Kallion II hallitus oli Suomen tasavallan 13. hallitus. Se oli Maalaisliiton ja Kokoomuksen muodostama porvarillinen vähemmistöhallitus, joka toimi 348 päivän ajan 31. joulukuuta 1925 – 13. joulukuuta 1926.
Edellisen pääministerin Antti Tulenheimon jätettyä hallituksensa eronpyynnön, heräsi keskustelua hallitusvastuun siirtämisestä sosialidemokraateille, mutta SDP:n päättävät elimet eivät vielä olleet tehneet tähän oikeuttavaa päätöstä. Tulenheimon hallituksen kulkulaitosministerinä toiminut Kyösti Kallio yritti saada hallitukseensa mukaan myös RKP:n, mutta eri kieliryhmien välit olivat kärjistyneet jo molemminpuolisen pistelyn asteelle. Tulenheimon hallitus oli muun muassa poistattanut ruotsinkieliset nimi- ja opastekyltit suomenkielisten alueiden rautatieasemilta, eikä uusi pääministeri osannut ruotsia, missä oli kylliksi syytä eriseuraisuudelle. Niinpä RKP alkoi hakeutua useissa asioissa yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa, joiden piirissä aitosuomalaisuudella ei juuri ollut kannatusta. Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 63–64. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
Kallion toinen hallitus pyrki jatkamaan edeltäjiensä työtä. Hallitusohjelmassaan se katsoi tehtäväkseen maatalouden, teollisuuden ja liike-elämän tukemisen sekä kansan sivistystason nostamisen. Edelleen hallitus ohjelmassaan lupasi myös jatkaa toimenpiteitä kieltolain aiheuttamaa alkoholin salakuljetusta ja väärinkäyttöä vastaan. Hallitusohjelman mukaan se myös pyrki "voimiensa mukaan huolehtimaan armeijan hengen eheyttämisestä ja siveellisen tason kohottamisesta".
Ulkopolitiikassa Kallion hallitus ulkoministerinsä, professori E. N. Setälän johdolla teki Suomen historian ehkä kauaskantoisimman aloitteen esittäessään Kansainliitossa kansainvälisen talousavun myöntämistä hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle valtiolle. Tämä suunnitelma hyväksyttiin monien neuvotteluvaiheiden jälkeen vuonna 1930, mutta Yhdistynyt kuningaskunta, jonka maksettaviksi pääosa suunnitelmaa toteutettaessa tarvittavista summista olisi tullut, ei koskaan ratifioinut sopimusta, vaikka se myönsikin asian tärkeyden ja kaukonäköisyyden. Kansainvälisen tilanteen kiristyessä 1930-luvun mittaan suunnitelma hautautui eikä suurvaltojen aggressiivisen politiikan jalkoihin jääneille pienille valtioille ollut Kansainliitosta tässäkään apua.
Hallitus kärsi pääministeri Kyösti Kallion ja presidentti Lauri Kristian Relanderin kylmistä suhteista ja kaatui RKP:n 23. marraskuuta 1926 tekemään välikysymykseen puolustuslaitoksen taloudellisesta epäsäännöllisyydestä.
Kokoonpano MinisteriTehtävissäPuolue PääministeriKyösti Kallio 31.12.1925–13.12.1926Maalaisliitto UlkoasiainministeriEmil Setälä 31.12.1925–13.12.1926Kokoomus OikeusministeriUrho Castrén 31.12.1925–13.12.1926Kokoomus SisäasiainministeriGustaf Ignatius 31.12.1925–13.12.1926Kokoomus PuolustusministeriLeonard Hjelmman 31.12.1925–13.12.1926Kokoomus ValtiovarainministeriKyösti Järvinen31.12.1925–13.12.1926Kokoomus OpetusministeriLauri Ingman 31.12.1925–13.12.1926Kokoomus MaatalousministeriJuho Sunila 31.12.1925–13.12.1926 Maalaisliitto ApulaismaatalousministeriVihtori Vesterinen 31.12.1925–13.12.1926 Maalaisliitto Kauppa- ja teollisuusministeriTyko Reinikka 31.12.1925–13.12.1926Maalaisliitto SosiaaliministeriKalle Lohi 31.12.1925–13.12.1926Maalaisliitto Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriJuho Niukkanen31.12.1925–13.12.1926Maalaisliitto
Hallituksen puoluejakautuma
Puolue 31.12.1925 13.12.1926 Kokoomus 6 6 Maalaisliitto 6 6
Lähteet
Aiheesta muualla Kallion II hallituksen ohjelma.
Luokka:Kyösti Kallio Luokka:Suomen hallitukset