Eerik XIV (ruots. Erik XIV) ; (13. joulukuuta 1533 Tre Kronor linna, Tukholma, Ruotsin valtakunta – 26. helmikuuta 1577 Örbyhusin linna) oli Ruotsin kuningas vuosina 1560–1568.
Hän laajensi monarkian valtaoikeuksia ja harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa, joka johti pohjoismaiden seitsenvuotiseen sotaan vuosina 1563–1570 Tanskaa vastaan. Eerik XIV loi ulkopolitiikallaan perustan Ruotsin suurvallalle ja hänen avioliittosuunnitelmillaankin oli reaalipoliittisia tavoitteita.
Suku ja koulutus Erikin isä oli kuningas Kustaa I Vaasa. Eerik kuului äitinsä Katariina von Saksi-Lauenburgin puolelta Euroopan suurimpiin ruhtinassukuihin. Hän polveutui äitinsä kautta sekä Eerikin- että Bjälbo-suvusta. Katariina polveutui Ingeborg Birgersdotterista, joka oli Birger-jaarlin ja Ruotsin prinsessa Ingeborg Eriksdotterin tytär.
Hänen sisarpuolensa olivat Katariina (1539–1610), Cecilia (1540–1627), Anna (1545–1610), Sofia (1547–1611) ja Elisabet (1549–1597) ja hänen velipuoliaan olivat Juhana III (1537–1592), Magnus (1542–1595), Karl (1544), Sten (1546–1547) ja Kaarle IX (1550–1611).
Hänen äitinsä kuoli kun poika oli alle 2-vuotias. Hänen äitipuolensa oli kuningatar Margareta Eriksdotter Leijonhufvud. Eerik sai erittäin hyvän koulutuksen. Hänen ensimmäinen opettajansa oli oppinut saksalainen Georg Norman, jonka palveluksia tarvittiin nopeasti muualla Ruotsin valtionhallinnossa. Hänen tilalleen tuli ranskalainen kalvinisti Dionysius Beurreus, joka opetti myös Eerikin veljeä Juhanaa ja jota molemmat näyttävät arvostaneen. Olaus Canuti Helsingius toimi myös prinssin opinto-ohjaajana.
Eerik saavutti aikansa koulutuksen huipun: hänellä oli erinomaiset tiedot vieraista kielistä kuten äitinsä äidinkielestä saksasta sekä latinasta ja ranskasta sekä matematiikasta. Hän oli hyvin perehtynyt historiaan ja kirjoitti tyylillä ja terävyydellä, joka paljasti hänen läheisen perehtyneisyytensä retoriikkaan ja logiikkaan. Hän oli myös hyvin perehtynyt astrologiaan. Hän oli myös ritariurheilun mestari, eli ratsasti sekä miekkaili, lauloi ja soitti luuttua hyvin, osasi piirtää taitavasti ja harasti kuparikaiverrusta. Eerikin huomattavia huonoja ominaisuuksia olivat hänen koleerinen ja epäluuloinen luonteensa, joka oli myös hänen isällään ja veljellään.
Toisaalta Eeik kohteli julmasti niitä, joiden epäili juonittelevan itseään vastaan. Eerikin ja hänen neljä vuotta nuoremman velipuolensa Juhanan välillä vallitsi ainainen kilpailu. Eerik oli luonteeltaan tasapainoton. Hän oli perinyt äitinsä synkkämielisyyden ja isänsä kiivauden. Myös hänen nuoremmalla velipuolellaan Magnuksella oli mielenterveysongelmia.
Kruununperillinen ja herttua Kuningas Kustaa Vaasa teki testamenttinsa vuonna 1557 ja jakoi kuningaskunnan perinnöllisiin herttuakuntiin pojilleen. Juhana oli jo nimitetty Suomen herttuaksi vuotta aiemmin, ja prinssi Magnus ja prinssi Kaarle saivat nyt omat herttuakuntansa. Eerikin alettua esiintyä julkisuudessa, häntä kutsuttiin "valituksi kuninkaaksi". Tukholman valtiopäivien jälkeen vuonna 1560 hänestä tuli Ruotsin "perinnöllinen kuningas". Vuonna 1557 Eerik sai herttuakunnakseen Kalmarin ja Kronobergin läänit sekä Öölannin läänitykseksi, johon Tjust liitettiin vuonna 1559 ja piti sen jälkeen hoviaan Kalmarin linnassa.
Varovaisen ja konservatiivisen vanhan kuninkaan näkemykset olivat toisinaan ristiriidassa hänen nopeaälyisen ja koulutetun vanhimman poikansa näkemysten kanssa, joka halusi modernisoida kuningaskuntaa, eikä ollut yhtä säästäväinen kuin kuningas. Mutta kuningas oli yhtä lailla huolissaan herttua Juhanan holtittomasta ja itsekeskeisestä politiikasta Liivinmaata, Venäjää ja Puolaa kohtaan. Kuningas oli todella raivoissaan aikansa suuren skandaalin, "Vadstenan metelin" käsittelystä. Skandaali sattui herttuoiden sisaren, prinsessa Katariina Vaasan ja Itä-Friisian kreivi Edzard II:n häiden jälkeen vuonna 1559, kun joulujuhlia vietettiin Vadstenan linnassa. Sulhasen veli, kreivi Juhana (Johann) saatiin kiinni yöllisestä vierailusta morsiamen sisaren, prinsessa Cecilian ja hänen hovinaistensa makuukammiossa, pidätettiin ja heitettiin vangittuna torniin. Kuningas Kustaa oli ennen kaikkea raivoissaan itse herttua Erikille, koska tämä oli saattanut julkiseksi tapahtuman, jonka olisi pitänyt pysyä perheen sisällä.
Kuningas
Eerik XIV nousi syyskuussa 1560 valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen tämän vanhimpana poikana. Henkisestä tasapainottomuudesta huolimatta Eerikillä oli selkeät poliittiset tavoitteet. Hän halusi nujertaa nuoremmat velipuolensa, joille Kustaa Vaasa oli jättänyt omat herttuakuntansa sekä Ruotsin ylimmän aatelin. Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä.
Hänet kruunattiin 29. kesäkuuta 1561 Uppsalan tuomiokirkossa loisteliaasti. Siten Kustaa Vaasan perustama perinnöllinen kuningassuku ilmenisi ensimmäistä kertaa asemaansa seremoniallisesti. Eerik ja hänen Vaasa-sukunsa saisivat valtansa Jumalalta kruunajaisten kautta. Valmistettiin täysin uudet kruunajaisarvoesineet eli regaalit. Kruunun valmisti Tukholmassa flaamilainen kultaseppä Cornelis ver Weiden, joka oli ollut Eerikin kultaseppä vuodesta 1559 lähtien.
Eerik kutsui pian valtiopäivät koolle. Arbogan säädöksillä vuonna 1561 hän rajoitti velipuoliensa valtaoikeuksia, joille Kustaa I Vaasa oli myöntänyt suuria herttuakuntia. Kruunajaisissa luotiin valtakuntaan uudet aatelisarvot kreivi ja vapaaherra. Hän vakiinnutti valtaansa perustamalla erityisen kuninkaallisen hovioikeuden ja säätämällä uuden perustuslain vuonna 1562, joka määritteli aateliston sotilaalliset velvoitteet eli ratsupalveluksen.
Eerikin tärkein ulkopoliittinen tavoite oli vapauttaa Ruotsin Itämeren kauppa Tanskan hallinnasta. Hän etsi ensin liittolaisia Länsi-Euroopasta ja mahtiaan lisätäkseen Eerik yritti kosia vuonna 1559 Englannin kuningatar Elisabet I:tä, mutta sai rukkaset monien muiden tavoin. Vaikka hänet torjuttiin vielä vuonna 1562, hän kosiskeli tätä muutaman vuoden ajan. Kosiomatkalla Englannissa oli lähettiläänä hänen velipuolensa Juhana, ja epäonnistuneen kosinnan on arveltu olleen eräs syy Eerikin ja Juhanan huononeville keskinäisille väleille. Elisabetin jälkeen Eerik käänsi huomionsa Skotlannin leskeytyneeseen kuningatar Maria Stuartin suuntaan, mahdollisesti kiristääkseen tätä. Per Brahe ja Charles de Mornay edistivät hänen kosintaansa matkustamalla Skotlantiin vuoden 1562 alussa. Kesäkuussa Eerik sai kuollutta puolisoaan Frans II:ta surevalta Maria-leskeltä vielä virallisen hylkäyksen. Eerik aloitti avioliittoneuvottelut Hessenin prinsessa Kristinan (1543–1604) kanssa heinäkuussa 1562. Avioliittoneuvottelut keskeytyivät helmikuussa 1564, kun yksi Eerikin Elisabet I:lle lähettämistä rakkauskirjeistä löytyi. Kristinan tyttärestä Holstein-Gottorpin prinsessa Kristinasta tuli myöhemmin Eerikin nuorimman veljen Kaarle IX:n toinen puoliso. Eerik liittyi kuningas Kristian II:n tyttären Tanskan prinsessa Christinan tyttären, Lothringenin prinsessa Renatan (1544–1602) kosijoiden joukkoon tähtäimenään saada perintöoikeudet Tanskan maihin tämän kautta ja palauttamaan Kalmarin unionin Ruotsin kuninkaan alaisuuteen. Renata vastasi kosintaan myönteisesti vuonna 1567, mutta Eerikin mielisairauden vuoksi avioliittoa ei koskaan solmittu. pienoiskuva|Eerik XIV, Steven van der Meulen (attr.) 1561. Vuonna 1561 Eerik määräsi Klaus Kristerinpoika Hornin valtaamaan Tallinnan. Hornin retkikunta saapui Tallinnaan maaliskuussa 1561 ja onnistui taivuttelemaan paikallisen raadin luovuttamaan kaupungin.Suomen historian pikkujättiläinen, s. 148. WSOY 1987. Saatuaan näin valloitettua Ruotsille Viron Eerik jatkoi valloituksia Liivinmaan suuntaan jättäen Juhanan syrjään päätöksistä. Eerik puuttui henkilökohtaisesti sodankäyntti useita kertoja. Hän ei ollut menestynyt sotilasjohtajana eikä osoittanut henkilökohtaista rohkeutta. Hänen käskyjään oli usein mahdotonta totella, ja koska hän vaihtoi ylintä komentoa useita kertoja, Ruotsin sodankäynti maalla oli tehotonta. Merellä Ruotsin laivasto saavutti kuitenkin suuria voittoja.
Vuonna 1562 Juhana-herttua avioitui Puolan kuningas Sigismund II Augustin sisaren Katarzyna Jagiellonkan (Katariina Jagellonica) kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kosiomatkan Juhana oli tehnyt Ursus Finlandicus (Suomen Karhu) -nimisellä laivalla. Talvella 1563 veljekset ajautuivat sanasotaan keskenään. Saman vuoden keväällä Eerik yritti saada Juhanan saapumaan Tukholmaan. Juhanan aatelisista koostuvat neuvonantajat yrittivät saada Juhanan sopimaan riidan veljensä kanssa, mutta Juhana ei katsonut voivansa suostua sopimukseen. Tämän johdosta luottomiehet Henrik Klaunpoika Horn ja Herman Fleming siirtyivät ruotsalaisten puolelle.
Samoihin aikoihin Ruotsin kuningas oli kutsunut valtiopäivät koolle, jonka tuloksena Juhana tuomittiin valtakunnan kavaltajaksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Juhana tuomittiin menettämään henkensä, oikeutensa kruunuun ja maansa. Juhana piti Turussa Heikinmessuilla 16. kesäkuuta 1563 voimakkaan puheen, jossa tuomitsi kuninkaan sisäpolitiikan kuin ulkopolitiikankin. Juhana sai rahvaan puolelleen, mutta Eerikin puolelle asettuivat suomenkieliset papit, porvaristo ja talonpojat. Käytännössä kieliraja muodostui vedenjakajaksi osapuolten välillä. pienoiskuva|Eerik XIV, kaivertaja Frans Huys 1560. Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan. Juhanalla olivat vastassaan Hämeen linnaan ja Helsinkiin kokoontuneet kuninkaan kannattajat, joita oli yhteensä noin 10 000 miestä. Juhana puolestaan sai kootuksi vain noin 1 200 miestä. Juhana oli antanut Puolan kuningas Sigismund II:lle 120 000 taaleria ja saanut vastineeksi linnoja Liivinmaalta. Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi. Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Kuljettajana toimi kuninkaan luottamusmies Klaus Eerikinpoika Fleming. Matka oli kestänyt noin kaksi viikkoa, ja herttuaparia kohdeltiin ruhtinaille kuuluvin oikeuksin. Herttuapari kuljetettiin Gripsholmin linnaan, jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi.
Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan kanssa. Sota kiristi kuninkaan ja aateliston välejä. Eerikin mielenterveys horjui entisestään. Toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta häntä vastaan. Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat. Hänen neuvonantajansa Jöran Persson vangittiin rikoksesta. Tapahtumien aikana Eerik näyttää olleen täysin mielisairas. Murhien jälkeen hän pakeni metsään. Useiden kuukausien ajan hän kärsi pakkomielteistä ja uskoi tulleensa vangituksi ja syrjäytetyksi. Sitten valtaneuvosto otti ohjat käsiinsä. Juhana-herttua ja tämä puoliso vapautettiin vankeudesta, mutta Eerikiä ei syrjäytetty. pienoiskuva|Eerik XIV, Domenicus Verwilt (attr.) 1561. Eerik joutui sotaan Tanska-Norjan ja Lyypekin kanssa Turun linnan piirittämisen aikoihin. Sodan puhjettua tanskalaiset valloittivat Älvsborgin linnoituksen, joka oli ruotsalaisten ainoa maan länsipuolella sijaitseva satama saaden Ruotsin näin saarroksiin. Ruotsalaiset pärjäsivät merellä, mutta linnoitusta ei saatu valloitettua. Rauhansopimus tehtiin vuonna 1565. Sopimuksessa Ruotsi lunasti Älvsborgin linnoituksen 150 000 taalerilla. Puolan sotaa käytiin ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Hornin johdolla. Ruotsalaiset kykenivät tukemaan Liivinmaalla käytyä sotaa vain heikosti samanaikaisen Tanskan sodan vuoksi. Suomalaiset joukot kärsivät tappion vuonna 1567 puolalaisten sotajoukkojen puututtua asioihin. pienoiskuva|Eerik XIV:n kruunu, valtakunnanomena, avain ja valtikka. Kultasepät Cornelis ver Weiden, Hans Weidenrik ja Peter Holtswijller.