Keno Don Hugo Rosa, taiteilijanimeltään Don Rosa, (s. 29. kesäkuuta 1951 Louisville, KentuckyInducks (luettu 27.9.2007)) on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja. Hän on tunnetuimpia Aku Ankka -sarjakuvien piirtäjiä. Koulutukseltaan Rosa on rakennusinsinööri.Lindfors, Jukka: Don Rosan Suuret Ankkatarinat. Teoksessa
Ennen Aku Ankka -sarjakuvia Rosa piirsi collegensa lehteen The Kentucky Kerneliin The Pertwillaby Papers -nimistä seikkailusarjakuvaa, joka sai jatkoa paikallisessa sanomalehdessä julkaistusta The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvasta.Römpötti, Harri: Don Rosa syntyi piirtämään ankkoja. Akuankka.fi. Viitattu 27.9.2007. Monet hänen Disney-sarjakuvansa ovat olleet uusintoja näistä Rosan vanhoista tarinoista.
Rosa on tunnettu yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään, tarkoista historiallisista viittauksistaan sekä ihailemansa Carl Barksin tarinoihin tekemistään jatko-osista. Rosan ensimmäinen Aku Ankka -sarjakuvatarina oli yhdysvaltalaiselle Gladstone-kustantamolle tehty ”Auringon poika” vuodelta 1987. Vuonna 1989 hän siirtyi tanskalaisen Egmont-kustantamon palvelukseen, jonka kautta hänen tarinansa levisivät myös Suomen Aku Ankka -lehteen. Ensimmäinen Aku Ankassa julkaistu Rosa-tarina on vuoden 1990 ensimmäisessä numerossa julkaistu ”Jos metsään haluat mennä nyt...”.Don Rosan piirtämät Disney-sarjakuvat (akuankka.fi, viitattu 27.9.2007)
Rosan merkittävimpänä työnä pidetään 12-osaista Roope Ankan elämä ja teot -sarjaa, joka kertoo Roope Ankan elämän vaiheista Barksin tarinoissaan esittämien viittausten perusteella. Rosa palkittiin tarinasta Eisner-palkinnolla. Hänen historiaan ja mytologiaan kytkeytyviin töihinsä lukeutuu myös Kalevala-aiheinen tarina ”Sammon salaisuus”, jossa Roope Ankka etsii Sampoa, Kalevalassa kuvailtua taikaesinettä.
Rosan viimeinen tarina ilmestyi vuonna 2005. Hän ilmoitti vuonna 2008 lopettaneensa sarjakuvien tekemisen. Vuonna 2011 julkaistiin hänen elämästään kertova tanskalainen dokumenttielokuva Life and Times of Don Rosa.Don Rosan elämä ja teot, Kvaak.fi
Elämäkerta Lapsuus ja nuoruus Rosan isoisä Gioachino Rosa oli kotoisin Italiasta Maniagon kylästä läheltä Venetsiaa, mutta saapui 1900 Amerikkaan ja perusti rakennusyhtiön, jonka nimeksi tuli Keno Rosa Tile & Terrazzo Company hänen lempinimensä ’Keno’ mukaan. Myöhemmin rakennusyhtiö periytyi Rosan isälle ja sedälle. Lempinimi syntyi, kun hänen yhdysvaltalaiset ystävänsä eivät osanneet lausua hänen nimeään. Keno Rosa palasi Italiaan 1908, meni naimisiin ja sai neljä lasta, joista yksi oli Rosan isä Ugo Rosa. Perhe muutti vuonna 1914 Yhdysvaltoihin. Siellä Ugo Rosa tapasi Rosan äidin, Chilistina Titianon.
Rosa syntyi 29. kesäkuuta 1951. Alun perin Rosan isä Dante Ugo Rosa nimesi vauvan itsensä mukaan Don Hugo Rosaksi, ja siitä seurasi suuri riita Rosan isän ja isoisän välillä. Isoisä oli olettanut ensimmäisen Yhdysvalloissa syntyneen miespuolisen Rosan saavan nimen hänen mukaansa. Kuitenkin jossain vaiheessa Rosan isoisä tarjosi pojalleen tuhat dollaria, jotta hän vaihtaisi Rosan nimeksi Keno Don Hugo Rosa, ja tähän Rosan isä myöntyi. Italialaisista sukujuuristaan huolimatta Rosalle ei koskaan opetettu italiaa. Rosan kerrotaan aloittaneen piirtämisen jo hyvin varhaisessa iässä, jolloin hänen vanhempansa täyttivät piirrosten puhekuplat. Rosa ei nauttinut niinkään piirtämisestä vaan tarinoiden tekemisestä. Niinpä hänen piirroshahmonsa olivatkin aina pitkälle nuoruuteen asti samanlaisina pysyviä pikku-ukkoja, joiden tehtävänä oli vain viedä itse tarinaa eteenpäin.
Rosan perheeseen kuului vanhempien lisäksi Rosaa yksitoista vuotta vanhempi isosisko, Deanna Rosa, jolta Rosa peri sarjakuvainnostuksensa. Isosiskolla oli tuhansia sarjakuvalehtiä, joista osa oli Dell-kustantamon Disney-lehtiä. Rosa luki nämä sarjakuvat ja sai näin lukea Carl Barksin tarinoita vuodesta 1949 eteenpäin. Hänestä tuli Barksin ihailija, vaikkei hän tuolloin vielä tuntenutkaan tämän nimeä. Myöhemmin Rosa peri kotoa lähteneen isosiskonsa sarjakuvat, mutta heitti ne hieman yli kymmenvuotiaana oman sarjakuvakokoelmansa mukana pois kahta suosikkiaan lukuun ottamatta. Jälkeenpäin hän hankki tuhansia sarjakuvalehtiä käsittäneeseen kokoelmaansa kaikki hävittämänsä lehdet takaisin, mutta on myöhemmin myynyt osan kokoelmastaan pois.
Ensimmäiset sarjakuvat Rosa kävi nuoruudessaan muutamia collegen taidehistorian luentoja lukuun ottamatta ainoastaan poikakouluja. Jopa koulutunteina hän piirteli satiirisarjakuvia opetettavista asioista, mutta yhdessäkään koulussa hän ei ottanut taidekursseja. Yliopisto-opiskelujensa aikana Rosa piirsi myös pilapiirroksia yliopiston lehteen, Kentucky Kerneliin. Lehti halusi kuitenkin julkaista poliittista satiirisarjakuvaa, minkä vuoksi Rosa tekikin yhden lukukauden ajan päivittäin ilmestynyttä sarjakuvaa nimeltä The Pertwillaby Papers. Myöhemmin sarjan hahmot siirtyivät aarteenmetsästystarinaan nimeltä ”Lost in (an Alternative Section of) the Andes” (1973), jonka juonen pohjalta syntyi myöhemmin myös Rosan ensimmäinen Disney-tarina ”Auringon poika”.
Valmistuttuaan rakennusinsinööriksi yliopistosta vuonna 1973 Rosa meni töihin lattioiden laatoittajaksi isoisänsä perustamaan rakennusyhtiöön, jonka Rosan isä oli perinyt ja joka Rosan itse oli tarkoitus periä. Vapaa-aikanaan hän jatkoi The Pertwillaby Papers -sarjakuvansa piirtämistä The Rocket's Blast Comicollector -fanzinelle, jolle hän piirsi kaiken kaikkiaan kolme tarinaa.
Vuonna 1979 Rosa alkoi tehdä paikalliselle sanomalehdelle lauantaisin ilmestynyttä sunnuntaisarjakuvan kokoista The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvaa, joka kertoi supersankari Captain Kentuckyn seikkailuista. Rosan päätös tehdä sarjakuvasta supersankarien kustannuksella irvaileva parodia pohjautui pitkälti siihen tosiasiaan, ettei Rosa koskaan ymmärtänyt yhdysvaltalaisten valtaisaa innostusta supersankarisarjakuviin. Rosa on sanonut, että ainoat supersankarisarjakuvat, joiden lukemisesta hän on nauttinut, olivat 1940-luvun loppupuolella ilmestyneitä Teräsmies-sarjakuvia. Niitä kunnioittaakseen Rosa piirsi Ankka-tarinassaan ”Musta ritari” nähdyn oranssihiuksisen ja pisamanaamaisen toimittajan Teräsmies-sarjakuvien Jimmy Olsenin näköiseksi.
Piirrettyään The Adventures of Captain Kentuckya kolmen vuoden ajan ja saatuaan 150 jaksoa piirretyksi hän lopetti sen tekemisen vähäisen palkan vuoksi. Niinpä hän pakkasi piirustusvälineensä pois eikä ajatellut jatkaa enää koskaan.
Vuonna 1980 Rosa meni naimisiin erityisopettaja Ann Paynen kanssa.
Ensimmäiset Disney-sarjakuvat 1980-luvun puolivälissä Disneyn sarjakuvia julkaissut Western Publishing päätti luopua lisenssistään julkaista Disneyn hahmoja sisältäviä sarjakuvia. Disneyn sarjakuvat eivät olleet Yhdysvalloissa enää suosiossa, joten Disney päätti, ettei sarjakuvien massatuotanto ollut kannattavaa ja vuokrasi lisenssin halvalla kolmen tai neljän arizonalaisen Disney-fanin Gladstone-kustantamolle. Eräänä päivänä vuonna 1986 Rosa näki pienessä sarjakuvaliikkeessä Gladstonen julkaiseman sarjakuvalehden. Rosa innostui tästä heti ja soitti Byron Ericksonille, Gladstonen silloiselle päätoimittajalle, ja ilmoitti, että hänen kohtalonsa oli kirjoittaa ja piirtää Roope Ankka -seikkailu. Jo seuraavana päivänä Rosa alkoi tehdä ensimmäistä Disney-tarinaansa. Hänellä ei ollut aikomustakaan tehdä Gladstonelle lisää sarjakuvia, mutta kun seikkailu sai Uncle Scrooge -lehdessä ilmestymisensä jälkeen paljon myönteistä palautetta ja nimettiin jopa Harvey Awardin ehdokkaaksi parhaasta tarinasta, hän myi isoisänsä perustaman rakennusyhtiön ja ryhtyi täysipäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi.
Gladstonelle työskentelemisen ohessa Rosa teki Disney-sarjakuvia myös alankomaalaiselle Oberonille. Oberonin budjetti oli kuitenkin liian pieni, jotta Rosa olisi voinut tehdä sille tarinoita koko ajan. Niinpä hän työskentelikin Oberonille vain Gladstonelle tehtyjen töiden välissä, ja silloinkin hän yleensä sai piirrettäväkseen valmiin käsikirjoituksen. Rosa ehti Oberonilla työskennellessään piirtää Gary Leachin, Ruud Straatmanin, Evert Geradtsin ja Buitinkin käsikirjoittamia tarinoita, ja nämä tarinat ovat Rosan tuotannon ainoat, joita hän ei ole käsikirjoittanut itse lukuun ottamatta tarinaa ”Ankkalinnan pillipiipari”, jonka kolme ensimmäistä sivua ovat Carl Barksin käsikirjoittamia.
Vuonna 1989 Rosa lopetti Gladstonelle työskentelyn, sillä Disney ei antanut sen enää palauttaa taiteilijoille heidän tarinoidensa alkuperäisiä piirroksia, eikä Rosa voinut omasta puolestaan hyväksyä tällaista käytöstä, varsinkaan kun hän sai osan elannostaan myymällä niitä. Hän sai kuitenkin pian paljon korkeampipalkkaista työtä yhdysvaltalaiselta DuckTales (Ankronikka) -lehdeltä, jossa julkaistiinkin yksi hänen tarinansa, ”Aikasauva”. Rosa ei kuitenkaan pitänyt siitä, että joku lehden toimittajista muokkasi hänen käsikirjoituksiansa poistaen muun muassa vitsejä, ja lisäksi hänellä oli usein vaikeuksia saada palkkaansa. Niinpä hän erosikin toimestaan.
Rosa siirtyi töihin Walt Disney Televisionille käsikirjoittamaan Pilipalipilotit -piirrossarjaa. Rosa kuitenkin lopetti työt kolmen käsikirjoitetun jakson jälkeen, koska hän ei aina voinut olla varma saisiko hän palkkaa vai ei, ja koska televisiokäsikirjoittajana hän ei saanut olla yksin vastuussa tekemisistään.
1990-luvulta nykypäivään pienoiskuva|left|Don Rosa Helsingissä 24.9.2010.
Rosa sai tietää, että Egmont-kustantamo oli julkaissut Euroopassa uusintapainoksia hänen tarinoistaan ja halusi niitä vielä lisää. Myös Oberon oli kiinnostunut hänen tarinoistaan, mutta Rosa valitsi kustantajakseen Egmontin, koska sillä oli suurempi budjetti ja näin ollen varaa maksaa kunnon palkkaa. Egmont oli sitä paitsi ilmoittanut eurooppalaisten lukijoiden kaipailevan jatko-osia vanhoihin Barks-tarinoihin. Samoihin aikoihin Disney otti Gladstonelta oikeudet sarjakuvien kustantamiseen ja se halusi myös Rosan sarjakuvia. Disney ei kuitenkaan suostunut antamaan hänelle alkeellisimpiakaan freelancerin oikeuksia, minkä vuoksi Rosa päätti jäädä Egmontille. Hän teki kuitenkin Disneylle yhden tarinan, ”Ahneen palkan”, jolla hän halusi kertoa voivansa työskennellä heille, jos he muuttaisivat sopimusta.
Rosa on tehnyt sarjakuviaan pääasiassa Egmontille, vaikka hän virallisesti onkin freelancer. Hän on tehnyt myös tarinat ”Kolikko karussa”, ”Hakkaa päälle!” ja ”Culebran liikenero” ranskalaiselle Picsou-lehdelle lähinnä siksi, ettei Egmont ollut suostunut kustantamaan niitä. Rosa on tehnyt myös lukuisia yhden sivun kuvia samaiselle lehdelle, koska hän sai niistä työmäärään nähden paremman palkkion kuin sarjakuvista.
Vuonna 1990 julkaistiin ensimmäistä kertaa Rosan tarina, ”Jos metsään haluat mennä nyt...” Suomen Aku Ankassa ja vastaavissa pohjoismaisissa julkaisuissa. Vuonna 1991 hän vieraili Skandinaviassa ja huomasi olevansa erittäin suosittu jo silloin. Vuonna 1995 Rosa oli Suomessa ja Skandinaviassa jo niin suosittu, että hän alkoi saada nimensä jokaisen lehden kanteen, jossa julkaistiin jokin hänen tarinansa. Aikaisemmin vain Barksin tarinoita oli mainostettu samalla tavalla. Vuoden 1995 lopulla julkaistiin myös maailman ensimmäinen ainoastaan Rosan tarinoita sisältävä kovakantinen sarjakuvakokoelma, Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita. Rosa tuli juhlistamaan kirjan julkaisua Suomeen ja jakoi sen julkistuksen yhteydessä tuhansia nimikirjoituksia ja omistuspiirroksia.
Vuosina 1991, 1992 ja 1993 Rosa teki suurimman ja arvostetuimman työnsä, 12-osaisen Roope Ankan elämä ja teot -sarjan, joka kertoo Roope Ankan elämäntarinan kymmenenvuotiaasta pojasta vuoden 1947 joulupäivään. Vuonna 1995 Rosa sai teoksesta parhaan sarjakuvamuotoisen tarinan Eisner-palkinnon. Vuonna 1997 hänet palkittiin parhaana huumorisarjakuvien piirtäjä-käsikirjoittajana.