Hindulaisuus on Intiasta peräisin oleva uskonto. Siihen sisältyy laaja kirjo suuntauksia, jotka noudattavat hyvin erilaisia oppeja ja käytäntöjä. Hindulaisuuden juuret ulottuvat noin 1500 eaa. syntyneeseen vedalaiseen uskontoon. Useimmat hindulaisuuden suuntaukset tunnustavat Veda-kirjojen arvovallan.
Hindulaisen opin eli dharman mukaan karman laki määrää olennon aseman jälleensyntymien kiertokulussa. Hengellisen itseoivalluksen avulla ihminen voi vapautua jälleensyntymien kierrosta. Hindulaiseen ajatteluun sisältyy käsitys, jonka mukaan perimmäinen todellisuus ja yksilön sielu ovat yhtä. Käytännössä suurin osa hinduista pyrkii vapautukseen palvomalla jumalia, joista keskeisimmät ovat Vishnu ja Shiva. Hindulaisen mytologian tärkeitä tekstejä ovat eepokset Mahabharata ja Ramayana, joista ensin mainittu sisältää opetusrunoelman Bhagavad Gītā.
Historiallisesti kastilaitoksella on ollut merkittävä asema hindulaisuudessa. 1900-luvulla hindulaisuus yhdistyi intialaiseen nationalismiin ja nousi poliittiseksi voimaksi.
Hindulaisuus on maailman kolmanneksi suurin uskonto. Sillä on noin 1,2 miljardia kannattajaa, mikä on noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Se on enemmistöuskonto Intiassa, Nepalissa, Mauritiuksella ja Indonesian Balilla. Suomessa hindulaisia oli vuonna 2019 noin .
Historia
Hindulaisuuden juuret ulottuvat Etelä-Aasiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Vedakulttuurin synty liitetään usein arjalaisten eli indoeurooppalaisten kielten puhujien saapumiseen alueelle noin 1 500 eaa. alkaen. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen varhaisen vedalaisen uskonnon pohjan. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Veda-kirjoihin talletettujen jumalten ylistyshymnien laulaminen ja vedinen filosofia muodostivat hindulaisuuden pohjan. Nimi Veda tulee sanskritin kielen tietoa tarkoittavasta sanasta. Brahmaanit eli pappisluokka huolehti kaikkeuden sopusoinnun kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmaanien yksinoikeus.
pienois|pysty|Hindulainen vesiuhri auringolle. Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien kulttuurista että muista uskonnoista. Nykymuotoinen hindulaisuus alkoi muotoutua ensimmäisen vuosituhannen eaa. lopulla. Varhaisen vedalaisen uskonnon jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni ja kuoleman jumala Yama. Nykyhindulaisuuden myötä heidän merkityksensä vähentyi.
Pääsuuntaukset
Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi, smartismi sekä hindulaiset uudistusliikkeet. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Hindulaisen mytologian keskeisiä tekstejä ovat eepokset Mahabharata ja Ramayana. Länsimaissa tunnetuimpia uushindulaisia liikkeitä on Krishna-liike. Suuntaus palvoo Krishnaa, joka on Vishnun eräs avatar eli ruumiillistuma.
Jumalakäsitys
Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri puolia. Brahman on lopullinen, yliluonnollinen, kaikkialla läsnä oleva, ääretön ja ikuinen olemus. Brahman ei ole jumala monoteistisessa mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään määritelmillä. Brahmania ei yleensä palvota persoonallisena jumalana. Aihetta käsitellään laajasti vedanta-filosofiassa, joka on yksi hindulaisen filosofian suuntauksista.
Hindulaisuudessa yleistä on palvoa vain yhtä tai kahta jumalaa. Yleisessä käsityksessä kolmoisjumalasta (trimūrti) Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti. Brahmaa ei nykyisin juuri palvota.
Monet hindut ovat monisteja, koska heidän mukaansa jumala on perimmiltään yksi, vaikka hänellä on monta nimeä ja olomuotoa. Monistista näkemystä edustaa advaita vedanta -filosofia. Advaita merkitsee ei-kahtiajakoa eli näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Elämän kiertokulusta on mahdollista vapautua, kun ymmärtää tämän ykseyden. Tällöin atman sulautuu brahmaniin. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, minkä ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat – samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.
Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä. Tämä näkemys ei kuitenkaan poissulje muita jumalia, sillä ne nähdään valitun jumaluuden ilmentyminä. Esimerkiksi monet Krishnan palvojat näkevät Shivan syntyneen Krishnan luomisvoimasta. Usein absoluuttinen brahman nähdään ainoana lähteenä, josta kaikki jumaluudet ovat peräisin.
Hyvän ja pahan vastakkainasettelu ilmenee hindulaisuudessa eri tavoin kuin abrahamilaisissa uskonnoissa. Monet hindut katsovat, että eri uskonnot voivat johtaa samaan päämäärään, minkä vuoksi hindulaisuudessa ei historiallisesti ole ollut järjestäytynyttä lähetystyötä. Krishna syntyy ajoittain uudelleen maailmaan ja selittää eri aikoina viestinsä hieman eri tavalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät perusviestin.
Jälleensyntymä ja elämän päämäärät
pienois|Sadhuja eli hindulaisia askeetteja. Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. buddhalaisuuden nirvana). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä. Ruumillistumia eli inkarnaatioita säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.
Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää (purusharta): artha, kāma, dharma ja mokša.
Artha on omien tarpeiden ja halujen toteuttamista. Se sisältää keinot, jotka mahdollistavat halutussa tilanteessa olemisen. Kāma on halua, intoa, kaipuuta ja rakkautta. Siihen sisältyy kaikki ilo ja tyydytys, jonka voi aisteilla saavuttaa. Dharmaan sisältyvät ihmisten uskonnolliset ja moraaliset velvollisuudet sekä rtan mukainen käytös. Mokša on viimeinen ja tärkein päämäärä. Siinä vapaudutaan surusta ja joissain uskomuksissa syntymän ja kuoleman syklistä.
Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Seuraavaksi ihminen etsii kaamaa (aistillisia ja sosiaalisia nautintoja). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.
Tunnusomaisia piirteitä
pienois|Seremonia balilaisen temppelin pihalla. Noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä. Kastittomat tai alempiin kasteihin kuuluvat saattavat käyttää lihaa. Brahmaaneihin eli pappisluokkaan kuuluvien tulee harjoittaa puhtautta eivätkä usein syö lihaa, mutta voivat käyttää maitotuotteita. Veda-kirjallisuus ylistää lehmää, joka itselleen mitään vaatimatta antaa ihmisille ”ravitsevaa nektaria”. Siksi hindut arvostavat lehmiä suuresti eivätkä syö niiden lihaa.
Hindujen tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös pyhiinvaellus, jolloin käydään esimerkiksi peseytymässä Ganges-virrassa. Hindulaisen yhteiskunnan luokkajärjestelmä korkeimmasta luokasta (varnasta) alempaan on seuraava: papit ja oppineet (brahmaanit), soturit, virkamiehet ja hallitsijat (kshatriyat), kauppiaat ja maanviljelijät (vaishyat) sekä palvelijat ja työläiset (shudrat). Järjestelmän ulkopuolella ovat kastittomat (dalitit).
Hindulaisuuteen kuuluvat myös symbolit, joita käytetään taiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja palvonnassa. Symboleista tärkeimpiä ovat pyhä Om-tavu ja aurinkoa kuvaava hakaristi (swastika), joka symboloi onnea.
Temppelit
pienois|Hindutemppeli Bangaloressa. Hindulainen temppeli eli mandir on yleensä pyhitetty jollekin jumalalle, ja keskeisellä paikalla on tämän jumalan kuva eli murti. Pääjumalan lisäksi temppelissä kunnioitetaan usein myös muita jumalia. Temppelin seinissä ja muissa osissa on jumalista kertovia kuvia.Puja. Lotus Sculpture. Paikoin on myös temppelialueita, joissa kullekin jumalalle on rakennettu oma temppelinsä.Prambanan. Indo.com.
Useissa hindutemppeleissä esiintyy yhteisiä arkkitehtonisia piirteitä. Jumalan kuva on sijoitettu nelikulmaiselle korokkeelle. Sen yläpuolella nousee pyramidimainen, Meru-vuorta kuvaava kupoli. Tämä osa on kaikkein pyhin, ja siellä brahmaanit suorittavat rituaalit. Keskeisen tornin ympärillä on kolmelta sivulta avoin, pilarien kannattelema halli. Sinne uskovaiset kerääntyvät osallistumaan rituaaleihin. Siellä suoritetaan myös uskonnolliset tanssit. Keskushallin ympärillä on pihamaa, joka voi olla avoin tai muurien suojaama. Pihamaalle tullaan portin eli gopuramin kautta.Ancient Temples. Pilgrimage India.
Hindujen juhlia
Tärkeitä hindulaisuuden pyhäpäiviä ovat: Pongal, kolmipäiväinen sadonkorjuujuhla Etelä-Intiassa tammikuun puolivälissäGrönblom 2001, s. 127. Maha Shivratri, vuotuinen Shivan yö helmi–maaliskuussa Holi, keväinen valon ja värien juhla helmi–maaliskuussa Gangaur, Parvati-jumalattaren juhla Naga Panchami, käärmejumalien juhla sadekaudella heinä–elokuussa Ganesh Chaturthi, Ganeshan päivä elo–syyskuussa Durga Puja tai Navaratri, Durgalle omistettu yhdeksänpäiväinen juhla syys–lokakuussa Dussehra eli Vijaya Dasama, hyvän voittoa pahasta juhlistava Durga Pujan kymmenennen päivän juhla Diwali, valon juhla loka–marraskuussa, noin 20 päivää Dussehran jälkeen
Hindulaisuuden kannattajamäärä
Hindulaisuus on maailman kolmanneksi suurin uskonto. Sillä on noin 1,2 miljardia kannattajaa, mikä on noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Se on enemmistöuskonto Intiassa, Nepalissa, Mauritiuksella ja Indonesian Balilla. Suomessa hindulaisia oli vuonna 2019 noin .
Hinduja suhteessa maan koko väestöön
pienois|pysty=2|Hindujen määrä valtioittain (prosenteissa) : 81,3 % : 80,5 % Dostert, Pierre Etienne. Africa 1997 (The World Today Series). Harpers Ferry, West Virginia: Stryker-Post Publications (1997), pg. 162.: 54 % : 33,7 % : 28 % : 25 % : 22,3 % http://www.cso.gov.tt/sites/default/files/content/images/census/TRINIDAD%20AND%20TOBAGO%202011%20Demographic%20Report.pdf : 18.2 % : 15 % : 12,6 % : 12 % : 9.6 % http://indiandiaspora.nic.in/diasporapdf/chapter4.pdf : 8,1 % : 6,7 % CIA – The World Factbook – Malaysia : 6,3 % CIA – The World Factbook – Singapore : 5,2 %% : 5.5 %% : 2,1 % : 2,01 % : 1,8 % : 1,69 % http://www.pewforum.org/2015/05/12/americas-changing-religious-landscape/: 0,70 %
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Lisätietoja King, Richard. "Orientalism and the modern myth of" Hinduism"." Numen 46.2 (1999): 146-185. Frykenberg, Robert Eric. "Constructions of Hinduism at the Nexus of History and Religion." The Journal of interdisciplinary history 23.3 (1993): 523-550. Ranganathan, Shyam. "Hinduism, Belief and the Colonial Invention of Religion: A before and after Comparison." Religions 13.10 (2022): 891. Oddie, Geoffrey A. "The Emergence and Significance of the term" Hinduism." Hinduism in India: Modern and Contemporary Movements 8 (2016). Smith, Brian K. "Questioning authority: Constructions and deconstructions of Hinduism." International Journal of Hindu Studies 2.3 (1998): 313-339.