pienoiskuva|200px|Logo Micro Four Thirds on japanilaisten kameravalmistajien Olympuksen ja Panasonicin kehittämä peilitön järjestelmäkamerastandardi. Standardissa määritellään objektiivien ja elektronisiin etsimiin perustuvien järjestelmäkameroiden välinen kiinnitys.
Standardin merkittävä etu muihin järjestelmäkameroihin nähden on objektiivien ja usein myös kameroiden merkittävästi pienempi koko, mikä johtuu kennon koosta, joka on jonkin verran pienempi kuin yleensä harrastaja- ja puoliammattilaiskäyttöön tarkoitetuissa järjestelmäkameroissa ja pinta-alaltaan noin neljäsosa ammattilaiskäyttöön tarkoitettujen kameroiden 35 mm:n filmiä vastaavista kennoista. thumb|right|300px|Olympus OM-D E-M5 ja M. Zuiko 12-50mm zoomobjektiivi
Erot Four Thirds -standardiin Kameroiden kenno on kooltaan sama kuin aikaisemmassa Four Thirds -standardissa. Four Thirds -standardista poiketen Micro Four Thirds -kameroissa ei ole etsintä varten peiliä, ja siksi objektiivin ja kennon välinen etäisyys on em. standardia merkittävästi pienempi, vain 20 mm. Sen ansiosta Micro Four Thirds -kameroille on voitu suunnitella huomattavasti pienempiä laajakulma- ja normaaliobjektiiveja.
Peilin puuttumisen vuoksi Micro Four Thirds -kameroissa ei ole juurikaan käytetty erilliseen tarkennuskennoon perustuvaa vaihetarkennusta, vaan kennon vierekkäisten kuvapisteiden valoisuuseroihin (kontrastiin) perustuvaa kontrastitarkennusta (kuten kaikissa videokameroissa). Kontrastitarkennus on vaihetarkennusta tarkempi, mutta koska valoisuuseroista ei päätellä tarvittavan tarkennuksen suuntaa (kauemmas vai lähemmäs), joutuu kamera etsimään tarkennusta objektiivin tarkennuslinssien edestakaisilla siirroilla. Vaihetarkennuksessa linssin siirron suunta ja etäisyys voidaan päätellä suoraan tarkennuskennolta saatavasta informaatiosta. Vaihetarkennuksen haitta on vähäisempi tarkkuus ja tarve objektiivien kalibrointiin.
Four Thirds -objektiiveja voidaan käyttää Micro Four Thirds -kameroissa yksinkertaisen ja edullisen sovittimen avulla, mutta päinvastainen ei ole mahdollista.
Kennon koko ja kuvasuhde
Four Thirds ja Micro Four Thirds -kameroiden kenno on kooltaan 18 mm × 13,5 mm (diagonaali 22,5 mm), josta käytössä on 17,3 mm × 13,0 mm (diagonaali 21,6 mm). Kuvasuhde on siten 4:3, toisin kuin useimmissa muissa järjestelmäkameroissa, jotka käyttävät 3:2 kuvasuhdetta. Kennon pinta-ala on noin 30–40 % pienempi kuin APS-C -kameroissa, mutta huomattavasti suurempi kuin pienissä taskukokoisissa kameroissa.
Vuonna 2009 markkinoille tullut Micro Four Thirds -kamera Panasonic Lumix DMC-GH1 ja sen seuraaja GH2 mahdollistavat samalla diagonaalilla myös 16:9 ja 3:2 kuvasuhteet suuremman kennon avulla.
Tarkennusmenetelmät
Suurin osa Micro Four Thirds -kameroista käyttää automaattitarkennukseen kontrastitarkennusta, joka vaihetarkennuksesta poiketen voidaan suorittaa pelkästään tavanomaiselta kennolta saatavan informaation perusteella. Micro Four Thirds -kameroista vain vuonna 2013 julkaistu Olympus OM-D E-M1 tukee kontrastitarkennuksen lisäksi myös vaihetarkennusta. Tämä on edellyttänyt erityisten vaihetarkennuselementtien upottamista kennoon.
Vuonna 2014 Panasonic julkisti Depth From Defocus -menetelmän (DFD), jolla kontrastitarkennusta varten pystytään päättelemään tarkennuksen suunta myös tavanomaisen kennon tuottamasta kuvainformaatiosta. Helmikuussa 2014 julkaistu Panasonic GH4 oli ensimmäinen DFD-menetelmää tukeva Panasonicin kamera, ja toukokuussa 2015 julkaistun G7:n myötä teknologia on siirtynyt myös halvempiin malleihin. Menetelmä perustuu kuvan epätarkkuuden analysointiin, ja edellyttää tietoja käytössä olevan objektiivin optisista ominaisuuksista. Siksi DFD-tarkennus toimii vain Panasonicin objektiiveilla, joiden optinen informaatio on tallennettu joko kameran tai Panasonic-objektiivien muistiin. Kuten vaihetarkennus, myös DFD vähentää merkittävästi tarvetta tarkennuksen edestakaisiin siirtoihin, ja siten johtaa huomattavasti nopeampaan automaattitarkennukseen.
Objektiivin kiinnitys Micro Four Thirds -standardi määrittelee bajonettityyppisen kiinnityksen objektiiveille. Etäisyys objektiivista kennoon on noin 20 mm, joka on noin puolet Four Thirds -standardista. Tämä on mahdollista, koska Micro Four Thirds -kameroissa ei ole optisen etsimen edellyttämää peiliä. Optisen etsimen sijaan kameroissa on joko ainoastaan nestekidenäyttö tai nestekidenäytön lisäksi elektroninen etsin. Elektronisen etsimen etuihin lukeutuu se, että videota tallennettaessa kuvaa voi etsimestä seurata reaaliajassa, toisin kuin peiliin perustuvissa etsimissä, ja etsimen kuva on kirkas huonossa valaistuksessa ja hitailla objektiiveilla. Objektiivin ja kennon välisen lyhyen etäisyyden vuoksi useat Micro Four Thirds -objektiivit ovat huomattavasti vastaavia Four Thirds -objektiiveja pienempiä. Näin on etenkin laajakulmaisten objektiivien kohdalla, esimerkiksi 7–14 mm zoomin.
Micro Four Thirds -standardin mukaiset kamerat 300px|Panasonic Lumix GH2 300px|Olympus PEN E-P3 300px|Olympus OM-D E-M1 300px|Panasonic Lumix GX7 300px|Panasonic Lumix G5
Standardin mukaisia kameroita ovat valmistaneet Olympus ja Panasonic sekä kesäkuusta 2014 lähtien Kodak. Ensimmäinen Micro Four Thirds -kamera oli Panasonicin G1, jonka myynti Japanissa alkoi lokakuussa 2008. Huhtikuussa 2009 Panasonic julkisti teräväpiirtovideota tukevan GH1-kameran.
Olympuksen Pen-mallit muistuttavat ulkonäöltään mittaetsinkameraa, kun taas OM-D-sarjan kamerat muistuttavat Olympuksen 1970-luvun OM-järjestelmäkameroita. Edellisissä ei ole kiinteää etsintä. Panasonicin kameroista GF-sarjan kamerat ovat pieniä, ja etsin on lisävaruste kuten Olympuksen uudemmissa kameroissa (GF3:een ei ole etsintä saatavilla ollenkaan.) G-malleissa on korkealaatuinen elektroninen etsin vakiona, ja ne ovat ulkonäöltään lähimpänä perinteisiä järjestelmäkameroita. GH-mallit poikkeavat G-malleista paremman kennon ja erinomaisten video-ominaisuuksien suhteen. Helmikuussa 2014 julkistettu GH4-kamera tuottaa Ultra HD-videota. Panasonicin GX-sarjan GX7 on jatkoa GF1- ja GX1-kameroille, laajennettuna sisäänrakennetulla etsimellä. GM1 ja GM5 ovat kooltaan erittäin pieniä, ja erityisesti niille suunnitellut objektiivit, esim. 12–32 mm, ovat poikkeuksellisen pieniä.
nimi kenno paino julkistettu kommentti Panasonic Lumix DMC-G1 12.0 Mp 385 g lokakuu 2008 ei videota Panasonic Lumix DMC-GH1 12.0 Mp 385 g huhtikuu 2009 kuvakoot 4000x3000, 4128 x 2752, 4352 x 2448, 2992 x 2992 Olympus PEN E-P1 12.0 Mp 331 g heinäkuu 2009 ei etsintä Panasonic Lumix DMC-GF1 12.0 Mp 285 g syyskuu 2009 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-P2 12.0 Mp 335 g marraskuu 2009 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-PL1 12.0 Mp 334 g helmikuu 2010 elektroninen etsin lisävaruste Panasonic Lumix DMC-G10 12.0 Mp 388 g maaliskuu 2010 Panasonic Lumix DMC-G2 12.0 Mp 428 g maaliskuu 2010 Panasonic Lumix DMC-GH2 16.0 Mp 442 g syyskuu 2010 kuvakoot 4608 x 3456, 4752 x 3168, 4976 x 2800, 3456 x 3456 Panasonic Lumix DMC-GF2 12.0 Mp 310 g marraskuu 2010 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-PL2 12.3 Mp tammikuu 2011 Panasonic Lumix DMC-G3 16.0 Mp 336 g toukokuu 2011 Panasonic Lumix DMC-GF3 12.0 Mp 264 g kesäkuu 2011 ei etsintä Olympus PEN E-P3 12.0 Mp 369 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-PL3 12.2 Mp 313 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-PM1 12.2 Mp 263 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste Panasonic Lumix DMC-GX1 16.0 Mp 318 g marraskuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste Olympus OM-D E-M5 16.1 Mp 425 g helmikuu 2012 Panasonic Lumix DMC-G5 16.1 Mp 396 g heinäkuu 2012 Panasonic Lumix DMC-GH3 16.0 Mp 550 g syyskuu 2012 Olympus PEN E-PL5 16.1 Mp 325 g syyskuu 2012 elektroninen etsin lisävaruste Olympus PEN E-PM2 16.1 Mp 269 g syyskuu 2012 elektroninen etsin lisävaruste Panasonic Lumix DMC-G6 16.0 Mp 390 g huhtikuu 2013 Panasonic Lumix DMC-GX7 16.0 Mp 402 g elokuu 2013 Olympus OM-D E-M1 16.0 Mp 497 g syyskuu 2013 sekä vaihe- että kontrastitarkennus Panasonic Lumix DMC-GM1 16.0 Mp 274 g lokakuu 2013 Olympus OM-D E-M10 16.0 Mp 396 g tammikuu 2014 Panasonic Lumix DMC-GH4 16.0 Mp 560 g helmikuu 2014 Ultra HD videoresoluutiolla 4096 x 2160 Kodak Pixpro S-1 16.0 Mp 290 g kesäkuu 2014 Olympus OM-D E-M5 II 16.1 Mp 469 g helmikuu 2015 kennosiirtymätilassa 40 Mp ja 63.7 Mp Panasonic Lumix DMC-G7 16.0 Mp 410 g toukokuu 2015 Ultra HD videoresoluutiolla 3840 x 2160 Panasonic Lumix DMC-GX8 20.0 Mp 487 g heinäkuu 2015 Ultra HD videoresoluutiolla 3840 x 2160 Olympus OM-D E-M10 Mark II 16.0 Mp 390 g elokuu 2015 Panasonic Lumix DMC-GX80/85 16.0 Mp 426 g huhtikuu 2016 YI M1 20.0 Mp 281 g syyskuu 2016 ei etsintä Panasonic Lumix DMC-G80/85 16.0 Mp 453 g syyskuu 2016 Olympus OM-D E-M1 Mark II 20.0 Mp 574 g marraskuu 2016 sekä vaihe- että kontrastitarkennus Panasonic Lumix DMC-GH5 20.0 Mp 725 g tammikuu 2017 Ultra HD videoresoluutiolla 4096 x 2160, 59.95 kuvaa sekunnissa Panasonic Lumix DMC-G9 20.0 Mp 658 g marraskuu 2017 Ultra HD videoresoluutiolla 4096 x 2160, 59.95 kuvaa sekunnissa Panasonic Lumix DMC-GX9 20.0 Mp 407 g helmikuu 2018 Ultra HD videoresoluutiolla 4096 x 2160, 30 kuvaa sekunnissa
Vuonna 2009 Micro Four Thirds -kameroilla oli 11,9 prosentin markkinaosuus järjestelmäkameroissa Japanissa . 2010 osuus nousi 15 prosenttiin . 2011 osuus nousi edelleen yli 18,9 prosenttiin, mikä on jo hyvin lähellä perinteisten järjestelmäkameravalmistajien Nikonin (22,5 %) ja Canonin (27 %) osuuksia.. Muualla maailmassa peilittömien järjestelmäkameroiden osuus on ollut yleensä Japania pienempi.
Vuonna 2010 Panasonic julkisti ensimmäisen Micro Four Thirds -standardikiinnitystä käyttävän videokameran Panasonic AG-AF100 (joulukuu 2010).
Micro Four Thirds -objektiivit thumb|right|300px|Panasonic Lumix G 20 mm f/1.7 ja 45-200 mm f/4.0-5.6 -objektiivit. Standardin mukaisia objektiiveja on yli 70. Koska Micro Four Thirds -kameroissa kennon halkaisija on noin puolet 35 mm:n filmin (kinofilmi) halkaisijasta, vastaavuus kameroihin, joiden kenno on kinofilmikokoinen, saadaan kertomalla objektiivien polttoväli kahdella. Esim. 14-42 mm:n zoomobjektiivi vastaa 28–84 mm:n objektiivia kinofilmikamerassa, ja 45–175 mm:n zoom vastaa 90–350 mm:n zoomobjektiivia. Kennon pienemmän koon vuoksi samaten makro-objektiiviien suurennoskertoimet kerrotaan kahdella, jotta saadaan vastaavuus kinofilmikokoisten kennojen objektiivien suurennoskertoimien kanssa.
Kennon pienemmän koon sekä kennon ja kiinnityksen välisen puolta pienemmän etäisyyden vuoksi Micro Four Thirds -objektiivit ovat huomattavasti 35 mm:n kennoa käyttävien kameroiden objektiiveja pienempiä. Teoreettisesti 35 mm:n kameroiden objektiiveista saa Micro Four Thirds -objektiivin skaalamalla objektiivin kaikki osat jokaisessa kolmessa ulottuvuudessa puoleen, mikä johtaisi objektiiveihin, jotka ovat tilavuudeltaan ja painoltaan vain 1/8 kinofilmikokoista 35 mm:n kennoa käyttävien kameroiden objektiiveista. Lisäksi esimerkiksi Olympus 9–18 mm ja 14-42 mm sekä Panasonic X 14-42 mm-objektiivit ovat kuljetusasennossa noin puolet lyhyempiä, mikä parantaa objektiivien kannettavuutta edelleen.
Osa objektiiveista soveltuu portaattoman aukon vuoksi erityisen hyvin videokuvaukseen.
Runkosuojaobjektiivit ovat poikkeuksellisen ohuita ja yksinkertaisia objektiiveja, joita voi käyttää runkosuojan korvikkeena. Objektiiveissa on kiinteä f/8 aukko, tarkennus yksinkertaisella vivulla, ja paino vain muutamia kymmeniä grammoja.