Päivänkakkaramaa () on luonnontieteen tietokonemalli, jossa kuvitteelliset mustat ja valkoiset päivänkakkarat ohjailevat planeetan pintalämpötilaa. Mallissa musta päivänkakkara imee Auringon säteilyä ja lämmittää planeettaa, kun taas valkoinen heijastaa pois auringon säteilyä ja viilentää planeettaa. Lisäksi mustat päivänkakkarat menestyvät parhaiten viileässä ja valkoiset lämpimässä. Näin viileässä viihtyvä musta päivänkakkara lämmittää planeettaa, mutta lämpimässä viihtyvä valkoinen päivänkakkara viilentää.
Näin syntyy termostaatti, joka säätelee planeetan lämpötilaa. Päivänkakkaramaan mallin esittivät ensi kertaa vuonna 1983 James Lovelock ja Andrew Watson. Lovelock loi ajatuksen jo joulukuussa 1981. Mallista on kehitetty myöhemmin muunnelmia, joissa muun muassa on mukana myös harmaita päivänkakkaroita.Gribbin 2005: 232–233.
Malli Päivänkakkarat elävät 5–40 °C:n lämpötilassa. 20 °C:n lämpötilassa mustat ja valkoiset päivänkakkarat menestyvät yhtä hyvin ja niiden osuudet ovat 50–50 %. Päivänkakkarat pystyvät pitämään planeetan lämpötilan vakaana, vaikka Auringon säteily vaihtelisi välillä 60–140 % nykyisestä. Malli olettaa planeetan olevan pelkkää mannerta ja kasvihuoneilmiön, pilvisyyden yms. tekijöiden puuttuvan.Gribbin 2005: 233. Meriplankton viihtyy parhaiten alle 12 °C:n lämpötilassa ja maaeliöt suunnilleen 20 °C:n lämpötilassa. Myös niistä voi ajatella kehittelevänsä jonkinlaisen päivänkakkaramaailman.
Mallin kehitelmiä Erään kehitelmän mukaan eri lämpötiloissa viihtyvät metaania ja hiilidioksidia hyödyntävät ja erittävät bakteerit olisivat säädelleet päivänkakkaramaan tapaan Maan lämpötilaa silloin, kun Aurinko oli vielä nykyistä himmeämpi eikä korkeampaa elämää ollut. "Päivänkakkaramaailma" saattaisi säädellä myös muita tekijöitä, esimerkiksi hapen määrää ilmakehässä. Erässä mallissa maakasvit ja merilevät viihtyvät eri lämpötilassa ja vaikuttavat Maan albedoon eri tavoin: Maan lämpötila pysyy vakaana, kunnes hiilidioksidipitoisuus kasvaa 500 ppm:iin eli Maa lämpenee 3 °C.Lovelock 2003: 52–53.
Lähteet Gribbin, John: Syvä yksinkertaisuus. Suomentanut Arja Hokkanen. Ursan julkaisuja, 95. Ursa 2005.
Viitteet
Luokka:Kybernetiikka Luokka:Ilmastonmuutos Luokka:Tulevaisuudentutkimus