Laktoosi-intoleranssi on oireyhtymä, jossa laktoosia eli maitosokeria sisältävät ruoka-aineet aiheuttavat ruoansulatuskanavan oireita, kuten ilmavaivoja, ripulia ja vatsakipuja. Oireiden taustalla on laktoosia pilkkovan laktaasientsyymin puutteellinen toiminta ohutsuolessa. Tällöin laktoosi ei imeydy ohutsuolesta, vaan kulkeutuu paksusuoleen, jossa suolistobakteerien aineenvaihdunnassa muodostuvat yhdisteet aiheuttavat oireita. Maailmanlaajuisesti noin 70 % ihmisistä ilmentää geenimuotoa, jossa laktaasin aktiivisuus heikkenee merkittävästi ikävuosien 12–18 jälkeen (hypolaktasia). Kuitenkaan kaikki heistä eivät koe oireita laktoosista, vaan laktoosinsietoon vaikuttavat muutkin tekijät.

Taustasyyt Laktaasi on ohutsuolessa esiintyvä entsyymi, joka katalysoi laktoosin pilkkoutumista glukoosiksi ja galaktoosiksi. Mikäli laktaasin aktiivisuus on heikentynyt, laktoosi ei pilkkoudu eikä imeydy ohutsuolessa, vaan etenee paksusuoleen. Suolistomikrobit hajottavat laktoosia omassa aineenvaihdunnassaan, minkä seurauksena muodostuu maitohappoa, lyhytketjuisia rasvahappoja sekä kaasuja (vety, hiilidioksidi, metaani). Nämä aiheuttavat laktoosi-intoleranssin oireita.

Laktaasin toiminta on keskeistä ihmisen ja muiden nisäkkäiden varhaiskehitykselle, sillä ilman sitä elimistö ei pysty hyödyntämään maidossa olevaa laktoosia energianlähteenä. Tyypillisesti laktaasin aktiivisuus kuitenkin laskee luontaisesti varhaiskehityksen jälkeen. Ihmisistä noin 70 % ilmentää hypolaktasiaksi kutsuttua genotyyppiä, jossa laktaasin aktiivisuus heikkenee merkittävästi 12–18 ikävuoden jälkeen. Aktiivisuus ei lakkaa kokonaan, vaan on noin 5–10 % vastasyntyneen tasosta. Noin 30 % ihmisistä taas ilmentää normolaktasiaksi kutsuttua genotyyppiä, jossa laktaasin aktiivisuus pysyy aikuisenakin.

Hypolaktasia ei välttämättä aina aiheuta laktoosi-intoleranssin oireita, sillä jopa kolmasosa kyseisen genotyypin kantajista on oireettomia. Suurin osa sietää noin maitolasillista vastaavan kerta-annoksen (12 g) laktoosia ilman merkittäviä oireita, aterian kanssa suuremmankin määrän. Toiset voivat kuitenkin saada oireita jo pienistä määristä. Oireiden kokemiseen vaikuttavat muun muassa nopeus, jolla bakteerien käymistuotteet kertyvät paksusuoleen, sekä oireisiin liitetyt mielikuvat. Itse ilmoitetut oireet korreloivat huonosti objektiivisten mittarien, kuten vetyhengityskokeen kanssa.

Hypolaktasian yleisyys väestössä vaihtelee maantieteellisesti paljon. Pohjois-Euroopassa hypolaktasia on noin 5 %:lla väestöstä, kun taas joissain Aasian ja Afrikan maissa luku on jopa yli 90 %. Euroopassa yleisin normolaktasiaa aiheuttava mutaatio on C/T-13910, mutta muualla maailmassa on tunnistettu muitakin mutaatioita.

Laktoosi-intoleranssilla tarkoitetaan yleensä hypolaktasiaan liittyvää oireyhtymää. On kuitenkin olemassa myös sekundaarinen laktoosi-intoleranssi, jossa laktaasin aktiivisuuden heikkeneminen johtuu genotyypin sijaan muusta ohutsuoleen vaikuttavasta tekijästä, kuten sairaudesta tai lääkkeestä. Sekundaarista laktoosi-intoleranssia aiheuttavia sairauksia voivat olla muun muassa keliakia, ruoansulatuskanavan infektiot ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Synnynnäinen laktaasinpuutos puolestaan on harvinainen, suomalaiseen tautiperintöön kuuluva sairaus, jossa laktaasin toiminta on mutaation vuoksi puutteellista jo syntymästä lähtien.

Oireet

Laktoosi-intoleranssin oireet ilmenevät noin 1–3 tunnin kuluttua laktoosin nauttimisen jälkeen. Oireisiin kuuluu ilmavaivoja, vatsan turvotusta, löysiä ulosteita (joskus myös ummetusta) ja epämääräisiä vatsakipuja. Oireista ei kuitenkaan ole vaaraa terveydelle. Diagnosointi

Laktoosi-intoleranssi voidaan todeta ruokavaliokokeilulla. Mikäli oireet selvästi helpottuvat laktoosia välttämällä ja palaavat laktoosille altistumalla, muita tutkimuksia ei välttämättä tarvita. Laktoosirasituskokeen osuvuus on huono, joten sitä ei juurikaan enää käytetä. Erotusdiagnostisesti keliakian mahdollisuus on syytä sulkea pois.

Geenitestillä (B-Lakt-D) voidaan selvittää, onko potilaalla hypolaktasiaa vai normolaktasiaa aiheuttava genotyyppi. Mikäli tulos on C/C, kyseessä on hypolaktasia. Jos taas tulos on C/T tai T/T, kyseessä on normolaktasia. Testin hyöty on kuitenkin rajallinen, koska hypolaktasiaa ilmentävistä noin kolmannes on oireettomia ja toisaalta normolaktasia ei poissulje sekundaarisen laktoosi-intoleranssin mahdollisuutta. Lisäksi alle 12-vuotiailla laktoosinsiedon pitäisi olla normaalia genotyypistä riippumatta.

Hoito Laktoosi-intoleranssin hoitona on laktoosin välttäminen yksilöllisen sietokyvyn mukaisesti. Tätä voidaan toteuttaa käyttämällä vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita. Hapanmaitotuotteissa on vain vähän laktoosia, kypsytetyissä juustoissa ei lainkaan. Laktoosin nauttiminen aterian yhteydessä voi lievittää oireita.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että laktoosille altistumalla sen sieto voi parantua. Ilmiö ei vaikuta johtuvan laktaasin aktiivisuuden kasvusta, vaan mahdollisesti paksusuolen bakteerien sopeutumisesta. Tutkimusnäyttö asiasta on kuitenkin epävarmaa.

Tutkimustieto prebiootti- ja probioottivalmisteiden hyödystä on niukkaa. Käytössä on myös laktaasientsyymivalmisteita, joista osalle voi olla hyötyä.

Katso myös Maitoallergia Trehaloosi-intoleranssi Hyla Histamiini-intoleranssi

Lähteet

Aiheesta muualla

Laktoosi-intoleranssi, Terveyskirjasto.fi

Luokka:Aineenvaihduntasairaudet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Ruoansulatuselinten sairaudet