pienoiskuva|Ku Klux Klanin tunnus, "Mystic Insignia of a Klansman" eli "veripisararisti". Tällä hetkellä käytössä ainakin klaanilla nimeltä The White Camelia Knights of the Ku Klux Klan. Keskellä veripisara, joka symboloi Jeesuksen Kristuksen ristillään vuodattamaa verta, sisällissodassa kaatuneiden Konfederaation sotilaiden verta, rikoksen uhriksi joutuneen viattoman naisuhrin verta ja valkoisen rodun verta. Risti on samanlainen kuin ristiretkeläisillä ja symboloi kristinuskoa.
Ku Klux Klan (KKK) on Yhdysvalloissa toimiva poliittinen liike ja terroristijärjestö, joka koostuu joukosta itseään klaaneiksi kutsuvia salaseuroja ja järjestöjä. Näiden "klaanien" aatemaailma vaihtelee, mutta keskeisimmät aatteet ovat olleet valkoinen ylivalta, juutalaisvastaisuus, antikatolisuus (varsinkin 1920-luvulla), liittovaltion vastustaminen, homoviha, antikommunismi ja maahanmuuton vastustaminen sekä siihen liittyvä valkoisen amerikkalaisuuden korostaminen. Klaanien toimintatapoihin on kuulunut ajoittain terrori, väkivalta ja joukkovoiman osoitukset, jotka ovat kohdistuneet erityisesti Yhdysvaltojen mustaan väestönosaan ja muihin KKK:n vastustamiin väestöryhmiin, kuten juutalaisiin.
Ku Klux Klan perustettiin vuonna 1865 Yhdysvaltain sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Liikkeen toiminta tukahdutettiin 1870-luvun alkupuolella. KKK perustettiin uudestaan vuonna 1915. Liikkeen kultakausi oli 1920-luvulla, jolloin joka seitsemäs amerikkalainen oli sen jäsen. Alkuperäistä Ku Klux Klania jäljitteleviä ryhmiä on yhä olemassa, mutta niiden jäsenmäärä ja vaikutusvalta ovat nykyisin selvästi vähäisemmät kuin liikkeen suuruudenajalla.
Ku Klux Klanin historia Ensimmäinen Ku Klux Klan Perustaminen thumb|left|Ku Klux Klanin perustamiselle omistettu muistolaatta, joka on kiinnitetty Klaanin perustamisrakennuksena toimineen vanhan lakitoimiston seinään. Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen alkuperäisen Ku Klux Klanin perustivat 24. joulukuuta 1865 kuusi koulutettua, keskiluokkaista Konfederaation armeijan veteraaniupseeria, jotka olivat kotoisin Pulaskista Tennesseestä. He olivat turhautuneita eivätkä olleet sopeutuneet sodan loppumiseen ja oman kotimaansa sekä sen armeijan tappioon. Tavoitteena oli jatkaa sotaa Unionia eli "jenkkejä" ja näiden liittolaisia vastaan terrorin ja sissisodan keinoin. Perustajat olivat John C. Lester, John B. Kennedy, James R. Crowe, Frank O. McCord, Richard R. Reed ja J. Calvin Jones.Horn, 1939, s. 9
thumb|450px|Amerikan Konfederaation valtiot. Ku Klux Klanin syntyalue oli Tennessee ja sen pääkaupunki Nashville.
Nimi Ku Klux Klan keksittiin kreikan pyörää tarkoittavasta sanasta κύκλος (kyklos). Tarinan mukaan Reed ehdotti nimeksi Kyklos ja Kennedy lisäsi tähän perään sanan clan, joka skottienglannissa tarkoittaa sukujuuria. Toisen tarinan mukaan Kennedy keksi molemmat sanat, mutta Crowe käänsi sanan kyklos muotoon kuklux.Horn, 1939, s. 11, jälkimmäistä väittää Wade, 1987, s. 33. Alun perin järjestö keskittyi taistelemaan pohjoisvaltioista tulleita valkoisia onnenonkijoita ja uudisasukkaita (carpetbaggers) sekä Republikaaniseen puolueeseen liittyneitä ja Unionin puolelle loikanneita etelävaltioiden valkoisia (scalawags) luopioita vastaan. Jälkimmäisiä KKK ja muut konfederaatiota kannattavat pitivät maanpettureina ja takinkääntäjinä.
Ku Klux Klan levisi pian lähes jokaiseen etelävaltioon. Järjestö julisti terrorikampanjan Republikaanisen puolueen valkoisia ja mustia johtohenkilöitä vastaan. Kampanjan aikana surmattiin Arkansasin kongressimies James M. Hinds, kolme Etelä-Carolinan lainsäätäjää ja useita miehiä, jotka olivat mukana perustuslaillisissa puoluekokouksissa.
Vuosina 1867–68 Klaani aloitti mustien saarnaajakokousten hajottamiset ja mustien koteihin yöllä tunkeutumisen tuliaseiden varastamiseksi. Näissä tapahtumissa ilmeisesti matkittiin sellaisia Tennesseen tapahtumissa kunnostautuneita ryhmiä kuin "Yellow Jackets" ja "Redcaps".
thumb|Etelävaltioiden sotasankari ja Ku Klux Klanin ensimmäinen suurvisiiri kenraali Nathan Bedford Forrest
Vuoden 1867 Nashvillen kokouksessa yritettiin luoda järjestöstä hierarkkinen organisaatio, jossa paikalliset ryhmät olisivat vastanneet piirikunnan johtajalle, joka olisi vastannut aluepiireille. Aluepiiri olisi taas vastannut osavaltiolle, joka olisi vastannut kansalliselle päämajalle. Tämän suunnitelman nimeltä "The Prescript" kehitti Konfederaation prikaatikenraali George Gordon. Suunnitelma sisälsi Klaanin tavoitteet ja kysymykset, jotka esitettäisiin järjestön jäseniksi haluaville. Kysymykset olivat sellaisia, jotka keskittyivät jälleenrakennuksen ja republikaanisen puolueen vastustamisen ympärille. Jäsenhakijalta kysyttiin oliko hän republikaani, Unionin armeijan veteraani tai Loyal Leaguen jäsen. Loyal League eli Union League oli Unionia tukevien järjestö. Samoin hakijalta kysyttiin, vastustiko tämä "neekereiden sosiaalista ja poliittista tasa-arvoisuutta" ja kannattiko tämä "valkoisen miehen hallitusta". Hakijalta kysyttiin myös, pitikö tämä "kiinni Etelän perustuslaillisista oikeuksista" sekä kannattiko hän "Etelän valkoisen miehen vapautta ja etelän väestön kaikkien oikeuksien palauttamista" sekä "ihmisten oikeutta suojella itseään mielivaltaiselta ja luvattomalta vallalta".
Huolimatta tällaisen perustuskirjan ja ohjesäännön luomisesta ainutkaan paikallinen osasto ei hyväksynyt sitä. Ryhmät jatkoivat toimintaansa itsenäisinä ilman alueellisia, osavaltiollisia tai kansallisia päämajoja.
Liikkeen nimen muuttumisesta muotoon Ku Klux Klan vastasi entinen orjakauppias ja konfederaation kenraali Nathan Bedford Forrest vuonna 1867. Forrest päätteli, että lyhenteenä KKK vaikutti paremmalta kuin KC (Kuklux Clan).Tieteen kuvalehti, historia. 13/2013, Mistä tulee nimi Ku Klux Klan?, sivu 12 Suullisen tiedon mukaan Gordon meni Forrestin luo ja kertoi tälle uudesta järjestöstä, johon tämä vastasi: "Se on hyvä juttu. Se on pirun hyvä juttu. Voimme käyttää sitä pitämään nekrut paikallaan". Muutamaa viikkoa myöhemmin Forrest julistettiin KKK:n kansalliseksi johtajaksi eli suurvisiiriksi (The Grand Wizard, Suurvelho), mutta myöhemmissä haastatteluissaan Forrest väitti, ettei hänellä ollut otetta KKK:n ryhmiin eikä valtaa järjestössä.
Toiminta
Ku Klux Klan näki tehtäväkseen rajoittaa vapautettujen orjien yhteiskunnallista ja poliittista asemaa. Erityisesti Klaani yritti rajoittaa mustien koulutusta, taloudellisen aseman kohentumista, äänioikeutta ja aseenkanto-oikeuksia. Vaikka Klaanin pääasiallinen kohde oli mustassa väestössä, joutuivat myös etelävaltioiden republikaanit ankaran ja vihamielisen uhkailun kohteeksi. Väkivalta saavutti tuloksensa. Esimerkiksi huhtikuussa 1868 Georgian kuvernöörivaaleissa Columbian piirikunta antoi 1 222 ääntä republikaanien Rufus Bullockille, mutta marraskuun presidentinvaaleissa republikaanien ehdokas Ulysses Grant sai vain yhden äänen piirikunnasta.
Klaanin uhkailu kohdistui erityisesti opettajia ja kongressin perustaman Pakolaisten, vapaiden orjien ja hylättyjen alueiden toimiston (Bureau of Refugees, Freedmen and Abandoned Lands, tunnetummin Freedmen's Bureau) toimijoita vastaan. Tämä toimisto auttoi erityisesti vapautuneita orjia. Loyal Leaguen eli Union Leaguen mustat jäsenet olivat myös usein Klaanin rynnäköiden, iskujen ja ratsioiden kohteena. Erään alabamalaisen sanomalehden päätoimittaja kirjoittikin, ettei "Loyal League ole mikään muu kuin nekrujen Ku Klux Klan". Erään Klaanin toteuttaman iskun tapahtumat kirjattiin ylös kongressin kiertokyselyssä näin:
Myös toisenlaista voimaa käytettiin. Klaanin jäsenet surmasivat yli 150 mustaa pelkästään yhdessä Floridassa sijaitsevassa piirikunnassa. Satoja muita surmattiin muissa piirikunnissa.
Prikaatikenraali George Gordon teki julkisen selvityksen Klaanin toteuttamista mustiin kohdistuneista väkivallanteoista:
Moni musta mies oli Unionin armeijan veteraani ja siten aseistettu. Alusta lähtien Klaanin pääasiallisena tehtävänä oli riisua musta väestönosa aseista. Selvityksessä todettiin, että Klaania oli ammuttu kolme kertaa ja jos mustat "haluavat käydä sotaa meitä vastaan, tulee heidän varautua siitä seuraavaan kauheaan seuraukseen". Selvityksessä Gordon myös väitti, että Klaani oli rauhallinen järjestö. Tämä oli yleinen väite, jolla yritettiin suojella Klaania syytteiltä. Kuitenkin vuonna 1869 liittovaltion valamiehistö (federal grand jury) julisti Klaanin olevan terroristijärjestö. Satoja esimerkkejä rikoksista ja väkivallanteoista tuotiin julki asiaa käsitellessä. Klaanin jäseniä alettiin syyttää ja moni jäsenistä pakeni oikeudenkäyntejä, pääasiassa Etelä-Carolinaan. Gordon myös kertoi, että eräät henkilöt olivat tehneet olevan väkivallantekoja Klaanin nimissä. Oli kylläkin totta, että Klaanin jäsenistöön kuulumattomat henkilöt olivat huomanneet Klaanin valeasun olevan hyvä keino peittää henkilöllisyytensä väkivallan tekoja harjoittaessa. Oli myös yleistä, että Klaanin korkeampi johto sanoi itsensä ja vastuunsa irti näistä väkivallanteoista. Kaiken lisäksi Klaanin jäsenyys oli vaikea todistaa järjestön hajanaisen ja epäkeskittyneen luonteen takia. Monella tapaa Ku Klux Klan oli demokraattisen puolueen, maanviljelijäluokan ja valkoisen ylivallan ylläpitämistä kannattavien aseellinen siipi.
Vain kaksi vuotta järjestön perustamisen jälkeen vuonna 1868 Klaanin toiminnan aktiivisuus alkoi laskea. Kuten Gordonin selvitys todistaa, järjestön toiminnassa poliittisuus oli vähentynyt entisestään. Toiminnan ajatuksena oli lähinnä se kuinka välttää syytökset väkivallasta. Moni vaikutusvaltainen etelän demokraatti alkoi nähdä järjestön rasitteena, joka antoi liittovaltion hallitukselle tekosyyn säilyttää valtansa etelävaltioissa. Georgialainen B. H. Hill meni jopa niin pitkälle, että väitti "eräät näistä levottomuuksien aiheuttajista ovat itse asiassa surmattujen ystäviä". Tämä lausunto väitti siis Klaanin olevan itse asiassa liittovaltion ja republikaanien asialla.
thumb|200px|left|Alabaman Tuscaloosan Independent Monitor-lehdessä vuonna 1868 julkaistu kuva, joka uhkaa Klanin lynkkaavan "carpetbaggerit"
Sanomalehtihaastattelussa 28. elokuuta 1868 prikaatikenraali kertoi ylpeänä, että Klaanilla oli etelävaltioissa noin 550 000 miestä ja Tennesseessä yli 40 000. Hän kertoi myös, että voisi viiden päivän varoitusajalla kutsua aseisiin jopa 40 000 miestä. Samoin hän sanoi, ettei itse asiassa ollut järjestön jäsen, vaan sen yhteistyökumppani ja tukija. Gordon väitti myös, ettei Klaanin vihollisia niinkään olleet mustat kuin pohjoisen puolelle kääntyneet etelävaltiolaiset eli scalawagit (scalawags) ja pohjoisesta tulleet maahanmuuttajat eli carpetbaggerit (carpetbaggers). Tämä oli puolitotuus, koska nämä valkoiset ryhmät juuri estivät sen, että Klaani voinut lähteä suoraan toimiin ja ponnisteluihin entisiä orjia vastaan. Tämän takia Klaani yritti tavoittaa juuri näihin ryhmiin kuuluvia valkoisia, erityisesti opettajia, jotka Freedmen's Bureau oli tuonut etelään. Näistä opettajista moni oli ollut ennen sotaa abolitionisti tai aktiiveja "maanalaisessa rautatiessä", joka oli etelästä karanneet orjat pohjoiseen auttanut eri etappipisteistä ja- reiteistä koostunut organisaatio. Monet valkoiset etelävaltiolaiset uskoivat, että mustat äänestivät republikaanista puoluetta vain, koska Loyal Leaquet olivat huijanneet näitä.
thumb|Perheen murhayrityksestä pidätettyjä Ku Klux Klanin jäseniä Tishomingon piirikunnassa Mississippissä syyskuussa 1871. Kuva ilmestyi Harper's Weekly -lehdessä 27. tammikuuta 1872.
Järjestön hajoaminen Ensimmäinen Klaani ei ollut koskaan keskusjohtoisesti organisoitu. Salaisena "näkymättömänä" ryhmänä sillä ei ollut jäsenlistaa, velkoja, sanomalehtiä, puheenjohtajaa, paikallisosastoja, paikallisia päälliköitä eikä valtiollisia tai kansallisia toimihenkilöitä. Järjestön kannatus tuli sen maineesta, jota lisäsivät näyttävät valepuvut sekä villi ja uhkaava toiminta. Järjestön perustaminen ja toiminta oli spontaania. Historioitsija Elaine Frantz Parsons on kuvaillut järjestöä näin: