministeriö ilmoitti uudesta lennokkien torjuntatoimenpiteiden ohjelmasta, johon käytetään noin 560 miljardia wonia seuraavien viiden vuoden aikana. Rahat käytetään neljään uuteen hankkeeseen. Yksi niistä on ilmassa oleva laser, jota käytetään suurempien lennokkien tuhoamiseen, kun taas häirintälaitteita käytetään pienempiin lennokkeihin. Lisäksi perustetaan uusi, kahdesta laivueesta koostuva lennokkien torjuntayksikkö. Laser on jo testiprosessissa, ja sen odotetaan olevan toiminnassa vuonna 2027. Lisätyötä tehdään myös häivehävittäjien ja rakettitorjuntajärjestelmien parissa. Menojen kokonaismäärä seuraavien viiden vuoden aikana on 331,4 biljoonaa. Vertailun vuoksi edellinen puolustusbudjetti viime tilikaudella oli vain 54,6 biljoonaa wonia.
Komentorakenne Korean asevoimien johto on määritelty perustuslaissa. Presidentti on joukkojen ylipäällikkö virkansa puolesta. Sotilaallinen valta kulkee presidentiltä kansalliselle puolustusministerille, jonka on usein oltava (mutta jonka ei ole laillisesti pakko olla) eläkkeellä oleva neljän tähden kenraali. Presidentti ja maanpuolustusministeri vastaavat koko sotilaallisesta organisaatiosta ja ylläpitävät näin armeijan siviilivalvontaa. Maanpuolustusministeri vastaa presidentin määräyksestä sotilasasioista ja valvoo pääesikunnan puheenjohtajaa ja kunkin asevoimien yksikön esikuntapäällikköä.
Sotilasstrategian ja poliittisten asioiden koordinoimiseksi presidentillä on kansallinen turvallisuusneuvosto, jota johtaa kansallinen turvallisuusneuvonantaja.
Pääesikunta Pääesikunta koostuu pääesikunnan puheenjohtajasta sekä maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien päälliköistä.
Pääesikunnan puheenjohtaja, neljän tähden kenraali tai amiraali, on asevoimien korkein upseeri. Puheenjohtaja avustaa puolustusministeriä operatiivisen komentovallan osalta ja valvoo puolustusministerin määräyksestä puolustusvoimien kunkin yksikön taistelujoukkoja. Operatiivinen johtoketju kulkee suoraan pääesikunnan puheenjohtajalta armeijan, laivaston ja ilmavoimien komentajille. Kunkin puolustushaaran (maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) esikuntapäälliköllä on hallinnollinen määräysvalta omassa osastossaan.
Puolustushaarat Korean puolustusvoimat muodostuvat Korean armeijasta, merivoimista ja ilmavoimista. Korean merijalkaväki kuuluu merivoimien alaisuuteen. Korean armeijan reservijoukot ovat reserviosasto.
Korean tasavallan armeija pienoiskuva|Eteläkorealaisia sotilaita yhteisen turvallisuusalueen (Joint Security Area, JSA) sinisten rakennusten välissä, taustalla Pohjois-Korea. ROK:n armeija (ROKA) on sotilashaaroista ylivoimaisesti suurin, ja sen henkilöstömäärä oli noin 420 000 vuonna 2020. Tämä on seurausta sekä Korean niemimaan vuoristoisesta maastosta (70 prosenttia on vuoristoa) että Pohjois-Korean vahvasta asemasta, johon kuuluu miljoona sotilasta, joista kaksi kolmasosaa on pysyvästi sijoitettu etulinjaan Korean demilitarisoidun vyöhykkeen läheisyyteen. Nykyinen hallinto on käynnistänyt maan puolustusohjelman, jonka mukaan Etelä-Korea kykenisi torjumaan Pohjois-Korean uhan täysin kotimaisin keinoin noin vuoteen 2030 asti.
Korean tasavallan merivoimat vasen|pienoiskuva|184x184px|ROKS Sejong the Great, Sejong the Great-luokan ohjushävittäjä. Korean merivoimat (ROKN) vastaa meri- ja maihinnousuoperaatioista. Korean tasavallan laivastossa on noin 70 000 vakituista sotilasta, mukaan lukien 29 000 Korean tasavallan merijalkaväen sotilasta. ROK:n merivoimalla on noin 150 laivaa. Merivoimien ilmailujoukkoihin kuuluu noin 70 lentokonetta.
Korean tasavallan merivoimiin kuuluvat Korean tasavallan merivoiman esikunta, Korean tasavallan laivasto ja Korean tasavallan merijalkaväki. Merivoimien komentaja on Korean tasavallan merivoimien korkein upseeri, ja hän valvoo merivoimien organisoinnin, rekrytoinnin, koulutuksen, varustamisen, toimitusten ja liikekannallepanon toimintaa.